Vielä alkuviikon lehdissä on otsikoita hallinnut Stora Enson pelätty lamaohjelma. Moni tuotantolaitos jää päätöksen myötä historiaan, koko metsäala on nyt nopeassa murroksessa. Tuotannon supistuessa ja tehostuessa 8 000-12 000 ihmistä joutuu miettimään, mistä hankkisi uuden leipäpuun. Jokaisella on elämä murroksessa.

Murros kolahtaa vahvasti myös metsätalouteen. Puun käytön on arvioitu vähenevän jopa 15 miljoonaa kuutiometriä. Tämä on viidennes huipusta, jolloin puuta kului 75-76 miljoonaa kuutiometriä. Puun tuonti Venäjältä on parhaimmillaankin yltänyt niukasti 15 miljoonaan mottiin. Kotimaisen puun kysyntä lienee lyhyellä aikavälillä selvästi pienempää kuin mihin on totuttu. Tarjonnan perustekijät eivät ole vastaavasti supistuneet, on siis vaikea uskoa puun hintatason nousevan lähivuosina ainakaan pysyvämmin. Metsätalouden kannattavuuteen pätee sama.

Positiivisempi tulevaisuus on kuitenkin mahdollinen ja jopa todennäköinen, eväitä uuteen nousuun mielestäni on. Tosin "eväätkin" vaativat huoltoa.

Suomi on edelläkävijä kouluttautumisessa uuteen

Työmatkalla osui käteeni USA Today -lehti, jossa arvovaltainen kolumnisti pelkäsi Yhdysvaltojen syöksyvän pysyvään lamaan. Näin voi käydä huolimatta maan mittavista luonnonvaroista, laajoista kotimarkkinoista ja kasvavasta väestöstä. Syynä on tinkiminen henkisen pääoman kehittämisestä eli koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä.

Kolumnisti näki tuhon siemenet erityisesti siinä, että yhteiskunta on tinkinyt koulutuksesta. On turha toivoa kansakunnan pärjäävän uusien tuotteiden kehittämisessä, jos koulutus on kansainvälisesti heikkotasoista. Koulutuksen malliesimerkiksi nousi muun muassa Suomi. Oli mukava röyhistää rintaa. Olemme pärjänneet hienosti koululaisten ja nuorten tiedon tasossa. Yritysten ja elinkeinoelämän kansainvälistyminen on esimerkillistä, uusia tuotteita ja menestyviä yrityksiä on syntynyt.

Yhdysvalloissa haettiin metsäalalla kannattavuutta pitkään tinkimällä pidemmän ajan kasvun eväistä: tutkimus, koulutus ja uuden kehittäminen karsittiin. Tuotantokoneistoonkaan ei investoitu, kun osavuositulokset ja osingot olivat kilpailukyvyn mittareita. Uusia tuotteita ei kehitetty, eikä satsattu kuluttajien muuttuvien tarpeiden ennakointiin. Suomalaisetkin yhtiöt iskivät Yhdysvaltojen investoinneissaan kirveensä kiveen.

Paukut kestävän kasvun välineisiin

Mieleen nousee väkisinkin huoli siitä, ettei lama oikeasti pelästytä meitä suomalaisia. Valitsemme nopean kivunlievityksen, vaikka se merkitsisi tinkimistä terveen kasvun työkaluista. Näihin lukeutuvat koulutus, tutkimus ja kehittämistyö niin yhteiskunnassa yleisesti kuin yrityksissä ja muissakin organisaatioissa. Koulutuksen ja tutkimuksen sisältöä on toki kehitettävä sen mukaan, mitä osaamme ennakoida tulevaisuudesta. Mitä etäämpänä metsät ovat nykysuomalaisen jokapäiväistä elämää, sitä enemmän asiaa metsistä tarvitaan jo perusopetukseen. Muuten metsät eivät kiinnosta, eikä synny uusia innovaatioita.

Meillä on erittäin hyvät lähtökohdat ponnistaa jopa parempaan kansainväliseen asemaan metsäsektorilla kuin mitä tähän asti. Perusasiat, koulutus, osaaminen sekä metsät, ovat hyvällä mallilla. Metsien kasvava hyödyntäminen nostaa myös kannattavuutta. Positiivinen tulevaisuus vai lopullinen lama? Me valitsemme itse tiemme.

Ritva Toivonen

Kommentteja 2