Tapio
Sisältöhaku

Onko meillä tarvetta harsinnalle?

28.01.2010 12:50

Maa- ja metsätalousministeri on käynnistänyt keskustelun metsänhoidon linjauksista. Tulisiko lainsäädäntöä muuttaa niin, että metsänhoidollinen harsinta olisi sallittua? Suomessa metsiä hakataan ja uudistetaan metsiköittäin. Puhutaan myös jaksollisesta kasvatuksesta.

Erityisesti avohakkuuseen on kohdistunut aika ajoin kovaa kritiikkiä. Avohakattu alue on rumannäköinen ja menettelyä pidetään jopa epäekologisena.

Vaihtoehto metsikkötaloudelle olisi harsintametsätalous, jatkuva kasvatus tai peitteinen metsätalous – miten sitä keskustelija kutsuukin. Harsintametsätaloudessa metsää kasvatetaan ja uudistetaan samanaikaisesti poimimalla järeimmät hakkuukypsät puut ja samalla harventaen tiheiköitä. Metsän oletetaan uudistuvan järeiden puiden jättämiin aukkoihin.

Kauneus on katsojan silmässä

Minusta on mukava ajella teitä, jossa taimikoiden yli pilkahtaa järvi tai jylhä kallio. Aivan mökkitontin viereen en ehkä laajaa hakkuuaukeaa haluaisi.

Harsintametsätalous muuttaisi maiseman merkittävästi, jos siitä tulisi metsänhoidon päämenetelmä. Tienvarsinäkymät hukkuisivat kuusikon sisään.

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen tuskin paranisi. Jotkut lajit hyötyisivät peitteisestä metsästä, avoimien elinympäristöjen lajit kärsisivät. Aktiivista luonnonhoitoa tarvittaisiin joka tapauksessa.

Liikevaihto pienenee – kannattavuus heikkenee

Puuntuotos on harsintarakenteisissa metsissä parikymmentä prosenttia pienempi kuin metsikkötaloudessa. Luulen, että useimmat metsänomistajat sietävät tämän menetyksen.

Harsintametsätaloudessa ei tarvitse investoida uudistamiseen. Puustoa kasvatetaan harvempana kuin keskimäärin metsikkötaloudessa. Toimintaan sitoutunut pääoma ja samalla kyllä liikevaihtokin pienenevät,
Jos hakkuukypsän puuston kasvatusaika olisi sama, suhteellinen kannattavuus voisi olla jopa parempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa.

Mutta tästä tutkimuksissa esitetään kovin erilaisia tuloksia, useimmat osoittavat kannattavuuden olevan merkittävästi huonompi.

Onko kestävää?

Oleellinen kysymys on, pystytäänkö eri-ikäisrakenne säilyttämään kestävästi. Uudistuuko metsä riittävästi? Haluanko jättää tuleville sukupolville samanlaiset mahdollisuudet hankkia metsästä tuloja, mitä itse olen saanut?

Harsintametsätalouden ongelma on hidas uudistuminen ja hidas alikasvostaimien kasvu. Hidas liikkeellelähtö pidentää kasvatusaikaa ja huonontaa kannattavuutta.

Toinen ongelma on puunkorjuu. Mahdottomaksi voisi osoittautua järeimpien puiden kaataminen ilman, että taimikko tuhoutuu. Samoille jäljille joudutaan tulemaan paljon useammin kuin metsikkötaloudessa. Korjuuvaurioiden välttämiseksi hakkuut tulisi tehdä talviaikaan, kolmessa neljässä kuukaudessa. Tämä olisi laajassa mitassa mahdotonta. Juurikäävän tulevaisuus ainakin olisi turvattu.

Muuta elinkeinotoimintaa ei yhteiskunta ohjaa näin tiukasti

Jos metsänomistaja kuitenkin kaikki riskit tiedostaen haluaa käyttää metsänhoidollista harsintaa sopivalla kohteella ja siitä on muulle toiminnalle hyötyä, sallisin sen. En kyllä näe sille erityiskohteita lukuun ottamatta mitään tarvetta. Erityiskohteissa hakkuut voidaan tehdä metsälain 6§:n mukaisesti.

Lisätietoa erityiskohteiden hakkuista on Metsä vastaa -sivustolla.



Jaa |

Kommentteja 2

Suomen metsätalouspolitiikka on ollut poukkoilevaa tollojen touhua. On ojitettu soita ja nyt niitä tukitaan. Kuusivaltaiseen metsään on yritetty väkisin kasvattaa mäntyä, tulos oksaisia männynkäkkyroitä, jotka ei kelpaa muualle kuin polttopuuksi. On tehty ns. osaran aukeita, joissa erroosio on ainut ilmiö ja puusta ei tietoakaan. On kynnetty ja istutettu kivikko vaaroja, tulos siellä täällä kuivunut oksainen männynkäkkärä ja liikumunen siellä täysin mahdotonta. On hakattu ja jätetty siemenpuut pystyyn, seraava myrsky kaatoi siemenpuut ja taas kynnettiin ja istutettin. On Raivattu koivikot muun puun kasvun edistämiseksi, nyt tarvittais koivua, mutta ku ei ole.

Nyt tilanne on se, että huonekalu ym. teollisuus ei saa puuta Suomesta ja on tuontipuun varassa.

Ei voi muuta ku ihmetellä, miten kansallista omaisuutta voidaan käsitellä edellämainitulla tavalla.

Korven kasvatti 29.01.10 14:26

Metsäpolitiikkaa on tehty kyseisen ajankohdan parhaan tiedon valossa. Tavoitteena on ollut yksityisen metsänomistajan ja kansakunnan taloudellinen hyöty. Puuhun perustuvien tuotteiden nopeita kysynnän muutoksia on aika mahdoton ennakoida. Reilut sata vuotta sitten tärkein vientituotteemme oli terva, nyt sitä tarvitaan enää pieniä määriä pastilleissa!

Tosiasia on, että metsävaramme ovat runsaammat kuin koskaan. Myös huonekaluteollisuudelle riittää hyvälaatuista puuta. Eikä kukaan estä metsänomistajaa kasvattamasta maillaan koivikoita, jos hän arvelee sen olevan kannattavaa ja pärjää hirvien kanssa. Brasiliassa lyhytkuituisen sellun tuottaminen maksaa 200 €/tn, Suomessa koivusellun tuottaminen 450 €/tn. Rauduskoivikoista puolet puusta on kuitupuuta, hieskoivikoissa 70 prosenttia. Havupuusta saadaan kiertoajan kuluessa 70 prosenttia tukkipuuna.

Ojien tukkiminen ja muu luonnonhoito olisi oman messunsa asia.

Matti Ruotsalainen 10.02.10 11:28


Kommentoi blogia
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

(Voit käyttää omaa nimeä tai nimimerkkiä)

(Ei tule näkyviin)
*-merkityt pakollisia

Tapion blogi

Tilaa RSS-syöte Tilaa RSS-syöte

Joulukuu 2012

Marraskuu 2012

Lokakuu 2012

Heinäkuu 2012

Toukokuu 2012

Huhtikuu 2012

Maaliskuu 2012

Helmikuu 2012

Tammikuu 2012

Marraskuu 2011

Syyskuu 2011

Elokuu 2011

Heinäkuu 2011

Toukokuu 2011

Helmikuu 2011

Joulukuu 2010

Marraskuu 2010

Syyskuu 2010

Toukokuu 2010

Huhtikuu 2010

Maaliskuu 2010

Helmikuu 2010

Tammikuu 2010

Marraskuu 2009

Lokakuu 2009

Syyskuu 2009

Elokuu 2009

Kesäkuu 2009

Toukokuu 2009

Huhtikuu 2009

Maaliskuu 2009

Helmikuu 2009

Tammikuu 2009