Luonnonhoito metsätaloudessa – tulonmenetys, panostus kestävyyteen vai terveinen tulevaisuuteen?

Metsänomistaja voi ja hänen kannattaa tarkastella talousmetsien luonnonhoitoa taloudellisesta näkökulmasta. Kun tavoitteena on metsätilan luontoarvojen vahvistaminen, on tärkeä selvittää, missä luonnonhoitoon kannattaa panostaa ja millaisiin luonnonhoitotoimiin panostukset kannattaa kohdentaa.

Metsänomistuksessa yksittäisen investoinnin tuoton realisoitumiseen kuluu tyypillisesti vähintään pari vuosikymmentä. Pitkäjänteinen ajattelu sopii myös metsätilan monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin. Luonnonhoito voi näkyä tänään kustannuksena tai tulonmenetyksenä, hyödyt tulevat osin vasta seuraavien omistajasukupolvien nautittavaksi.

Metsäluonnon monimuotoisuutta vahvistavien tekojen tarpeellisuudessa ei ole kyse pelkästään siitä, että markkinat tai yhteiskunta odottavat metsänomistajien siirtyvän luontokatoa pysäyttäviin vastuullisiin käytäntöihin. Luonnonhoitoa voi perustella myös tiedolla erilaisista monimuotoisuuteen liittyvistä hyödyistä, kuten metsien sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon. Joillekin näistä ns. ekosysteemipalveluista voi tulevaisuudessa kehittyä markkinoita, joista metsänomistaja saa tuloja.

Tulonmenetys säästetystä puusta – turvallisen metsätalouden ominaisuus

Talousmetsien luonnonhoito tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsän käsittelyssä. Luonnonhoidon keinot täydentävät puuntuotannon onnistumiseen tähtääviä toimia siltä osin, kun puuntuotanto itsessään ei ylläpidä monimuotoisuutta tai johtaa sen köyhtymiseen. Esimerkiksi elävien säästöpuiden jättämisellä halutaan varmistaa, että metsään kehittyy sinne luontaisesti kuuluvia vanhoja järeitä puita, jotka ovat välttämättömiä lukuisille eliölajeille.

Talousmetsien luontokohteille tai säästöpuuryhmiin jätettävät puut ovat hyvä esimerkki luonnonhoidon kustannusvaikutuksista. Puut voisi periaatteessa kaataa ja myydä, ja alueen uudistaa tuottamaan raaka-ainetta tuleviin tarpeisiin. Menetetyn puunmyyntitulon ja tulevien tuotto-odotusten kautta metsänomistaja pystyy laskemaan hintalapun luonnonhoidon teoilleen.

Toisaalta, kaiken luonnonhoidon näkeminen hintalappuina olisi yhtä hullunkurista, kuin liikennerajoitusten näkeminen tuotonmenetyksinä. Kuljetusyrittäjälle aika on rahaa ja nopeusrajoituksilla on kustannusvaikutus, samoin kuin Metsälain 10 §:n asettamalla käytönrajoituksella on metsätaloudesta elävälle yrittäjälle tai maanomistajalle.

Molemmissa tapauksissa kyse on välttämättömästä turvasta. Nopeusrajoitus on turvallisen liikenteen ominaisuus. Metsälaki turvaa eliökantojen ja lajien säilymisen edellytyksiä ja ekosysteemin elinvoimaa, siten viime kädessä ihmistä itseään. Lakikohteen omistajalle määrätty taloudellinen omavastuu on turvallisen metsätalouden ominaisuus.

Metsäsertifioinnin säästöpuilla hankitaan kilpailukykyä

Luonnonhoidon toteutukseen vaikuttavat myös metsäsertifioinnin kriteerit. Metsänomistajan osallistuminen sertifiointiin perustuu vapaaehtoisuuteen. Metsäsertifiointien kautta puutuotteita ostavalle kuluttajalle voidaan antaa lupaus tavoista, joilla luontoarvot vähintään otetaan huomioon metsien käytössä. Nämä tavat pistetään toimeen metsässä ja kustannusvaikutukset kohdistuvat kaikkiin osapuoliin, myös metsänomistajaan.

Toisaalta metsäsertifiointi turvaa suomalaisten puutuotteiden kilpailukykyä maailman markkinoilla ja metsänomistajien puihin kohdistuvaa kysyntää. Lisäksi monet metsänomistajat ovat laskeneet, että sertifiointiin liittymisen taloudelliset hyödyt ovat puukauppatulon menetyksiä suuremmat. Yhtälössä on kuitenkin monta muuttujaa, esimerkiksi se, millaista luontoa metsätilalla sattuu olemaan.

Kustannustietoisuus tärkeää vapaaehtoisissa monimuotoisuuspanostuksissa

Sertifioinnin vaatimusten noudattamisen lisäksi metsätilan monimuotoisuustoimissa tarvitaan usein myös vähimmäisvaatimukset ylittävää vapaaehtoista panostusta. Monimuotoisuuden tilan parantamiseksi voi olla perusteltua, että hakkuussa jätetään esimerkiksi tavanomaista enemmän säästöpuita. Tällainen luonnonhoidon panostus kannattaa kuitenkin kohdentaa harkitusti.

Kustannustietoinen omistaja tarkastelee metsätilaansa luontoarvojen osalta kokonaisuutena – ei metsikkö kerrallaan. Suomalainen metsäluonto on pienipiirteisesti vaihtelevaa. Vaikka tilakoko ei keskimäärin ole kovin suuri, mahtuu keskimääräiseen 40 hehtaariin yleensä useita erilaisia luontotyyppejä sekä puustoltaan tai kasvukyvyltään erovia maastonkohtia.

Aloita luonnonhoidon suunnittelu taloudellisten ratkaisujen hakemisella

Aluksi voi selvittää maastonkohdat, joiden säästämisestä aiheutuu vähiten tulonmenetyksiä. Puuntuotannollisesti kannattamattomat tai riskialttiit kohteet unohtamalla monelta metsätilalta löytyy paljon tilaa luonnonarvojen lisäämiseen. Usein tällaiset kohdat ovat myös luontoarvojen kannalta erityisiä.

Hyvä tapa säästää kustannuksia on vanhentuneesta siisteyskäsityksestä luopuminen. Menestyvä puuntuottaja ei vaadi, että hänen metsänsä näyttää perinteisessä mielessä ”siistille” paikalle, josta kuolleet puut ja alikasvos on raivattu pois. Päinvastoin, lahopuun ja suojatiheikköjen määrän lisääminen ovat metsänhoidossa tavoiteltavia asioita, joiden sallimisessa metsänomistaja säästää aikaa ja vaivaa.

Luonnonhoidossa kannattaa hyödyntää paikkoja, joissa ratkaisu tuottaa monia erilaisia hyötyjä, kuten monimuotoisuutta, virkistystä, maisemaa ja vesiensuojelua. Hyvänä esimerkkinä vesistön tai pienveden puustoinen suojavyöhyke, jollaisen jättäminen osuu suurella todennäköisyydellä useamman tavoitteen näkökulmasta oikeaan.

Taloudellisessa mielessä helppoja ratkaisuja voivat olla myös sellaiset säästettävät kohteet, joiden luonnonhoidosta on mahdollista saada korvaus esimerkiksi METSO-ohjelman toimilla. Myös Helmi-ohjelma korvaa elinympäristöjen tilan parantamisen toimenpiteiden kustannuksia.

Tulonmenetys, panostus tulevaan, ominaisuus – miten kukin näkee

Moni metsänomistaja yllättyy myönteisesti siitä, että metsätilan luontoarvojen lisäämisessä pääsee hyvin liikkeelle ilman tulonmenetyksiä. Askel pidemmälle, luontoarvojen painottaminen, tarkoittaa esimerkiksi tavanomaista laajempia säästöpuuryhmiä sekä luontokohteita tai ennallistamista. Metsänhoidon suositukset kertovat, millaisissa tilanteissa nämä ratkaisut ovat tutkitusti perusteltuja.

Luonnonhoitoon panostaminen on metsänomistajan oma päätös, johon ei välttämättä saa ammattilaiselta neuvontaa ilman, että sitä huomaa erikseen pyytää. Siksi metsänomistajan on tärkeä kertoa tavoitteistaan ja toiveistaan metsäammattilaisille hakkuita ja metsänhoitoa suunniteltaessa.

Vaikka mahdollisia puunmyyntituloja jäisi saamatta, jokainen voi nähdä säästöpuunsa haluamallaan tavalla: tulonmenetyksenä, kestävän metsätalouden ominaisuutena tai panostuksena metsätalouden edellytysten turvaamiseen. Sekä ihan vaan omasta luontoarvostuksesta kertovana terveisenä tulevalle metsänomistajasukupolvelle.

Kirjoittaja työskentelee Tapiossa johtavana asiantuntijana ja Luonto-tiimin vetäjänä.

Esimerkkejä luonnonhoidon hyödyistä ja kustannuksista (pdf)