Ojitustekniikkaa kehitetään; tavoitteena puhtaat vedet ja lisää hiilensidontaa

Suometsien ojien syvyys vaikuttaa hiilensidontaan, kasvihuonekaasupäästöihin, vesistöjen veden laatuun ja puiden kasvuun. Mikä on optimimaalinen ojasyvyys? Tätä selvitetään Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamassa TurVi-hankkeessa (Työkaluja ja menetelmiä turvemaiden metsien vesistö- ja ilmastovaikutusten torjuntaan). Tavoitteena on löytää paras käytäntö suometsien hoitoon.

Tänä keväänä käynnistyneessä TurVI-hankkeessa pyritään parantamaan ojituskäytäntöjä haitallisten vesistövaikutusten vähentämiseksi ja hiilen sidonnan lisäämiseksi. Hankkeessa testataan erisyvyisten ojien vaikutusta puuston kasvuun, vesistökuormitukseen ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen turvemaiden metsissä.

”Suometsien hoidossa ojien syvyydellä on iso vaikutus puiden kasvuun, vesistöjen puhtaana säilymiseen, hiilensidontaan ja metaanipäästöihin. Nyt käynnissä oleva tutkimus tuo tarpeellista lisätietoa ojien kunnostamisen taloudellisuuteen ja ilmastovaikutuksiin. Optimoimalla ojakokoa vaikutetaan ympäristöön positiivisesti”, sanoo Samuli Joensuu, Tapiosta.

Riittävä ojan syvyys puun kasvun kannalta

Ojitusten avulla turvemaiden puuston määrä ja kasvu on lisääntynyt voimakkaasti. Turvemaiden ojitus aiheuttaa kuitenkin vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Nykysuositusten mukainen yksityismaiden ojitussyvyys on 80-110 cm. Lukessa kehitetyn SUSI-suosimulaattorin mallinnusten perusteella suurin osa puuston kasvuvasteesta syntyy, kun oja syvennetään 30 cm:stä 60 cm:iin. Hankkeessa selvitetään perusteet puuston kasvulle riittävän ojasyvyyden määrittämiseen.

Ojasyvyys vaikuttaa kiintoaine- ja kasvihuonekaasupäästöihin

Ojien kunnostamisen aiheuttama kiintoainekuormitus on luokiteltu yhdeksi merkittävimmistä metsätaloustoimenpiteiden päästöistä. Vesistökuormitusta voidaan vähentää välttämällä kivennäismaan paljastavien ojien kaivua ja perkaamalla ainoastaan puuston kasvulle välttämättömät ojat. Eroosion ehkäisy on avainasemassa vesistökuormituksen vähentämiseksi.

Ojitusten seurauksena myös turpeen hajoaminen tehostuu, joka nostaa samalla myös ilmakehään vapautuvan hiilidioksidin määrää. Optimaalisella ojasyvyydellä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä aiheuttamatta samalla suurta metaanipäästöä. Hankkeessa selvitetään eri ojasyvyyksien toteuttamista ja kehitetään menetelmiä, joiden avulla voidaan torjua turvemaiden metsien käytön vesistökuormitushaittoja ja ehkäistä turpeen hajoamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Ojituskäytäntöjä testataan koealueilla

Hankkeessa kahdella Pudasjärvelle sijoittuvalla pilottikohteella testataan eri syvyisten ojien vaikutusta pohjavedenpinnan tasoon, valumavesien laatuun ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen. Samalla selvitetään myös, minkälaisia kustannusvaikutuksia näillä on käytännön toteutukseen.

”Kuivatustilanteen vaikutus suometsän kasvuun on aina merkittävä, ja saavutettavuuteen se voi olla ratkaiseva, kun hyvät korjuutalvet lyhenevät ja harvenevat. On välttämätöntä edelleen kehittää tapoja minimoida kunnostusojitusten ympäristövaikutuksia”, toteaa Tornatorin ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen.

Hanke käynnistyi maaliskuussa 2020 ja se päättyy alkuvuodesta 2023. Rahoittajana on Euroopan aluekehitysrahasto. Hanke toteutetaan yhteistyössä Tapion, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen kanssa. Koealueet perustetaan Metsähallitus Metsätalous Oy:n ja Tornator Oyj:n maille.

Lisätietoa

Projektipäällikkö Samuli Joensuu, Tapio Oy, p. 040 534 1043, samuli.joensuu(at)tapio.fi
TurVI – Työkaluja ja menetelmiä turvemaiden metsien käytön vesistö- ja ilmastovaikutusten torjuntaan