Uudet metsänhoidon suositukset vesiensuojeluun on julkaistu

Uudistuneet metsänhoidon suositukset antavat konkreettisia työvälineitä vesistövaikutusten hallintaan. Keinovalikoimassa on muun muassa eri laajuisia rantojen suojavyöhykkeitä, joista metsänomistaja voi valita omiin tavoitteisiinsa sopivimman. Ammattilaisille esitellään uusia menetelmiä vesiensuojeluun ja niiden soveltamiseen erilaisilla kohteilla. Ojien kunnostuksessa olennaista on tarveharkinta ja entistä matalammat ojat. Tutustu uusiin suosituksiin

Metsäistä rantaa on Suomessa yli 400 000 kilometriä ja metsätaloudella on vaikutuksia vesiin myös toimittaessa kauempana rannoista. Metsänhoidon vesiensuojelun ratkaisuilla vaikutetaan vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja maisemaan.

Ravinne- ja kiintoainepäästöt kuriin järkevillä valinnoilla

Metsätalouden toimenpiteistä aiheutuu vesistöille monenlaista kuormitusta. Maaperästä lähtee liikkeelle muun muassa ravinteita, kiintoainesta ja humusta. Myös vanhat ojitusalueet aiheuttavat vesistökuormitusta, niin sanottua ojituslisää. Päästöt kerääntyvät pienistä latvavesistä ja päätyvät rehevöittämään ja tummentamaan laajempia vesistöjä. Vaikutukset ulottuvat Itämereen saakka.

Metsien käsittelyssä vesiensuojelun pääperiaate on minimoida kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Lisäksi löytyy useita toimivia keinoja hillitä niiden kulkeutumista vesistöihin.

”Vesiensuojelun kannalta olennaisinta on välttää tarpeetonta ojittamista sekä maanpinnan paljastamista maanmuokkauksen yhteydessä. Kun suunnitellaan toimenpiteiden voimakkuutta, on syytä varmistaa, että pysytään niissä rajoissa, jotka ovat aidosti hyödyllisiä metsän kasvulle”, sanoo vesiasiantuntija Tiina Ronkainen Tapiosta.

Ojien kunnostus voi olla tarpeen suometsässä. Uuden suosituksen mukaan entistä matalammat ojat, 50–90 cm, riittävät pitämään metsän kasvuisana ja hiilipäästöjä hillitsevänä. Suometsän ojien kunnostuksen vaihtoehtona voi olla tuhkalannoitus tai jatkuva kasvatus, joka ylläpitää puuston peitteisyyttä ja metsän kasvulle otollista vesitaloutta.

Suojavyöhykkeillä varjellaan rantojen luontoa ja vesieliöstöä

Rantametsien olosuhteet ja lajisto poikkeavat yleensä selvästi ympäröivästä metsästä. Suojavyöhykkeellä on tärkeää vaalia näitä erityispiirteitä. Puustoisen vyöhykkeen leveys valitaan kohteen mukaan. Huomioitavia asioita ovat mm. rantaan rajautuvan metsän maaperän eroosioherkkyys ja viettävyys.

Suojavyöhykkeen vähimmäisvaatimuksena pidetään käytännössä PEFC-metsäsertifioinnin asettamaa, keskimäärin 10 metrin leveyttä. Suositukset esittelevät myös muita vaihtoehtoja, jotka voivat sopia paremmin metsänomistajan tavoitteisiin.

Metsänhoidon suositukset antavat neuvoa niin tilanhoitoon kuin töiden toteutukseen

Metsänomistajan on hyvä selvittää ennen metsänhoidon toimenpiteitä, kuinka vaikutusherkällä alueella tai maaperällä oma tila sijaitsee. Vesiensuojelu muodostuu eri aikaan tehtävien toimenpiteiden kokonaisuudesta. Hyvä taloudenpito, luontovaikutukset ja virkistysarvot voidaan sovittaa yhteen, mutta valintoja joudutaan useimmiten tekemään. Metsänhoidon suositukset antavat tuoretta, tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä tilatason suunnitteluun että töiden toteutukseen.

”Metsät ja puhtaat vesistöt ovat Suomen rikkaus. On tärkeää, että metsänhoidon suositukset on nyt saatettu ajan tasalle uuden tutkimustiedon avulla. Arvostan sitä, että koko toimiala tekee yhteistyötä vesistövaikutusten hallitsemiseksi”, kiittelee erityisasiantuntija Antti Leinonen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Uudistuneet vesiensuojelun suositukset löytyvät verkkopalvelusta metsanhoidonsuositukset.fi 

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaiselle metsätaloudelle ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Niiden laadintaan osallistuu laajasti metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijat, asiantuntijat ja tiedon käyttäjät. Työtä koordinoi Tapio.