Synergiaa metsäalan verkkokoulutukseen -tapahtumassa jaettiin kokemuksia ja katsottiin tulevaisuuteen

Tapio ja Metsähallitus järjestivät 6.2.2018 metsäalan koulutusvastaaville tilaisuuden Synergiaa metsäalan verkkokoulutukseen. Paikalla oli noin 30 alan kehittäjää ja kouluttajaa keskustelemassa omista kokemuksistaan ja kehittämistarpeista. Yhdessä todettiin, että tekniikka mahdollistaa jo realistisen tuntuisten tilanteiden simuloimisen myös metsäaiheiden oppimiseen, mutta oleellisinta on edelleen perinteiset asiat: osaamistavoitteet pitää kuvata hyvin, opetusaineiston pitää olla luotettavaa ja esimiehet pitää ottaa suunnitteluun mukaan. Näin verkkokoulutukset tulevat luonteviksi osiksi arjen oppimistilanteita.

Aluksi Jarmo Leskinen Metsähallituksesta taustoitti seminaarin ideaa. ”Havaintomme on ollut, että metsäalalla tehdään asioita aika lailla samalla tavalla. Tässä tapahtumassa voidaan keskustella, miten voitaisiin hyödyntää omaa ja toisten osaamista ja yhdessä viedä niitä eteenpäin”, Leskinen kertoi. Metsähallitus on tehnyt osaamispaketteja paljon itse ja ostaneet niitä myös muilta, kuten Tapiolta.

Kalle Vanhatalo Tapiosta herätteli aiheeseen kuvailemalle, mitä kaikkea eLearningilla voidaan ymmärtää. Wikipedian mukaan se voi esimerkiksi olla pelkkää tiedon hakemista netistä. Siihen onkin paljon välineitä sosiaalinen media mukaan lukien. ”Haasteena on tunnistaa tiedon luotettavuus”, Vanhatalo totesi ja jatkoi kuvailemalla verkkokoulutuksen kehitystä: ”Sähköisten osaamispakettien käytön yleistymistä on edistänyt, että totuimme käyttämään Skypeä kokouksiin.” Isoksi osaamishaasteeksi Vanhatalo mainitsi metsäalan digitaalisten palveluiden kehityksen.

Metsäammattilaisen tulee hallita useita eri palveluita sujuvasti, jos haluaa pysyä kehityksen mukana.
Verkkokoulutus tuo tehoa opiskeluun. Sillä rahamäärällä, jota aiemmin on laitettu koulutuksiin, saa nykyisin paljon enemmän. Esimerkiksi Tapion ForestTEST -verkkokoulutukset säästävät aikaa muulle tekemiselle. ”Vuorovaikutteisuus parantaa oppimistulosta. Tapion kurssit on rakennettu niin, että itse kurssi on ikään kuin opettaja, joka keskustelee opiskelijan kanssa”, Vanhatalo sanoi.

Elina Pärnä ComCraftilta kertoi haasteista, joita heidän asiakkaansa kohtaavat muilla aloilla koulutuskokonaisuuksien suunnittelussa. Organisaatiossa koulutuksen pitää tukea strategian toteutusta. Käytännön kokemuksesta on opittu, että esimiehet tulee osallistaa koulutuskokonaisuuksien suunnitteluun. Silloin he muistavat hyödyntää niitä osana työtään.

Pärnä kuvaili, kuinka tärkeää on päästä eroon ”pettymysten polusta”. Sellainen voi syntyä esimerkiksi silloin, kun metsätyöntekijälle tulee tarve saada tietoa turvallisuusohjeista. Voi olla, että tieto ei ole helposti maastossa saatavilla, tietoa on liian laajasti ja se on vielä kirjoitettu lukijan kannalta väärästä näkökulmasta. Erilaisille työtehtävätyypeille tarvitaankin omat oppimispolut. Oppijoita ei pidä musertaa tietotulvalla, vaan esimerkiksi tarjotaan heille ensin yksi lyhyt video ja houkutellaan sitten seuraavan äärelle.

Elina Pärnä ComCraftilta keräsi seminaarin osallistujilta Word Cloudiin koulutushaasteiden avainsanoja.

Eino Piri Metsähallituksesta kertoi kokemuksia Metsähallituksen uuden Ahjo-osaamisjärjestelmän käyttöönotosta. Hän painotti, että osaamiskokonaisuudet ovat oleellisempia kuin oppimisympäristöt, joissa käydään tekemässä kursseja. Heillä kaikki toimijat omasta henkilöstöstä urakoitsijoihin ja kesätyöntekijöihin tulevat käyttämään Ahjoa. Tavoitteena on, että palvelua voidaan käyttää erilaisilla laitteilla, kieliversiointi onnistuu ja kurssitoteutuksissa vältetään sitoutuminen yhteen alustatoimittajaan.

Piri kertoi, että kurssin valmistamisessa kannattaa painottaa hyvää käsikirjoitusta, jotta kurssi vastaa todellista tarvetta ja on mielenkiintoinen. Koulutusten viestinnässä on hyvä miettiä käytettävää termistöä. Metsätyöntekijälle eLearning ei välttämättä sano mitään. Termistön merkityksen vahvisti myöhemmin myös Katja Turunen Stora Ensosta.

”Metsäalalla on varmasti yhteisiä tarpeita. Kannattaako kaikkien tehdä samaa neuvoa taimien polkaisusta? Voisiko meillä olla yhteisiä ja auditoituja ratkaisuja?”, Piri esitti. Metsähallituksen Ahjoa ei ole Pirin mukaan suunniteltu avattavan julkiseen käyttöön. Poikkeuksena ovat urakoitsijoiden palveluiden hankintamenettely, jolloin osa vaadittavista osaamispaketeista voisi olla tarjoajien nähtävissä.

Lauri Saaristo Tapiosta esitteli osaamisen käytäntöön vientiä ympäristöaiheiden näkökulmasta. Koulutettuja urakoitsijoita ja työntekijöitä tarvitaan ja uusia työntekijöitä tulee 700–900 vuodessa. Miten kaikkien ajantasainen osaaminen varmistetaan kustannustehokkaasti? Sähköinen verkko-opetus onkin lähes välttämättömyys. Saaristo mainitsi esimerkkinä Tapion tarinallisen Sertiseriffi PEFC -kurssin, jolla sertifiointiosaamisen saa haltuun joustavasti.

Saaristo pohti, että metsäalan perusopetuksessa tarvitaan edelleen maastossa oppimista, sillä työntekijän tulee osata havaita myös pimeässä ja lumisessa metsässä merkit ympäristöistä, joissa toimenpiteillä on erityisiä vaatimuksia. Syvällinen ymmärrys luonnosta ei synny helposti edes 360 asteen kuvilla, vaikka ne hyviä työkalua opetuksessa ovatkin. Selkeiden toimintatapojen opiskeluun ja osaamisen varmistamiseen verkkokoulutus sopii erittäin hyvin.

Katja Turunen Stora Ensosta kertoi heidän koulutustarpeidensa toimintaympäristöstä Suomessa. Toimipisteitä on Kittilästä eteläiseen Suomeen, henkilöstöä ja yrittäjiä on noin 1500 ja osaamistarve vaihtelee paljon. Takavuosiin verrattuna koulutus on muuttunut merkittävästi. Kun ennen saatettiin matkustaa muutamaksi tunniksi koulutukseen, nyt on monia tilanteita, joissa verkkokoulutus on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Omaa teknistä valmiutta eLearning-tuotantoon on kehitetty muutaman vuoden ajan ja lisäksi kursseja on ostettu muualta.

Turunen kuvaili, että jo kurssien nimillä on merkitystä motivaation kannalta – esimerkiksi Sertiseriffin suorittamisen muistaa hyvin, samoin printatut todistukset. Kurssin tietojen kertaamismahdollisuus on hyvä asia. Itsenäisesti tehtävää verkko-osaamispakettia voidaan tukea Skype-kokouksella tai fyysisellä tilaisuudella. Virtuaali- ja lisätyn todellisuuden mahdollisuudet ovat mielenkiintoisia esimerkiksi puunkorjuun koulutuksissa. Turunen vahvisti, että esimiesten tuki ja motivointi koulutukseen on tärkeää.

Petteri Vanhanen Itä-Suomen yliopistosta kertoi, että heillä on tarkoitus lisätä vuorovaikutusta elinkeinoelämän ja koulutuksen välillä. OpenBIO-ympäristön rakentaminen on käynnissä.

Mika Rekola Helsingin yliopistosta jatkoi, että olisi hyvä saada esimerkiksi Stora Ensolta asiantuntija piipahtamaan seminaarissa virtuaaliympäristön avulla. Rekola kutsui myös 15.2. IUFRO:n Educators Forum -tapahtumaan, jossa pohditaan koulutusta kansainvälisellä tasolla.

Arja Sipola ComCraftilta esitteli ratkaisuja eritasoisiin oppimistarpeisiin tiedon välittämisestä syvällisempään toimintatapojen ja taitojen kehittämiseen. Opiskelija voi esimerkiksi seurata videota virtuaalilaseilla ja saada lisätietoja ja tehtäviä sen lomassa. Myös käytännön asioita, kuten sairaanhoidossa EKG-johtojen kytkemistä potilaalle voi harjoitella virtuaalisesti. Pokemon Go -pelistä matkien voitaisiin esimerkiksi tehdasympäristössä tarjota lisätyn todellisuuden avulla oppeja juuri siinä fyysisessä kohdassa, jossa niitä tarvitaan. Vuorovaikutteisuutta muiden opiskelijoiden kanssa voidaan lisätä esimerkiksi siten, että kerätään aitoja case-tapauksia tai hyödynnetään äänestyksiä.

Sipola esitteli myös microlearning-konseptia. Siinä pienistä tiedonmuruista, kuten tietokoneen näytön jakamisesta esitystilanteessa, tehdään omat tietopakettinsa. Näin voidaan tuottaa täsmäoppia tiettyihin tilanteisiin. Haasteena on hallita massiivinen case-tapausten joukko. Ratkaisuna on, että määritellään kompetenssit, joiden kouluttamiseksi valitaan tarvittavat tietopalat.

Sipola kuvaili muutosmatkaa oppimisympäristöstä osaamisympäristöön: kuinka aineiston jakamisesta ollaan tultu tilanteeseen, jossa oppijat valitsevat itse välineensä. Sipola mainitsi myös, että yritysympäristöt ovat yleensä suljettuja, jotta voidaan varmistaa tietojen oikeellisuus. Lopuksi Sipola kehotti unohtamaan koko verkkokoulutus-sanan. ”Emme enää mene verkkopankkiinkaan, vaan maksamme vain laskuja. Samaan tapaan emme myöskään mene verkkokoulutukseen, vaan opimme”, Sipola kuvasi.

Muistiinpanot kirjasi Tarja Ollas Tapiosta.

Pääkuva: Tilaisuuden päätteeksi osallistujille jäi aikaa tutustua Tapion ja Metsähallituksen verkkokoulutuksiin. Kuvassa Ahjoa esittelemässä Eino Piri Metsähallituksesta.