Varttuneita taimikoita ovat taimikot, joissa kasvatettavien puiden keskipituus on yli 1,3 metriä, mutta joita ei vielä luokitella nuoriksi kasvatusmetsiköiksi. Niissä tehtävää taimikonhoitoa kutsutaan taimikonharvennukseksi.
Taimikonharvennus on investointi tulevaisuuteen. Se ei lisää metsikön puuntuotosta määrällisesti, mutta sen avulla saadaan ensiharvennuksessa järeämpää ja arvokkaampaa puuta, joka on myös korjattavissa kohtuullisin kustannuksin. Taimikonharvennuksen tavoitteena on taimikon tiheyden ja puulajisuhteiden säätelyllä turvata jäävän puuston kasvatusedellytykset.
Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti
- vialliset ja huonolaatuiset puut
- liian tiheässä kasvavat puut.
Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin. Järeytyminen auttaa kestämään lumen ja tuulen aiheuttamia rasituksia. Havupuiden laadun säilyttämiseksi poistetaan piiskausvaurioita aiheuttavat lehtipuut.
Taimikonharvennuksella ei ole juurikaan vaikutusta puiden pituuskasvuun, jos taimikko ei ole kärsinyt varjostuksesta ja kilpailusta muun kasvillisuuden kanssa. Lehtipuiden varjostamat kuuset lähtevät yleensä muutaman vuoden jälkeen nopeaan kasvuun haittaavan varjostuksen poistuttua. Männyt kärsivät enemmän varjostuksesta, ja niiden elpyminen on epävarmempaa.
Lehtipuut kasvavat nuorena havupuita nopeammin, siksi havupuita pitemmiksi kasvaneet lehtipuut pääsääntöisesti poistetaan. Muita selvästi kookkaammat, laadultaan heikot susipuut poistetaan, jos ne haittaavat parempilaatuista puustoa. Muutoin susipuut kannattaa kasvattaa kuitupuun mittoihin.
Jäävä puusto pyritään harventamaan tilajärjestykseltään tasaiseksi. Taimikon oikean tiheyden varmistamiseksi on tarpeen seurata harvennuksen voimakkuutta. Taimikon tiheyden mittaus onnistuu parhaiten 4 metrin kepillä. Yhdellä kepin pyörähdyksellä rajautuu 50 neliömetrin ympyräkoeala. Yksi taimi koealalla vastaa 200 tainta hehtaarilla. Jos alalla on 12 tainta, niin niitä on hehtaarilla 200 x 12 eli 2 400 kpl.
Mäntyvaltainen taimikko
Männyn taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi maan etelä- ja keskiosissa 5–7 metrin (kuivilla kankailla 3-5 metrin) keskipituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 2 000–2 200 tainta hehtaarilla. Tiheässä taimikossa pääosa oksista tyvitukin alalta ehtii kuolla ennen ensiharvennusta. Ensiharvennuksen jälkeen kuivat oksat karsiutuvat ja alkaa muodostua vähäoksaista puuta.
Pohjois-Suomessa männyn taimikko suositellaan harvennettavaksi jo 3–5 metrin keskipituudessa. Aikaisempi harvennus johtaa nopeampaan järeytymiseen mutta myös paksuimpiin oksiin.
Turvemailla mäntyjen laatu on yleensä heikohko eikä puuston kasvattaminen tiheänä juuri paranna laatua. Taimikonharvennuksen jälkeen tiheys voi olla hieman alhaisempi kuin kivennäismailla. Tällöin ensiharvennusta voidaan siirtää myöhäisempään ajankohtaan, mikä parantaa korjuun kannattavuutta.
Tiheissä ja tasaisissa kylvö- tai luontaisesti syntyneissä taimikoissa, joissa on yli 6 000 tainta hehtaarilla, taimikon harvennus tehdään, kun männyt ovat 3–4 metrin pituisia. Silloin ne ovat ohittaneet pahimman hirvituhoriskin vaiheen. Jos harvennusta lykätään tätä myöhemmäksi, latvukset supistuvat liiaksi, ja myös lumituhoriski kasvaa. Männyllä pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 40 prosenttina puun pituudesta. Tällainen taimikko suositellaan harvennettavaksi tiheyteen 3 000 tainta hehtaarilla.
Kaarnakuoriaiset lisääntyvät talvella kaadetun, keväällä vielä tuoreen puun kuoren alla. Jos harvennuksessa kaadetaan kaarnakuorista mäntyä, työ pitää tehdä kesällä.
Lehtipuusekoitus
Tuoreilla kankailla männyn taimikkoon suositellaan jätettäväksi noin 200 siemensyntyistä rauduskoivua hehtaarille. Koivut, jotka voivat vaurioittaa piiskauksellaan mäntyjen latvoja, pitää kuitenkin poistaa. Karummilla kasvupaikoilla on hyvä jättää taimikon täydennykseksi lehtipuita, mutta niitä tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia runkoluvusta.
Etukasvuisia, taimikon kehitystä haittaavia koivuja ei pidä jättää täydennykseksi. Eläviä haapoja ei suositella jätettäväksi taimikkoon männynversoruosteen leviämisriskin takia.
Hirvituhoille alttiilla alueilla männiköissä
- taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä
- varjostava lehtipuu raivataan pois.
Etenkin pihlajan ja pajun määrä pidetään alhaisena ja tiheiköt raivataan.
Kuusivaltainen taimikko
Taimikonharvennus ajoitetaan 3–4 metrin keskipituuteen. Pohjois-Suomessa taimikko harvennetaan jo 2–3-metrisenä. Mitä kookkaammiksi poistettavat puut ehtivät kasvaa, sitä työläämpää harvennus on, jolloin myös kustannukset nousevat jyrkästi. Yleensä kuusentaimikko sulkeutuu hyvin harvennuksen jälkeen ja uusi kilpaileva puusto jää sen varjoon. Kuusivaltainen taimikko harvennetaan tiheyteen 1 800–2 000 tainta hehtaarilla.
Koivusekoituksella vaneritukkeja
Taimikon täydennykseksi voi jättää siemensyntyisiä, hyvälaatuisia rauduskoivuja, jotka ovat enintään yhtä pitkiä kuin kuuset. Kuusen taimikkoon suositellaan jätettäväksi korkeintaan 20 prosentin koivusekoitus. Se ei vielä alenna puuston kasvua, mutta lisää luonnon monimuotoisuutta ja tuo vaihtelua maisemaan. Rauduskoivuista voidaan kasvattaa korkealaatuisia vaneritukkeja tuottavia puita, koska ruskotäpläkärpäsen vioitus on sekapuustossa vähäistä.
Jos rauduskoivut ovat kuusentaimikossa jo selkeästi ylispuita, metsä voidaan kasvattaa kaksijaksoisena. Varsinkin harvassa kuusentaimikossa voidaan kasvattaa laadultaan parhaat rauduskoivut tukkipuiksi saakka. Ylispuukoivikon tiheyttä säädellään harvennuksin niin, että alikasvoskuusikon elinvoimaisuus säilyy. Taimikonhoidossa koivuja jätetään kuusikon tiheydestä riippuen 300–500 runkoa hehtaarille.
Koivuvaltainen taimikko
Rauduskoivikko kasvatetaan taimikkovaiheessa suhteellisen tiheänä. Koivikkoa ei kuitenkaan saa päästää riukuuntumaan ennen ensiharvennusta, koska tällöin kasvu tyrehtyy ja lumi voi kaataa koivuja. Ensiharvennukseen mennessä tyvitukkiosan oksat ovat kuolleet ja osa niistä on karsiutunut pois. Sen jälkeen tavoitellaan nopeaa järeytymistä antamalla puille riittävästi kasvutilaa harvennuksilla.
Viljelykoivikot kasvavat yleensä nopeasti ja ne ovat tasapituisia. Taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 4–5 metrin keskipituudessa tiheyteen 1 600 tainta hehtaarilla. Koivulla pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 50 prosenttina puun pituudesta.
Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytyminen nopeudu kasvutilan lisääntyessä rauduskoivun tapaan. Sen vuoksi hieskoivikkoa suositellaan kasvattamaan rauduskoivikkoa tiheämpänä. Nuori hieskoivikko kasvatetaan tiheydessä 2 000–2 500 tainta hehtaarilla.
Turvemailla hieskoivujen alle syntyy herkästi jo taimikkovaiheessa kuusen taimia. Kuuselle sopivilla kasvupaikoilla hieskoivikko on syytä harventaa voimakkaasti tai poistaa kokonaan sen jälkeen, kun kuusen hallatuhoriski on väistynyt. Kaksijaksoisessa sekametsässä koivun tulee olla selvästi kuusta pitempää, jotta kuusten latvat eivät vaurioidu.
Hirvituhoille alttiilla alueella koivikko harvennetaan tavanomaista lievemmin. Vaihtoehtoisesti taimikko voidaan harventaa myöhemmin. Ylitiheydestä kärsineet taimikot harvennetaan lumituhoriskin pienentämiseksi kahdessa vaiheessa.
Taimikonharvennuksen (taimikonhoidon) ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen
Etelä- ja Väli-Suomi
Pohjois-Suomi
Vesomisen ehkäisy
Lehtipuut vesovat vähiten, kun ne kaadetaan juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi. Jos vesakko on tiheää, työ käy joutuisammin lehdettömänä aikana.
Vesomista voi ehkäistä levittämällä kannolle torjunta-ainetta. Torjunta-aineita käytetään vain välttämättömissä tapauksissa. Annettuja käyttöohjeita on noudatettava tarkasti ympäristön ja terveyden suojelemiseksi. Torjunta-ainetta levittävän tulee käyttää suojaimia, pestä kädet ennen ruokailua ja käydä suihkussa työn jälkeen.
Luonnon- ja riistanhoito
Vähäistä vesakkoa on turha poistaa, jos se ei haittaa kasvatettavien taimien kehitystä ja tulevaa ensiharvennusta. Täydennykseksi voi jättää yksittäisiä minkä tahansa puulajin taimia.
Hakkuissa jätettyjen säästöpuuryhmien alustoja ja riistatiheikköjä ei käsitellä. Taimikonhoidossa on suositeltavaa säilyttää metsikön puulajivaihtelu siten, että mitään taimikossa kasvavaa puulajia ei poisteta kokonaan.
Katajat, pihlajat, pajut ja pähkinäpensaat sekä jalot lehtipuut, jotka eivät haittaa kasvatettavien puiden kehitystä, suositellaan säästettäväksi. Kallioiden juurille, kosteikkoihin ja muihin sopiviin kohtiin voi jättää käsittelemättömiä kohtia riistan suoja- ja elinpaikoiksi. Näissä pienialaisissa kohteissa monilajinen puusto voi rauhassa vanheta ja muodostaa aikanaan lahopuuta sitä tarvitseville eliöille.
Vesistöjen varteen suositellaan jätettäväksi käsittelemätön suojakaista, josta ei raivata pensaskasvillisuutta tai monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Suojakaistat estävät tehokkaasti ravinteiden ja kiintoaineiden kulkeutumista vesistöihin. Vesistöjen läheisyydessä taimikot voidaan kasvattaa tavanomaista tiheämpinä ja lehtipuuvaltaisempina.
Purojen varret ja lähteiden lähiympäristöt sekä muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt jätetään käsittelemättä.
Tukea valtiolta
Taimikonhoitoon on monissa tapauksissa mahdollista saada valtion tukea ks. kortti 05-010.
Osta TAPIO Metsänhoitokortisto käyttöösi
Palvelussa on yli 100 perusteellista ja aina ajantasaista tietokorttia, joista on kätevää opiskella metsänhoitoa ja metsätaloutta. Metsänomistajilta saatu palaute helppokäyttöisyydestä on erinomaista! Lue lisää: TAPIO Metsänhoitokortisto