Metsänhoidon suosituksissa on julkaistu uudet harvennusmallit, jotka ottavat huomioon hoidettujen metsien muuttuneen kasvuvauhdin. Lokakuussa julkaistiin tarkennukset ensiharvennuksiin ja marraskuussa mallit rauduskoivikoille. Metsänomistajalle on nyt tarjolla vaihtoehtoja, joiden avulla hän voi aiempaa paremmin valita talous- ja luontotavoitteisiinsa sopivan toteutuksen. Harvennusmallien uusi koulutusaineisto opastaa sekä metsänomistajia että alan ammattilaisia.

Valtaosa Suomessa tehtävistä metsän hakkuista on harvennushakkuita, jopa 70 %. Hakkuita ohjaavat metsälain lisäksi metsänhoidon suositusten harvennusmallit, jotka perustuvat tutkimustietoon metsien kasvusta. Mallit kertovat, milloin metsä on niin tiheää, että on aika harventaa ja kuinka paljon puuta jätetään hakkuun jälkeen.

“Metsänhoidon suositusten mukainen harvennusvoimakkuus on tärkeää metsän kasvun kannalta. Turhan voimakkaat harvennukset aiheuttavat tappioita niin hiilensidonnassa kuin metsän puuntuotoksessa. Toisaalta jos harvennus jää tekemättä tai viivästyy, metsän kasvu ei keskity tuoton kannalta parhaisiin puihin”, kuvaa metsänhoidon suositusten koordinaattori Kalle Vanhatalo Tapiosta.

Harventamisella vahvistetaan kasvatettavan puuston järeytymistä tukkipuuksi. Samalla metsänomistaja saa puunmyyntituloja.

”Muuttuva ilmasto on jo vaikuttanut metsän kasvuun ja tuhoriskeihin. Ne on nyt huomioitu uusissa metsän harvennusmalleissa. Samalla toimme metsänomistajille lisää vaihtoehtoja talous- ja luontotavoitteiden huomioimiseen”, kertoo metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti Tapiosta.

Metsien vauhdittunut kasvu antaa mahdollisuuden kasvattaa hoidettuja metsiä tiheämpänä, vaikka taloudellinen tavoite pysyisi samana. Metsästä saa aiempaa nopeammin myyntikelpoista puuta. Talousmetsien korkeampi tuottotavoitekaan ei johda enää niin harvaan metsään, että se hipoisi lain asettamaa rajaa.

Uudet mallit on laskenut Luonnonvarakeskus. Suurimmat muutokset ovat pohjoisen Suomen männiköissä. Tutkijat ovat arvioineet myös tuhoriskejä ja niiden mahdollisuudesta varoitetaan harvennusmallien ohessa.

Metsien muuttunut kasvu ja sekapuustoisuuden suosiminen otettava huomioon harvennuksissa

Metsän ensimmäinen harvennus antaa suunnan metsän kehitykselle. Uudet suositukset ohjaavat nostamaan kasvatustiheyksiä. Puita olisi hyvä jättää noin 100 kpl hehtaarille aiempaa enemmän. Poikkeuksena on rauduskoivikot, joissa suositus ensiharvennuksesta ei ole muuttunut.

Harvennuksissa on suositeltavaa vaalia sekapuustoisuutta. Sillä vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja tasataan taloudellista riskiä. Harventamisessa tulee huomioida puiden erilainen kasvu ja tilan tarve. Sekametsille on tarjolla ensimmäistä kertaa omat mallit harvennuksiin.

Hiilensidonta, luonnon monimuotoisuus ja taloustavoitteet metsänomistajan puntaroitavana

Harvennusmallien monipuolistuminen antaa metsänomistajalle enemmän valinnanvaraa puukaupan suunnitteluun.

Varttuneen puuston harvennukseen on kolme erilaista linjaa: lievä, perus- ja voimakas harvennus. Harvennusmalleissa se näyttäytyy tuottotavoitteen asettamisena: valitaan 1,5 %, 3 % tai 5 % korko. Kun puuta on metsässä perusmallia enemmän, puuntuotos ja hiilensidonta ovat suurempia, mutta puut järeytyvät hitaammin ja korkotuotto on matalampi. Voimakas harvennus vähentää puustoon sitoutunutta pääomaa ja siten parantaa tuottoa. Laadukkaassa metsässä voi harventaa myös tukkipuuta, mikä tuo tilille nopeammin rahaa. Tällöin käytetään uutta yläharvennusmallia.

Jos metsänomistaja haluaa lykätä päätehakkuuta 20–40 vuotta tavanomaista talousmetsää myöhäisemmäksi, hän voi valita uuden pidennetty kiertoaika -harvennusmallin. Siinä optimoidaan jo harvennuksilla koko kasvatusajan puuntuotosta. Pitkä kasvatusaika vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja sitoo hiiltä metsään.

Luontoarvojen vaalimiseen vaikuttaa enemmän toteutustapa kuin valittu harvennusmalli. Kun metsänomistaja painottaa luontoarvoja, metsään jätetään toimenpiteiden yhteydessä runsaasti suojatiheiköitä, lehti- ja lahopuuta, säästöpuita, suojavyöhykkeitä ja muita luonnolle arvokkaita piirteitä.

Jos metsänomistajalla ei ole erityisiä tavoitteita, ammattilainen valitsee yleensä perusmallin, eli alaharvennusmallin 3 %:n tuotto-odotuksella. Se vastaa lähimmin aiempia malleja ja sovittaa yhteen talouden, tuhoriskien hallinnan ja hiilensidonnan.

”Metsäalan opiskelijaa ilahduttanee tieto, että harvennusmallien hakutoiminto ei anna valita kasvupaikalle väärää pääpuulajia. Turvemaille, kivennäismaille ja eri kasvupaikoille on tarjolla mallit vain niille sopiville puulajeille”, Varpu Kuutti kertoo.

Tapio on julkaissut koulutusaineiston, josta metsänomistajat ja metsäalan ammattilaiset saavat neuvoja harvennusten suunnitteluun ja harvennusmallien käyttöön. Lisäksi harvennusmallien siirto metsäorganisaatioiden omiin tietojärjestelmiin on esitelty omassa aineistossaan. Tutustu uuteen koulutusaineistoon tästä.

Harvennusmallien uudistamisen ja koulutusaineiston rahoitti maa- ja metsätalousministeriö osana maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmasto-ohjelmaa.

Tapio koordinoi metsänhoidon suositusten kehittämistä maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta. Metsänhoidon suositukset esittelevät kestävän metsänhoidon vaihtoehtoja ja parhaita käytäntöjä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksesta saatuun osaamiseen. Sisältö laaditaan yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa.