07.10.2009 16:33 Tarja Ollas
Kävin Facebookissa keskustelua erään suomalaisen avohakkuukuvan äärellä. Nuori mies oli sitä mieltä, että "Teurastusta tuo on, ryöstöhakkuuta vailla armon henkäystä. Ei tuosta tule metsää meidän sivilisaatiomme aikana.". Me metsäalan ammattilaiset tiedämme, kuinka tarmokkaasti hoidetut puut kasvavat, mutta tuolle Matille totuus on toisenlainen.
Olen ihaillen seurannut ympäristöjärjestöjen kykyä markkinoida luontoarvojen kunnioitusta. He ovat taidokkaasti ottaneet haltuun sosiaalisen median: tunteisiin vetoavat kuvat, toimintavideot ja ihmisten kyvyn jakaa tietoa toisilleen internetissä. Kaikki tuo on arvokasta työtä, mutta harmillista kyllä, viestit painottavat ongelmia. Puu esiintyy niissä lähes poikkeuksetta arveluttavassa valossa: esitetään laittomia hakkuita ja ikävän näköisiä, tuoreita hakkuualoja. Sankarin rooliin pääsevät hakkuiden estäjät.
Keskusteluissa on onneksi aivan toinen sävy heti, kun puhutaan puun ympäristöystävällisyydestä materiaalina. Puun paremmuudesta mm. muoviin ja betoniin verrattuna ollaan samaa mieltä, sillä puutuotteen kyky varastoida ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia on helppo ymmärtää.
Sankareiksi kuluttaja ja suomalainen metsänomistaja
Sosiaalinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia mielikuvien markkinointiin. Sen vahvuus on nimenomaan joukkovoimassa ja ihmisten itse luomissa, aidoissa tarinoissa. Minä näkisin netissä julkisuutta saavien kuvien ja videoiden sankareina mieluusti kuluttajan ja rakentajan, joka valitsee puuta. Erityinen supersankari saisi olla suomalainen metsänomistaja, joka hoitaa metsänsä nopeasti kasvuun hakkuun jälkeen. Ryhtykäämme siis julkaisemaan kuvia hyvästä metsänhoidosta.
Hyvä väline on esimerkiksi www.Flickr.com -palvelu jonne kuvia voi tallentaa. Kun kuville antaa lisäksi normaalia vapaammat käyttöoikeudet Creative Commons -lisenssillä, niiden levikki lisääntyy käytön myötä. Kokeile Creative Commons -hakupalvelua hakusanoilla Forest Finland, ja katso mitä kuvia löytyy tällä hetkellä.
PEFC-sertifioinnista voi levittää tietoa esimerkiksi YouTubesta löytyvän videon avulla.
Haaveena Alkuperä tunnettu -brändi
Kun juttelin Qaiku-palvelussa sosiaalisen median ammattilaisten kanssa, siellä tuotiin esiin idea puisen tuotteen jäljitettävyydestä metsään asti. Nyt näen toiveunia seuraavasta tilanteesta: Alkuperä tunnettu –merkinnällä markkinoitu suomalainen uniikkipöytä on löytänyt ostajansa. Rouva Schulz voi halutessaan naputtaa koodimerkinnän nettiin ja havaita, että puu on Kuusisten perheen metsästä. Visiossani rouva saa erityisen vahvan todistuksen kestävästä metsänhoidosta, koska Kuusiset ovat jakaneet nettiin todelliset tiedot metsänsä tilasta: pöytäpuiden hakkuualalla kasvaa 2-vuotias taimikko. Tieto on höystetty perhealbumikuvalla, jossa isä istuttaa taimia. Rouva Schulz on tyytyväinen ja ylpeä ostoksestaan, mainitseepa asiasta myös blogissaan.
Suuria määriä puuta jalostavalle teollisuudelle tällainen olisi kenties epärealistista, mutta design-tuotteissa voisi toimiakin. Uskoisin, että monet nuoret metsänomistajat innostuisivat julkaisemaan metsätietojaan, jos vastapalvelukseksi saisi tietää, mihin tarkoitukseen oma puu on päätynyt. Merkintä voisi saada nopeasti julkisuuttakin, jos tietoa saataisiin levittämään sosiaalisen median parhaat osaajat: ympäristöjärjestöissä toimivat ihmiset.
Mitä hyviä ja huonoja puolia tällaisessa toiminnassa olisi sinun mielestäsi?
P.S. Pyysin Suomen Metsäsertifiointi ry:n pääsihteeri Auvo Kaivolalta kommenttia asiasta. Kommentti on luettavissa tuossa alla.
Kommentteja 6
PEFC-sertifiointi sisältää käytännöt, joilla puun alkuperä sertifoituihin eli hyvin hoidettuihin metsiin pystytään jäljittämään. Lähes kaikissa yrityksissä alkuperän seurantajärjestelmät perustuvat kuitenkin ns. prosenttipohjaisiin laskentamenetelmiin. Tämä tarkoittaa, että sertifioidun puun lisäksi yritys voi hankkia ja käyttää myös ei-sertifoitua puuta. Senkin pitää olla peräsin laillisista kohteista, mutta varmuutta tuon osuuden kesätävästä alkuperästä ei ole. Sisälle tullutta sertifioidun puun määrää vastaavan osuuden yritys voi sitten myydä asiakkaille sertifioituna. Näissä prosenttipohjaisten menetelmien tuotteissa ei siis varmuudella tiedetä, onko esim. tämä ja tämä lauta juuri sertifoiduista metsistä hankituista tukeista. Jos yrityksessä on käytössä alkuperän seurannan toinen vaihtoehto - fyysinen erillään pito - oltaisiin jo lähempänä Tarjan visioimaa alkuperätietoa. Kun puu on pidetty fyysisesti erossa ei-sertifioidusta, tuotte todellakin "haisee ja maistuu" hyvin hoidetulle metsälle. "Kannolle saakka" ulottuva alkuperätieto menisi vielä pidemmälle. Se korostaisi, että puutavara on peräisin puuyksilöistä, joilla kullakin on yksilöllinen kasvupaikka. Tilakohtaisella tiedolla voisi olla kysyntää juuri yksilöllisissä tai muuten korkealaatuisissa tuotteissa, kuten huonekaluissa ja design-tuotteissa. Olen itse remontoinut pitkään vanhaa rakennusta, jonka ikkunakarmeja koskien minulle on välittynyt tieto, että ne ovat peräisin 1930-luvulla "Heposuohon laskevasta rinteestä" kaadutuista männyistä. Ikkunakarmeista tuli pienellä kunnostuksella ihan käyttökelpoiset. Tuokin alkuperätieto tuo remontoijalle mukavasti lisää perspektiiviä Kun mennään lähemmäs arkipäivän kysymyksiä, niin olennaista on, kuka maksaa tilakohtaisen alkuperätiedon ylläpidon kustannukset. Asialla pitäisi saada kysyntää ja maksukykyä kuluttajien piirissä, jotta tietoa ylläpidettäisiin muistakin syistä kuin vain "kiva tietää" pohjalta. Toivottavasti joku lähtisi asiaa kokeilemaan, niin nähdään, onko tällaisella puutuotteiden markkinointiajatuksella elämisen mahdollisuuksia nykypäivänä. Auvo Kaivola 07.10.09 16:53 | |
Minä kerään kävelykeppejä, mukana on neljä, joista tiedän missä ne ovat
kasvaneet. | |
Olen useita vuosia miettinyt perus- ja teknologiateollisuuden hidasta hinkua sosiaaliseen mediaan. Puutuotteiden loppukäyttäjien kohtaaminen vähentäisi vastakkainasettelua ja mahdollistaisi aidon vuoropuhelun. Avoin puukeskustelu auttaisi uusien puuinnovaatioiden kehittämistä. Softateollisuus, elektroniikan, tietokoneiden, autojen, kameroiden ja kulutustuotteiden valmistajat ovat aikoja sitten tulleet mukaan. General Motorsin ylimmät johtajat blogaavat ja saavat vinkkejä kuluttajilta, parantavat palvelua kritiikin pohjalta. Nopea ja avoin vuorovaikutus toimii jatkuvana markkinatutkimuksena. Sosiaalisessa mediassa suuryritykset kouliintuisivat joustavaan ja nopeaan kriisinhallintaan. Tämän kommentin kirjoittamiseen käytin viisi minuuttia. Johtajien ei tarvitse roikkua verkossa kaiken aikaa. Seurannan voisi delegoida. Sosiaalisessa mediassa ammutaan myös alas ankkoja ja harhaviestejä, joten aktiivinen osallistuminen monipuolistaisi keskustelua. Joukkoäly tasapainottaa sisältöä, jos keskusteluun saadaan kaikki tarjolla oleva tieto mukaan. Yksipuolisuus vahvistuu, jos teollisuus jättäytyy Somen ulkopuolelle. Helge V. Keitel 07.10.09 17:30 | |
Tämän keskustelun teemoihin liittyen kannattaa seurata suomalaislähtöisen (Ulla-Maaria Mutanen + jyri Engeström) ThingLink-palvelun kehitystä. Palvelussa on näköjään nykyään menossa jonkinlainen uudelleenkonseptointi, mutta sen perusideana on aikaisemmin ollut koota tietoa esineyksilöiden historiasta ja taustasta. http://www.thinglink.org/ Petri Kola 12.10.09 20:41 | |
Perustin www.Flickr.com -palveluun ryhmän Sustainable forestry in Finland. Tuo ryhmään kuvia metsänhoidosta, kauniista taimikoista ja muista omaa silmääsi viehättävistä tilanteista talousmetsässä. Metsänomistaja on todellinen sankari hoitaessaan metsänsä nopeaan kasvuun hakkuiden jälkeen ja tarjotessaan ympäristöystävällistä materiaalia muovin ja betonin tilalle. http://www.flickr.com/groups/forestryfin/ Tarja Ollas 13.10.09 23:51 | |
Askel eteenpäin kohti realismia: Yksilöllinen tunniste todentaa puun matkan metsästä tuotteeseen Langaton etätunnistetekniikka kehitettiin kolmivuotisessa EU-rahoitteisessa hankkeessa. Tunniste kertoo vaikka sen, mistä tukista tietty lauta on peräisin. Ks. Forest.fi | |
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.
Tilaa RSS-syöte
Joulukuu 2012
- Investoidaan metsiin!
20.12.12, 2 kommenttia
tapio.fi -