Jatkuvapeitteisyys tarkoittaa, että metsä säilyy koko ajan jossain määrin puustoisena mutta puuston määrä ja ominaisuudet voivat vaihdella paljonkin metsikön tai käsittelyalueen eri osissa. Vaihtelua on puuston tiheydessä, puiden iässä, puuryhmien koossa, alikasvoksen määrässä ja puulajeissa. Puustoisen alueen sisällä voi käsittelystä riippuen olla mm. pienaukkoja, taimettuvia alueita ja kaistalehakkuilla käsiteltyjä uudistusaloja.

Jatkuvapeitteinen metsän käsittely voi olla metsänhoidon suositusten mukaista jatkuvaa kasvatusta, luontaista uudistamista tai tasaikäisrakenteisessa metsässä sovellettavia kasvatushakkuita. Metsien käsittelyn vaihtoehtoja on esitelty oheisessa kuvassa.

Metsänkasvatustavat suhteessa metsänkasvatuksen käsitteisiin. Kuvassa peitteinen metsätalous tarkoittaa jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta. Siemenpuu-, suojuspuu- ja kaistalehakkuu kuuluvat sekä jaksollisen että jatkuvan kasvatuksen hakkuuvaihtoehtoihin. Kaksijaksoinen metsä voi olla lähtökohtana kummallekin kasvatustavalle. Lähde: Metsänhoidon suoritukset 2019.

 

Jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella voidaan vähentää hakkuiden aiheuttamaa turvemaiden pohjaveden pinnan vaihtelua sekä kunnostusojitus- ja maanmuokkaustarvetta. Tavoitteena on myös vähentää suometsien käsittelyn aiheuttamaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vesistöihin sekä hallita turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus hyödyntää luontaista alikasvosta metsän uudistumisessa, mikä osaltaan keventää ojitusalueiden metsänhoidon kustannuksia. Kaikissa toimenpiteissä on aina huolehdittava talousmetsien luonnonhoidosta, riippumatta valitusta hakkuu- tai kasvatustavasta.

Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuissa puustosta muodostuu erirakenteista ja iältään vaihtelevaa. Poimintahakkuissa tehtävät pienaukot puolestaan lisäävät mäntyä ja koivua. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa on huomioitava metsänhoidon laatuvaatimukset ja luonnonhoidon edistäminen. Kasvatettavassa puustossa on kookasta, siementävää puustoa ja hyvälaatuisia puita, jotka järeytyvät seuraavaan hakkuuseen mennessä kuiturungosta tukkirungoksi ja yhden tukin rungosta 2–3 tukin rungoksi.

Kasvatettavaan puustoon jää ryhmittäisyyttä, harvempia kohtia ja pienaukkoja, jolloin edistetään alikasvoksen kehittymistä ja vahvistetaan puuston tuhonkestävyyttä. Jatkuvan kasvatuksen päämenetelmät ovat eri-ikäiskasvatus poiminta- ja pienaukkohakkuilla (kuusivaltaiset metsät) ja ylispuukasvatus jatkuvan kasvatuksen siemenpuuhakkuulla (mäntyvaltaiset metsät).

Peitteisyyttä voidaan ylläpitää tasaikäisrakenteisessa metsässä luontaisella uudistamisella soveltamalla suojuspuu-, siemenpuu- ja kaistalehakkuita. Metsissä, joissa on tehty säännöllisiä alaharvennuksia, voidaan jatkaa kiertoaikaa yläharvennuksilla ja edistämällä luontaista taimettumista väljennyshakkuilla. Kehityskelpoista alikasvosta voidaan vapauttaa ylispuuhakkuilla.

Metsienkäsittelyn menetelmät on kuvattu tarkemmin Metsänhoidon suositusten pääteoksessa metsanhoitosuositukset.fi.

Lisätietoa

Laatu- ja koulutusasiantuntija Ari Nieminen, Tapio Oy, ari.nieminen(at)tapio.fi, +358 40 718 2595

Vaihtoehtoiset metsienkäsittelyn menetelmät on kuvattu tarkemmin Metsänhoidon suositusten pääteoksessa.

Logo Tapio         

 

  • Ari Nieminen
  • Asiantuntija
  • ari.nieminen(at)tapio.fi
  • +358 29 432 6047
  • Kalle Vanhatalo
  • Palvelualueen päällikkö, konsultointi
  • kalle.vanhatalo(at)tapio.fi
  • +358 29 432 6067
  • Henry Schneider
  • Metsätietoasiantuntija
  • henry.schneider(at)tapio.fi
  • +358 29 432 6004