Tuhkaa testataan ehkäisemään valumavesien happamoitumista rannikkoalueilla – ravinteet kiertoon, ei vesistöön

Innovatiivisessa vesiensuojelu- ja kiertotaloushankkeessa testataan puu- ja turvetuhkan käyttöä valumavesien happamoitumisen ennaltaehkäisijänä ja kehitetään lähituhkan ravinteiden kierrätystä. Happamat vesistöpäästöt ovat ongelma rannikon happamilla sulfaattimailla. Hallituksen kärkihanke etsii keinoja ehkäistä tuhkan avulla metsänuudistamisen yhteydessä valumaveteen muodostuvaa happamuutta.

Ravinteet kiertoon, ei vesistöön

“Tuhkasta saadaan kierrättämällä metsälannoitetta, joka korvaa keinolannoitteita. HaSuMetsä-hankkeella voidaan edistää sekä vesiensuojelun että kiertotalouden tavoitteita. Kierrättämällä tuhkan ravinnesisältö metsälannoitteena pystytään korvaamaan keinolannoitteiden käyttöä”, sanoo asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Happamuuspiikit ovat ongelma

Happamat sulfaattimaat ovat muodostuneet Itämeren Litorina-merivaiheen aikana tuhansia vuosia sitten. Niitä paljastuu maankohoamisen myötä rannikkoseuduilla edelleen. Happamia sulfaattimaita on eniten Pohjanmaan rannikolla, mutta niitä esiintyy myös Lounais-Suomessa ja Suomenlahden rannikolla. Niin kauan kuin sulfidimaakerros pysyy pohjaveden pinnan alapuolella hapettomassa tilassa, se on kemiallisesti vakaata ja ongelmaa ei ole. Kun pohjaveden pinta alenee esimerkiksi maankuivatuksen myötä, sulfidisedimentit hapettuvat ja muodostuu rikkihappoa. Tämä aiheuttaa valumaveden happamoitumista sekä metallien huuhtoutumista vesistöihin.

Noin 230 000 hehtaaria metsätalouden maata sijaitsee alueilla, joilla happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys on suuri tai kohtalainen (Nieminen ym. 2016). Näiden alueiden maanmuokkaus voi lisätä happamuuspiikkejä ja vesistöjen raskasmetallikuormitusta. Riskinä on myös metsänuudistamisen yhteydessä istutettujen taimien kuoleminen kasvualustan happamuuden takia. Turvetuotantoalueet ovat happamuuskuormituksensa puolesta hyvin samantyyppisiä kuin metsätalousmaat. Jos alueiden kuivatussyvyyttä kasvatetaan tuotannon päätyttyä, maaperän sulfidit hapettuvat ja alueelta voi tulla hyvin merkittävää hapanta kuormitusta vesistöihin.

Metsänuudistaminen happamilla sulfaattimailla

Tapion, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteistyöhankkeessa testataan uutta metsänuudistamisen toimintamallia happamilla sulfaattimailla Itämeren happamien vesistöpäästöjen ennaltaehkäisemiseksi. Hanke alkoi kesäkuussa 2018 ja se jatkuu vuoden 2020 loppuun.

”Olemme olleet huolissamme rannikon metsänuudistamisen ja ojitusten happamoittavasta vaikutuksesta. Hankkeellamme voi olla iso merkitys vesistöjen tilan kannalta paikallisella tasolla, jos tuhkanlevityksen avulla pystytään estämään happamien valumavesien muodostuminen. Metsänomistaja ei yleensä tiedä metsänsä kasvavan happamalla sulfaattimaalla, joten happamuushaittojen ennaltaehkäisyn tarvettakaan ei usein tunnisteta. Tuhkan käyttöä voi kuitenkin suositella metsänomistajalle myös sen puuston kasvua lisäävän vaikutuksen ansiosta”, sanoo erikoistutkija Tiina M. Nieminen, Luonnonvarakeskuksesta.

Tuhkan lähikierrätys voi olla ratkaisu valumaveden happamoitumiseen

Kärkihankkeen tavoitteena on saada tieto, miten tuhkalla voidaan ehkäistä happamalla sulfaattimaalla toteutetun metsänuudistamisen yhteydessä valumaveteen muodostuvaa happamuutta, ja ovatko mahdolliset myönteiset vaikutukset pitkäaikaisia. Tuhkan vaikutusta testataan koealoilla metsänuudistuskohteessa sekä tuotannosta poistuneella turvetuotantoalueella.

”Tuhkan lähikierrätys voi mahdollistaa arvokkaiden ravinteiden hyödyntämisen ja happamuuden ennaltaehkäisyn kustannustehokkaasti. Tästä hyötyvät kaikki: kalastajat, vesien eliöstö, metsänomistajat ja tuhkantuottajat. Vesieliöstön monimuotoisuus ja vesiekosysteemit hyötyvät kokonaisuutena hyvien ympäristöolosuhteiden ylläpitämisestä metsätaloustoimenpiteistä huolimatta”, sanoo johtava vesiensuojelun asiantuntija Samuli Joensuu Tapiosta.

“Tuhka on arvokas raaka-aine, jota voidaan käyttää lannoitteena ja mahdollisesti myös happamoitumisen ennaltaehkäisyssä. Tuhkaa syntyy paljon ja sen kierrätyksen kehittämisellä on suuri merkitys kiertotalouden kannalta. Tuhkasta pitäisi saada entistä suurempi osa hyötykäyttöön, sen sijaan, että sitä kuljetetaan kaatopaikoille”, sanoo professori Hannu Ilvesniemi, Luonnonvarakeskuksesta.

Hanke kuuluu vesien- ja merenhoidon kärkihankkeisiin. Lisäksi hanke toteuttaa hallituksen Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön –kärkihanketta. Hankkeen rahoittaja on ympäristöministeriö.

Lisätietoa

HaSuMetsä-hanke: Luonnonmukainen valuma- ja maavesien käsittelymenetelmä happamien sulfaattimaiden metsänuudistamisaloilla 

Yhteystiedot:

Samuli Joensuu, projektipäällikkö, vesiensuojelun asiantuntija, Tapio Oy, samuli.joensuu(at)tapio.fi, 040 5341 043
Mirkka Hadzic, tutkija, Suomen ympäristökeskus, mirkka.hadzic(at)ymparisto.fi, 040 1580 194
Hannu Ilvesniemi, professori, Luonnonvarakeskus, hannu.ilvesniemi(at)luke.fi, 029 5322 440
Tiina Nieminen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, tiina.m.nieminen(at)luke.fi, 029 5325 457
Timo Silver, metsänhoidon asiantuntija, Metsäkeskus, timo.silver(at)metsakeskus.fi, 040 5253 629

Kuvat ylhäällä: Anssi Karppinen ja Raimo Ihme