Metsien käytön ympäristövastuullisuudesta koottiin tutkimustietoa

Tapion asiantuntijat ovat perehtyneet 26.4.2018 julkaistuun WWF:n raporttiin Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi ja pitävät sitä selkeänä ja huolellisesti laadittuna.

WWF:n tutkimusraportti on hyödyllistä luettavaa jokaiselle talousmetsien luonnonhoidosta ja vastuullisesta metsien käytöstä kiinnostuneelle. Vaikka raportin esittelemät luonnonhoidon toimenpiteet eivät ole uusia, herättää se ajattelemaan nykyisten toimenpiteiden laajuutta ja vaikuttavuutta.

Tapion asiantuntijat korostivat raportin julkaisutilaisuudessa valtakunnallisten Metsänhoidon suositusten merkitystä ja niiden hyödyntämisen uusia keinoja.

Ekologinen kestävyys on huomioitu kattavasti Metsänhoidon suosituksissa. Esimerkiksi työopas Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon  tarjoaa metsänomistajalle hyviä vaihtoehtoja luonnonhoidon kustannustehokkaaseen toteutukseen erilaisissa metsän käyttöä koskevissa tilanteissa. Päätös talouden, ympäristön ja sosiaalisen näkökulman painotuksesta on viime kädessä metsänomistajalla.

Tapion Kalle Vanhatalo näkee hyvänä asiana, että luonnonhoidon tutkimusta nostetaan aktiivisesti esille. ”Metsäalalla on yhteinen tahtotila löytää ratkaisuja, jotka ottavat huomioon kestävyyden eri näkökulmat ja niiden reunaehdot. Yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista, mutta avoimella keskustelulla asioita voidaan viedä eteenpäin”, Vanhatalo toteaa. Metsänhoidon suositusten valmistelussa on sovittu, että niiden näkökulmana on metsänomistajan menestyminen oman tavoitteensa mukaisessa metsänhoidossa. Tämän asian ollessa johtotähtenä, valmisteluryhmä laatii suositukset hyödyntäen tutkimustietoa, kuten tätä WWF:n tutkimuskoostetta, sekä metsähoidosta saatuja käytännön kokemuksia.

Lauri Saariston mielestä on tärkeää, että lainsäädäntö ja metsäsertifiointikriteerit sisältävät perusvaatimuksia joidenkin luonnonhoidon keinojen käyttöön. Niitä tulee myös kehittää tutkimustietoon perustuen. ”Käytännössä metsät ovat vaihtelevia luonnonhoidollisilta tarpeiltaan, eivätkä samat määrävaatimukset sovi kaikkialle. Laajan keinovalikoiman soveltamista ja toimenpiteiden kohdentamista tulee voida tarkastella myös tapauskohtaisesti metsänomistajan tavoitteiden pohjalta.  Siksi säädösten rinnalle tarvitaan Metsänhoidon suosituksia ja niiden käytön mahdollistavia toimintamalleja, joita esimerkiksi Monimetsä-hanke on kehittänyt”, Saaristo kertoo.

Olli Äijälä uskoo, että digitaaliset ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia ympäristöasioiden entistä parempaan huomioon ottamiseen. ”Tapiossa käynnistynyt Digitaaliset Metsänhoidon suositukset -hanke tulee mahdollistamaan sen, että suositukset ovat koneluettavassa muodossa saatavilla juuri silloin, kun niitä käytännön työssä tarvitaan – esimerkiksi hakkuutyömaalla metsäkoneen ohjaamossa”, Äijälä kertoo.

WWF:n raportin keskeisiä tutkimuksiin perustuvia suosituksia:

  • Vesistöjen rannoille ja korpien ympärille on jätettävä vähintään 30 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke.
  • Metsään tulisi jättää kaikki järeät kuolleet puut, joiden poistamista metsätuholaki ei edellytä tai jotka eivät aiheuta vaaraa. Luontoarvoiltaan merkittävillä alueilla talousmetsien lahopuutavoitteeksi tulee asettaa vähintään 20 m3/ha.
  • Säästöpuiden minimimääräksi tulee asettaa 5–10 % puuston tilavuudesta tai pinta-alasta ja säästöpuiden minimiläpimittavaatimukseksi 20 cm. Säästöpuiden ja puuryhmien säästämistä tulee edellyttää kaikissa metsänhoitotavoissa ja -vaiheissa.
  • Luontotyyppien turvaamisessa metsälain ja luonnonsuojelulain turvaamien kohteiden säästäminen ei riitä. FSC-standardin aina säästettävien kohteiden luettelo toimii hyvänä lähtökohtana vastuulliseen metsänhoitoon, mutta siinä on täydennettävää esimerkiksi dyynimetsien, karukkokankaiden ja kalkkimaiden metsien osalta.
  • Energiapuun korjuussa tulee välttää lehtipuiden hakkuutähteen ja kantojen korjuuta, kuolleiden puiden korjuuta sekä niiden vaurioittamista korjuussa.
  • Lannoituksen vesiensuojelu toteutuu riittävän hyvin, jos jätetään riittävät suojavyöhykkeet kaikkien vesistöjen ja pienvesien rannoille. Suojavyöhykkeitä on syytä jättää myös luonnonsuojelualueiden, soiden ja arvokkaiden luontokohteiden ympärille.
  • Lahopuun säästämiseksi on syytä asettaa raja-arvo sille, paljonko lahopuustoa saa korkeintaan murskaantua ja hautautua puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa. Merkittävimmät vesistöhaittojen riskit liittyvät ojitusmätästykseen ja ojien perkaukseen turvemailla ja hienojakoisilla kivennäismailla. Riskikohteilla tulee toteuttaa peitteellistä metsänkasvatusta.
  • Kulotusta ja ennallistamispolttoja on lisättävä merkittävästi. Tärkeää olisi kokonaisten päätehakkuualojen kulotukset, säästöpuiden suurempi määrä kulotusalueilla sekä ennallistamispolttojen tekeminen sellaisissa suojelukohteissa, joissa näkyy metsänkäsittelyhistoria. Ennallistamisen ja aktiivisen luonnonhoidon näkökulmaa on tarpeen vahvistaa metsänkäsittelyohjeissa.

Metsänhoidon raportin julkistamistilaisuus 26.4.2018

WWF järjesti Helsingin yliopiston Metsätalolla  tilaisuuden, jossa julkaistiin heidän laatimansa uusi metsänhoidon raportti. Siihen on koottu laajasti tutkimustietoa metsäluonnonhoidon teemasta. Raportin on koonnut Petri Keto-Tokoi. Tilaisuudessa esiintyi Kalle Vanhatalo ja keskustelua kommentoivat Olli Äijälä ja Lauri Saaristo.

Tapion asiantuntijoiden esitykset raportin julkistamistilaisuudessa

Kalle Vanhatalon kommenttipuheenvuoro: 

Lauri Saaristo: 

Olli Äijälä:

 

Lisätietoa

WWF Suomen raportteja 37: Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi (pdf)

Lue Metsälehden uutinen: Lisää tehoa luonnonhoitoon 

Metsänhoidon suositusten työopas: Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon

 

Julkaistu 26.4.2018