Kokemuksia tuhkan kierrättämisestä | Blogi Maija Kauppila

Julkaistu, 11.12.2019

Tuhka on liian arvokasta jätteeksi

Metsäbiomassojen poltosta syntyy valtava määrä tuhkaa. Suomessa on satoja pieniä alle 5 MW lämpölaitoksia, joilla lämmöntuotannon sivutuotteena muodostuu tuhkaa. Tuhka halutaan saada hyötykäyttöön. Tässä blogissa kerron tuhka-hankkeissa keräämistäni kokemuksista tuhkasta, joka on peräisin metsäbiomassoista kuten puusta tai turpeesta.

Tuhkan ominaisuudet

Tuhkalla on kalkitseva vaikutus. Se sisältää mm. fosforia, kaliumia ja kalsiumia. Näitä ravinteita puut tarvitsevat kasvuun typen lisäksi. Tuhka sisältää myös haitallisia raskasmetalleja kuten kadmiumia, arseenia, elohopeaa, kromia, lyijyä ja nikkeliä. Tuhkan ominaisuudet riippuvat poltettavasta raaka-aineesta ja polttotekniikasta. Tuhkan raskasmetallipitoisuudet sekä ravinnearvot määrittävät sen, mihin tuhka voidaan loppusijoittaa.

Tuhka on koostumukseltaan haastava aine, sillä sen rakenne vaihtelee riippuen kosteudesta ja kemiallisesta koostumuksesta. Kuivana täytyy varoa, ettei se lennä käsiteltäessä taivaan tuuliin ja kovettuneena se voi sisältää television kokoisia järkäleitä. Liian kostea tuhka saattaa puolestaan soveltua parhaiten lumiukkojen muotoiluun.

Tuhkan käyttökohteet

Tuhkalle on keksitty monenlaisia käyttötarkoituksia: metsä- ja peltolannoitus, maanrakennus, teiden rakennus ja jopa betonin sidosaine. Koska tuhkaa syntyy paljon, on sitä dumpattu moottoriteiden meluvalleihin ja maanrakentamiseen. Tuhkaa on testattu metsäteiden rakennusmateriaalina korvaamassa kiviainesta.

Metsän ravinnetaseen kannalta parasta olisi palauttaa tuhka metsään mistä se on lähtöisinkin. Ei ole hyväksi ravinnetasapainolle poistaa metsästä jatkuvasti biomassaa viemättä mitään tilalle. Tuhkalannoituksilla on saatu tehostettua puuston kasvua huomattavasti. Turvemaiden metsien tuhkalannoituksilla ei ole toistaiseksi myöskään todettu haitallisia vesistövaikutuksia. Tuhkan neutralointiominaisuutta testataan happamien vesistöpäästöjen vähentämiseen happamilla sulfaattimailla metsänuudistamisen yhteydessä.

Tuhka soveltuu myös peltolannoitukseen ja sillä on kalkitseva vaikutus. Peltolannoituksessa tuhkalle on asetettu tiukat raja-arvot raskasmetallien suhteen.

Tuhkan levittäminen metsään

Kun tuhka on kuljetettu metsänreunaan, seuraavana haasteena on sen levittäminen. Tuhkan levitystekniikoita on kehitetty vuosikymmeniä, mutta levitystasaisuudessa on yhä puutteita, johtuen tuhkan vaihtelevasta koostumuksesta. Lentolevityksessä voi olla pelkona, että tuhka lentää tuulen mukana naapurin palstalle. Maalevityksessä voi toisinaan olla ongelmia, ettei tuhka lennä puolestaan riittävän kauas.

Mahdollinen levitysajankohta suometsissä on vain muutama kuukausi vuodessa. Helpointa olisi levittää tuhka heti ensiharvennuksen jälkeen samoilla ajourilla. Usein se ei onnistu, sillä jos lannoitukselle haetaan Kemera-tukea, tarvitaan mm. neulasnäyte puun latvoista, jonka saa helpoiten vasta hakkuun jälkeen. Tällöin on jo liian myöhäistä saada neulasnäytteen tulokset ja tukipäätös hakkuun jälkeistä lannoitusta ajatellen.

Tuhka ei lopu kesken

Tuhkan jatkokäytölle on tarvetta

Tuhka määritellään tällä hetkellä jätteeksi ja se on ilmaista raaka-ainetta. Sen uusiokäyttöä puoltaa moni seikka: kemiallisten lannoitteiden korvaaminen, puiden kasvun ja hiilen sidonnan lisääntyminen ja kotimaisuus. Kun tuhkalla korvataan ehtyviä luonnonvaroja kuten kiveä, on se kiertotaloutta parhaimmillaan. Puutuhkan hyötykäytön ekosysteemikiihdyttämöt 2018-2019 -hankkeessa on tullut esille, että tuhkan kierrättämisellä on tahtoa niin lämpölaitosten, metsäorganisaatioiden, metsänomistajien kuin urakoitsijoiden keskuudessa. Pitää vain löytää oikeat keinot millä tuhka saadaan palautettua metsiin. Tuhka ei nimittäin lopu kesken.

Maija Kauppila

Kirjoittaja on koulutukseltaan ympäristösuunnittelija ja toimii ympäristöasiantuntijana Tapiossa. Työtehtävissään hän on perehtynyt mm. metsätalouden vesiensuojeluun ja tuhkan kierrättämiseen.

  • Lisätietoa
  • Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä