Selasin netissä Maailman vesipäivää 22.3.2012 käsitteleviä sivustoja - janohan siinä tuli. Pakottava tarve hakea keittiön kraanasta lasillinen kylmää ja raikasta vettä. Se maistui todella hyvälle.

Tänä vuonna päivän teemana on vesi, jonka syömme. Ruuan tuotantoon kuluu suuri osa ihmisten käyttämästä vedestä. Luvut ovat häkellyttäviä. Maitolasillisen tuottamiseen kuluu YK:n mukaan 200 litraa vettä. Pizzaan vaaditaan 1216 litraa. 100g suklaaseen 2400 litraa! Kriittinen lukija löytää netistä helposti toisenlaisiakin lukuja (esim. MTT 2008 http://www.mtt.fi/met/pdf/met130.pdf).

Riittääkö vesi?

Ympäristöhallinnon nettisivujen mukaan pinta-alaltaan yli hehtaarin kokoisten järvien kokonaistilavuudeksi on arvioitu noin 235 kuutiokilometriä. Jokaista suomalaista kohden näissä altaissa on siis noin 43 500 kuutiota vettä. Mutta mikä onkaan vuotuinen kestävästi käytettävissä oleva pohja- ja pintavesien määrä Suomessa? Sitä ei ole ainakaan googlehaun perusteella kukaan vielä laskenut - ei ole tarvinnut!

Kohti hyvää ekologista tilaa

Joku varmaan joskus laskee tarkasti myös vesiekosysteemeihimme liittyvien ekosysteemipalveluiden taloudellisen arvon. Näin näppituntumalta arvioisin, että summa on hirmuinen. Kuitenkin vesistöjemme merkitystä korostetaan usein vain raaka-ainenäkökulmasta. Maabrändiraportissakin toivotaan, että valtaosasta vesistöistämme tehdään juomakelpoisia vuoteen 2030 mennessä. Janon sammuttaminen on meille ensisijaista.

EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteena on, että pintavesien hyvä tila ja pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila saavutetaan noin vuoteen 2020 mennessä. Tähän jos päästään, meille ja tuleville sukupolville riittää vesiä nautittavaksi kaikin eri tavoin - oli kyse sitten uimisesta, kalastamisesta, vesilintujen seuraamisesta, vesillä liikkumisesta tai - juomisesta!

Kippis ja kulaus,
Lauri

PS. Sinulle, joka haluat kantaa kortesi kekoon puhtaiden luonnonvesien puolesta: www.tapio.fi/vesistot

Kommentteja 3