Etusivu » Mikä metsäläistä eniten kiinnostaa, kun uhanalaisten lajien arvioinnin tulokset julkaistaan? | Blogi Lauri Saaristo

Mikä metsäläistä eniten kiinnostaa, kun uhanalaisten lajien arvioinnin tulokset julkaistaan? | Blogi Lauri Saaristo

Mikä metsäläistä eniten kiinnostaa, kun uhanalaisten lajien arvioinnin tulokset julkaistaan? Se, kuinka paljon metsälajeissa on aitoja luokkamuutoksia. Ne kertovat siitä, kuinka hyvin metsälajiston uhanalaistumiskehitys on onnistuttu pysäyttämään. Nimenomaan sellaiset aidot luokkamuutokset, joissa aiemmin elinvoimainen tai silmälläpidettävä laji on uudessa arvioinnissa katsottu uhanalaiseksi tai päinvastoin.

Mielestäni meidän metsätalouden osapuolten ensisijainen tehtävä on pyrkiä estämään, että uhanalaiseksi luokiteltavien metsälajien lista ei laajene metsien puutuotannon seurauksena.

Tähän voidaan laajalti vaikuttaa kaikissa talousmetsissä hyvällä metsän- ja luonnonhoidolla: talousmetsissä ylläpidetään ja sinne lisätään sellaisia luontotyyppejä, puita ja metsärakenteita, joiden vähenemisen tiedetään olevan merkittävä syy lajien taantumiseen. Töitä lajien hyväksi pystytään tekemään metsätaloudessa noin miljoonalla metsähehtaarilla vuosittain!

Pitkäaikais-elinympäristöttömät ja muut haastavat tapaukset

Meidän tulee panostaa myös siihen, että uhanalaiseksi luokiteltujen metsälajien lista alkaisi supistua, kun lajeja vähitellen siirtyisi uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Listalla on valitettavan paljon lajeja, jotka ovat siellä vakaasti pysytelleet arvioinnista toiseen ja näiden pitkäaikais-elinympäristöttömien tilanteen korjaaminen voi olla hidasta ja vaikeaa. Rohkaiseviakin esimerkkejä löytyy, kuten valkoselkätikka.

Ehkä haasteellisimpina tapauksina näyttäytyvät laajoja luonnontilaisia metsämaisemia vaativat lajit, jotka ovat joutuneet ahtaalle vuosisataisen metsänkäytön seurauksena. Vähien jäljellä olevien populaatioiden ja esiintymäpaikkojen säilyttäminen on taistelua aikaa vastaan. Olosuhteita pitäisi pystyä kohentamaan. Se vaatii suojelun ja ennallistamisen lisäämistä lajien elinalueilla sekä yleensä vähintään sata vuotta aikaa.

Metsätalouden kohtaama kritiikki pohjaa usein sen aikaansaamaan lajien uhanalaistumiseen. Kritiikissä tai sen aiheellisuudessa ei viime vuosikymmeninä ole nähty suuria muutoksia. Epäilemättä tulemme 8.3. kuulemaan, että edelleen aivan liian suuri osa metsien lajeista on jouduttu luokittelemaan uhanalaiseksi.

Sisältä käsin tarkkailtuna metsätalouden osapuolet ovat kuitenkin alkaneet ottaa yhä enemmän vastuuta tilanteesta. Useita merkittäviä muutoksia toimintaan on jo tehty 1990-luvun alkupuolelta lähtien, mutta viimeisimpinä vuosina monimuotoisuuden tilannetta parantavan muutoksen vauhti vaikuttaa kiihtyneen.

Suositeltavien luonnonhoidon keinojen valikoima on laaja

Esimerkiksi metsätalouden vuoksi taantuneiden, mutta ei vielä uhanalaiseksi ajautuneiden lajien tilannetta parannetaan nyt antamalla lisää huomiota lahopuun ja elävien säästöpuiden määrän ja laadun kasvuun, luontokohteiden säilymiseen sekä metsänkasvatustapojen monipuolistamiseen. Suositeltavien luonnonhoidon keinojen valikoima on laaja ja metsäorganisaatiot ovat sitoutuneet edistämään monimuotoisuutta turvaavien keinojen käyttöä kaikissa hakkuu- ja hoitotöissä (katso esim. Monimetsä-hankkeen loppuraportti).

Jo uhanalaisiksi päätyneiden lajien tiedossa olevat esiintymät pyritään säilyttämään, vaikka lajin esiintymä olisikin keskellä talousmetsämaisemaa.  Tätä on vuodesta 2011 edistetty toimintamallilla, joka kuvaa menettelytapoja tilanteisiin, joissa metsänkäyttö kohdentuu uhanalaisen lajien esiintymäpaikalle. Lajiturva-hanke tavoittelee uhanalaispaikkatiedon laajempaa hyödyntämistä metsän- ja luonnonhoidossa.

Pienten ja eristäytyneiden populaatioiden varassa sinnittelevien uhanalaisten lajien tilannetta on myös sitouduttu edistämään maanomistajille vapaaehtoisen METSO-ohjelman kautta. METSO-ohjelma toimii valtion rahoituksella. Ohjelman keinoilla lisätään suojeltujen metsien määrää sekä metsien ennallistamista ja luonnonhoitoa.  Tämän toiminnan resurssien turvaamisessa poliittiset päättäjät pystyvät merkittävällä tavalla osallistumaan uhanalaiskysymyksen ratkaisuun.

Näistä pyrkimyksistä huolimatta Suomen metsälajiston monimuotoisuuden turvaaminen ei mitä todennäköisimmin ole enää pelkästään omissa käsissämme. Ihmiskunnan tulisi kiireesti päästä eroon ilmakehän käyttämisestä fossiilisen hiilen kaatopaikkana, sillä ilmastonmuutos tuottaa ennennäkemättömiä uhkatekijöitä eliöyksilöiden, populaatioiden ja lajien säilymiselle.

Lisätietoa

Lajiturva-hanke 

Monimetsähankeen loppuraportti – lisää laatua talousmetsien luonnonhoitoon – Monimetsä-hankkeen kehittämiskokeilujen toteutus ja tulokset

Kuvassa: Ruskopehkiäinen on lahopuulla elävä kovakuoriaislaji, jonka kanta on lajien uhanalaisarvioinnissa käytettävien kriteerien perusteella elinvoimainen. Kovin yleisesti siitä ei kuitenkaan ole ilmoitettu havaintoja.  Kuvan yksilö todettiin lahoavalta männyltä Hossan kansallispuistossa.