Parhaat käytännöt jatkuvaan kasvatukseen – metsänhoidon suosituksia päivitetään

Metsän jatkuvan kasvatuksen toteuttamisvaihtoehdot herättävät kiinnostusta ja keskustelua. Tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia jatkuvasta kasvatuksesta kootaan nyt laajalla rintamalla parhaiksi käytännöiksi. Nykyiset jatkuvaa kasvatusta koskevat metsänhoidon suositukset tarkistetaan ja täydennetään siten, että ne voidaan koota eri toimijoiden käyttöön vuonna 2019. Toimitustyöstä vastaa Tapio.

Nykyiset vuonna 2013 julkaistut eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen, kansanomaisemmin jatkuvan kasvatuksen, suositukset koottiin varsin niukan tutkimustiedon ja kokemusten pohjalta. Ne olivat kuitenkin tarpeen, kun uudistettu, jatkuvan kasvatuksen menetelmät salliva metsälaki astui voimaan. Nyt tutkimustieto ja kokemukset ovat karttuneet, joten on aiheellista tarkentaa suositusta. Samalla on mahdollista tuoda jatkuvaa kasvatusta esille aiempaa käytännönläheisemmin. Tarkennuksen kohteena on erityisesti jatkuvan kasvatuksen hyödyntäminen turvemailla.

Lainsäädännön muutoksen odotettiin lisäävän kiinnostusta jatkuvaan kasvatukseen. Säännöksissä määritellään jatkuvan kasvatuksen menetelmiksi poiminta- ja pienaukkohakkuut. Niiden yleistyminen on ollut kuitenkin varsin vähäistä Suomen metsänkeskuksen saamien metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Toisaalta yläharvennukset eli hakkuut, joissa poistetaan pääsääntöisesti suurimpia puita, ovat yleistyneet. Osa niistä todennäköisesti tähtää jatkuvaan kasvatukseen, vaikka ne olisi merkitty tavanomaisiksi harvennushakkuiksi poimintahakkuiden sijasta.

Selkeyttä kasvatustapojen määrittelyihin

Yksi osa suositustyötä on selkeyttää eri kasvatustapoihin liittyvää käsitteistöä. Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maa- ja metsätalousministeriöstä painottaa, että yleisessä keskustelussa on tärkeää ymmärtää käsitteet riippumatta siitä, millaisia menetelmiä kestävässä metsätaloudessa käytetään. Esimerkiksi lähes kaikkea luontaiseen uudistumiseen perustuvaa metsätaloutta voidaan pitää jatkuvana kasvatuksena. Selkeä käsitteistö helpottaa metsänomistajien ja ammattilaisten keskinäistä viestintää. Ei ole yhdentekevää, tähdätäänkö mahdollisesti jatkuvaan kasvatukseen vai myöhemmin tehtävään päätehakkuuseen.

Metsänomistaja päättää metsänkasvatuksen tavoitteet, mutta ne voivat muuttua ajan myötä, mikä näkyy seuraavaa toimenpidettä suunniteltaessa. Metsänomistaja on useimmiten monitavoitteinen päätöksentekijä. Metsäammattilaisen on pystyttävä tukemaan metsänomistajan päätöksentekoa tarjoamalla vaihtoehtoja metsänhoidon ja hakkuiden eri tilanteisiin.

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä- ja ympäristöalan organisaatioiden kanssa. Ne perustuvat mahdollisimman suuressa määrin tutkimustietoon. Tutkimusorganisaatioista ovat Tapion yhteistyökumppaneina mukana Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus sekä eri yliopistot. Päivitystyön yhtenä tavoitteena on osaltaan laajentaa näkemystä, miten suomalaista metsänhoitoa voidaan edelleen monipuolistaa.

Lisätietoja:
Puuntuotannon asiantuntija, Arto Koistinen, Tapio Oy, puh. 040 779 3186, arto.koistinen(at)tapio.fi

Piirros: Juha Varhi

9.4.2018