Ojitettujen suometsien hoito ja käyttö edellyttävät hyvää vesiensuojelun osaamista

Ojitetut suometsämme tarjoavat runsaasti erilaisia käytön mahdollisuuksia. Kannattavan puuntuotannon ohella suometsät ovat tärkeitä mm. virkistysalueina ja riistaeläinten elinympäristöinä. Suometsien metsän- ja luonnonhoitoa voidaan sovittaa yhteen niin, että samassa metsässä voidaan tuottaa puuta ja aineettomia luontoarvoja. Tästä ovat esimerkkinä kunnostusojituksissa rakennettavat kosteikot, jotka kohentavat vesistöjen tilaa, luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinmahdollisuuksia.

Suometsien käsittely edellyttää kuitenkin, että erityisesti vesiensuojelun suunnitteluun ja toteutukseen paneudutaan huolella ja käytetään nykyaikaisimpia menetelmiä. Tapion johdolla laaditut Metsänhoidon suositukset suometsien hoitoon kokoaa tiedon kaikkien saataville. Suositukset perustuvat perusteelliseen tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin.

Vesistövaikutuksia on tutkittu laajasti

Tutkimustietoa vesiensuojelusta on hankittu mm. Tapion ja Luken yhteistyönä. Pitkäkestoisella 20 vuoden seurantajaksolla koottiin aineistoa kaikkiaan 40 metsäojitusalueelta, jotka kunnostusojitettiin 1991 – 1993. Tutkimuksen käynnistyessä alkuperäisistä ojituksista oli kulunut 30 vuotta, jonka jälkeen tehtiin kunnostusojitus. Tutkimuksen päättyessä alueet olivat siten noin 50 vuotta vanhoja. Aineiston avulla selvitettiin vaikutuksia kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumiin.

Seurantajaksolla vanhojen ojien kunto inventoitiin ja ne todettiin huonoiksi ennen kunnostusojitusta. Kunnostuksen jälkeen ojien tila kartoitettiin kolme kertaa. Yhtäjaksoisen seurannan perusteella metsäojien kunto näyttäisi vaikuttavan ojitusalueen ikää merkittävämmin valumaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuuksiin.

Kunnostusojituksen jälkeen valtaosalla alueista valumaveden kokonaisfosforipitoisuus joko aleni tai pysyi kuta kuinkin ennen kunnostusojitusta vallinneella tasolla. Vain poikkeustapauksissa muutamalla alueella kokonaisfosforipitoisuus nousi. Vastaavasti typpipitoisuus pääsääntöisesti laski tai pysyi samalla tasolla kuin ennen kunnostusojitusta. Typpipitoisuuden kehitykseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten alueen hakkuut. Ojien kunto säilyi kunnostusojituksen jälkeen koko seurantajakson ajan kaikilla alueilla kuivatuksen kannalta hyvällä tasolla. Ojat olivat madaltuneet kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 30 cm ja niiden keskisyvyys oli runsaat 60 cm.

Nämä tulokset poikkeavat merkittävästi Luken ja Syken äskettäin julkistamasta tutkimuksesta, jonka johtopäätös oli, että ojitusalueilta huuhtoutuisi ikääntymisen vuoksi enenevässä määrin fosforia ja typpeä. Tapion ja Luken tekemän seurannan perusteella ikää merkittävämpi tekijä on ojien kunto. Kunnostusojituksista huolehtiminen ja hyvä vesiensuojelu takaavat onnistuneen lopputuloksen.

Metsänhoidon suositukset suometsien hoitoon

Suometsien hoidosta on julkaistu työopas 2015. Se on tarkoitettu sekä metsänomistajille että metsäammattilaisille. Niiden laadintaan ovat osallistuneet laajasti metsä- ja ympäristöalan toimijat. Julkaisu on ladattavissa maksutta osoitteesta www.metsanhoitosuositukset.fi

Lisätietoja:
MMT, dosentti, Samuli Joensuu, Tapio Oy, samuli.joensuu@tapio.fi, puh. 040 534 1043.
Joensuu on tavattavissa 12. – 13.9. Oulussa Metsätalouden vesiensuojelupäivillä.

 

Julkaistu: 11.9.2017