Jalostetun siemenen käytössä on vain voittajia, sanoo kurikkalainen aktiivinen metsänomistaja ja maatalousyrittäjä Kyösti Marttila.
Marttilan kotitilalla Kurikan Jalasjärvellä viljellään ja pidetään lypsylehmiä sekä kasvatetaan vasikkoja ja hiehoja, lihasikoja ja metsää. Metsäpinta-ala on vuosien varrella kasvanut noin 700 hehtaariin, joten metsän uudistamis- ja hoitotöitä tehdään säännöllisesti. Metsä on Marttilalle mieluinen harrastus- ja työpaikka.
Metsänuudistamiseen tarvittavat siemenet ja taimet Marttila tilaa yleensä oman metsänhoitoyhdistyksen kautta. Valtaosa metsänuudistamisesta hoituu taimia istuttamalla. Metsän uudistamistöitä tehdään yleensä keväällä ja alkukesästä ennen peltotöitä, peltotöiden ja rehunkorjuun välissä tai syysistutuksina.
Ilmasto kiittää ja rahan kierto nopeutuu
Marttilan tilalla metsänhoitoa ohjaavat pitkän aikavälin tavoitteet ja etenkin talous. ”Metsää kasvatetaan tulevalle sukupolvelle, joten hulluja kokeiluja ei voi tehdä”.
Tavoite on vaikuttanut myös siementen ja taimien valintaan: Männyn kylvöillä on käytetty Tapion tuottamaa puolentoista sukupolven valikoitua siementä maksimaalisen jalostushyödyn saamiseksi. Laadukas metsän viljelyaineisto on yhtenä lenkkinä onnistuneen metsänuudistamisen ketjussa: ”Kasvupaikka, oikein valittu maanmuokkaus, taimien laatu ja istutustyön jälki ja tiheys”, Marttila luettelee.
Millainen merkitys metsänomistajalle on sillä, että taimikko kasvaa nopeasti tai että se sitoo hiilidioksidia?
”Ilmasto kiittää ja rahan kierto nopeutuu, kun saadaan vuodessa enemmän kasvua hehtaarille. Taimikoiden raivaaminen on merkittävä kuluerä metsätaloudessa ja taimien nopea kasvu merkitsee vähemmän tarvittavia raivauskertoja. On hyvä, jos samalla hiilensidonta tehostuu. Siemenjalostuksen tulokset näkyvät selvästi maatalouden puolella, ja uskon, että sama toteutuu myös metsätaloudessa. Jalostetun siemenen käytössä on vain voittajia”, Marttila toteaa.
Ilmastonmuutos haastaa päivittämään metsänhoidon menetelmiä
Merkittäviä metsätuhoja Marttila omistamissa metsissä ei vielä ole sattunut, mutta juurikäävän riskien ja monimuotoisuuden huomioimisen vuoksi metsäviljelyn ja -hoidon menetelmiä on jo päivitetty.
Havupuutaimikoiden hoidossa säästetään luontaisesti syntyvää lehtipuustoa etenkin myöhemmissä raivauksissa. Tilalla on tehty metsäpuiden sekaviljelyä ja metsänuudistamisessa on hyödynnetty jonkin verran maanmuotojen ja kosteusolosuhteiden eroihin perustuvaa, pienialaisempaa täsmämetsänhoitoa. Lisäksi metsään jätetään riistatiheikköjä ja pienimuotoiset monimuotoisuuskohteet säilytetään.
