Veden virtaus metsistä ja ojista vesistöihin vaikuttaa suoraan metsien elinvoimaisuuteen ja vesistöjen tilaan. Ilmastonmuutos haastaa perinteet ja uudet ratkaisut ovat tarpeen. Tapio Palvelut Oy yhdistää tutkimuksen ja käytännön toimet, jotta vesien tila paranisi ja metsät pysyisivät elinvoimaisina.

Suomen metsät ja vesistöt ovat tiiviisti kytköksissä. Vesitaloudella on merkitystä paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös metsien kasvulle ja ilmastonmuutokseen varautumiselle. Tapio Palvelut Oy on kehittänyt toimintamalleja, joissa metsänhoito ja vesien suojelu kulkevat käsi kädessä.

Pitkään metsätaloudessa vallitsi ajatus, että metsään kertyvä vesi tulee ohjata mahdollisimman tehokkaasti ojiin ja pois metsämaalta. Ennallistamisasiantuntija Matias Virta huomauttaa, että tilanne on muuttunut viime vuosikymmenen aikana radikaalisti. Kesät lämpenevät ja sateet vähenevät sekä aiemmin tehokas ojitus voi nyt kuivattaa metsiä liikaa.

”Metsät voivat kärsiä kuivuudesta, vaikka ojitus on tehty oikein aikanaan. Vesi ei pysy maaperässä ja sen liian nopea virtaus heikentää sekä puiden että eläinten elinmahdollisuuksia”, Virta sanoo.

Asiakkuusjohtaja Eero Mikkola lisää, että vesien virtaus metsistä vaikuttaa suoraan virtavesien ja järvien eliöstöön.

”Kun vesi virtaa liian nopeasti turvemailta ja metsistä vesistöihin, kuormitus kasvaa. Se näkyy tummenevina vesinä ja virtaamanopeuden vaihteluina, jotka vaikuttavat kalakantojen heikkenemiseen. Tavoitteenamme on, että vesi virtaa hallitusti ja puhtaana metsistä vesistöihin”, hän selittää.

Simojoki toimii esimerkkinä siitä, miten Tapio Palvelut Oy tarjoaa ratkaisuja, jotka yhdistävät vesien, luonnon ja metsien kestävän tulevaisuuden. Simojoen valuma-alueella on käynnissä monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on parantaa joen veden laatua, hillitä sen virtaamaa ja näin pelastaa joen alkuperäinen lohikanta. Joessa on tehty suuria kunnostuksia, kuten kutusoraikkoja ja uomien ruoppauksia, mutta joen valuma-alueelta tuleva kuormitus heikentää uomassa tehtyjen toimenpiteiden tehoa. Virta kertoo, että ratkaisu löytyy tarkastelemalla koko valuma-aluetta yhtenä kokonaisuutena.

”Kun huomioimme metsänkäsittelyn, ojitusten ja vesiensuojelun muodostaman kokonaisuuden, saamme aikaan todellista vaikuttavuutta. Tämä ei ole vain Simojoen ongelma, samanlainen tilanne on lähes kaikkialla Suomessa”, hän toteaa.

Tapion malli yhdistää uusimman tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen. Metsänhoidon suosituksia on päivitetty ja ojien syvyyksiä madallettu. Vesien suojelu on mukana jokapäiväisessä työssä.

Ojitukset tehtiin oikein aikanaan, mutta olosuhteet muuttuvat. Uudet toimintatavat auttavat metsiä säilymään elinvoimaisina, vähentävät riskiä kirjanpainajatuhoihin ja parantavat veden laatua”, Mikkola sanoo.

Valuma-alueen kokonaisvaltainen hallinta kirkastaa vesiä, vähentää hiilidioksidipäästöjä soilla ja auttaa metsätaloutta sopeutumaan kuiviin kesiin. Asiakas näkee vaikutuksen konkreettisesti esimerkiksi suosituksina, ennallistamishankkeina ja toimivina työkaluina metsänhoitoon. Virta summaa, että vesi pysyy metsissä, puut kasvavat paremmin ja kalat lisääntyvät. ”Se on hyöty, joka kantaa pitkälle.”