Etusivu » Hallittu tulenkäyttö on edellytys metsien monimuotoisuuden turvaamiselle | Blogi Lauri Saaristo

Hallittu tulenkäyttö on edellytys metsien monimuotoisuuden turvaamiselle | Blogi Lauri Saaristo

Oheisessa kuvassa ei ole metsäpaloalue, vaan hallitusti tuotettu metsäpaloympäristö. Oikeastaan olisin halunnut liittää tähän kuvan havuhuppukuoriaisesta, mutta minulla ei ole koskaan ollut mahdollisuus sellaista ottaa, vaikka olen nähnyt monta sille soveliasta metsää. Havuhuppukuoriainen on Suomessa harvinaisuus, niin kuin ovat sen tarvitsemat järeäpuustoiset metsäpaloympäristötkin.

Ruotsin ja Suomen metsäpalot ovat kuluneena kesänä saaneet ansaittua huomiota. Globaalissa tarkastelussa Suomi on kuitenkin paloturvallisuuden suhteen poikkeuksellinen maa. Ihmiset ja omaisuus kyetään täällä – onneksemme – varsin hyvin suojaamaan metsäpalojen tuhoilta. Siitä huolimatta, että havumetsävyöhykkeellä metsäpalot ovat yhtä luonnollisia, kuin maanjäristykset ja tulivuoret mannerlaattojen reunoilla.

Palojen kuulumista metsäluontoomme todentavat nämä eliöt, jotka ovat sopeutuneet elämään metsäpalojen tuottamissa elinympäristöissä. Havuhuppukuoriainen vaatimuksineen ei ole poikkeustapaus. Tehokkaan metsäpalontorjunnan ilmiselvien hyötyjen kääntöpuolena olemme vaarassa menettää perimältään ainutlaatuisia eliöpopulaatioita ja erityisiä luontotyyppejä: luonnon monimuotoisuus köyhtyy.

Metsäpaloympäristöjen tuottamiseen ja turvaamiseen tarvitaan tavoitteellisuutta

Monimuotoisuuden turvaaminen ei kuitenkaan anna aihetta tinkiä metsäpalojen torjunnasta, sillä paloympäristöjä voidaan hallitusti tuottaa esimerkiksi kulottamalla talousmetsien avohakkuualueita sekä tekemällä ennallistamispolttoja luonnonsuojelualueilla. Tällöin metsä palaa kontrolloidusti. Koska hallittuun tulenkäyttöön tarvitaan yhteiskunnan resursseja, toiminnan tulisi olla tavoitteellista ja riittävällä tavalla resursoitua. Näin asiaa ei kuitenkaan ole järjestetty, minkä seurauksena vuosittain tuotettujen metsäpaloympäristöjen pinta-ala on 2000-luvulla jatkuvasti vähentynyt. Tällä hetkellä määrä vaihtelee 500 hehtaarin molemmin puolin.

Metsä-ELO:n asiantuntijat koostivat tutkimusesitelmiin ja asiantuntijakeskusteluun pohjautuvan muistion, jossa perustellaan tarve lisätä hallittua tulenkäyttöä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi Suomessa. Kuinka paljon ja minkälaisilla keinoilla?

Tavoitteena voisi olla, että nykyisten satojen hehtaarien sijaan puhuttaisiin vuositasolla tuhansista hehtaareista. Tämäkin on vain häivähdys havumetsien aiemmista metsäpalotiheyksistä. Toimintaa tulisi keskittää alueellisesti, jotta ainakin paloympäristöihin sopeutuneet, hyvän leviämiskyvyn omaavat hyönteiset pystyvät ylläpitämään elinvoimaisia populaatioita. Lajistolle on eduksi, että uusia elinympäristöjä tuotetaan mahdollisimman lähelle edellisten kasvaessa umpeen.

Lisäksi tehdyn tarkastelun tärkeänä viestinä on, että myös luonnonpaloista syntyneitä metsäpaloympäristöjä tulisi nykyistä paremmin hyödyntää monimuotoisuuden turvaamiseen. Se tarkoittaa, että varsinkin puustoisia kohteita tulisi pyrkiä hankkimaan pysyvään tai vähintään määräaikaiseen suojeluun METSO-ohjelman keinoilla.

Lisää aiheesta

Metsä-ELO

Metsä-ELO Tuli Suomen metsissä teemakokous 

Tuli takaisin metsiin -hanke 

Kulotuskoulutus 29.8.2018

Suomen lajitietokeskus