Metsänhoidon suositukset esittelevät keinoja turvata herkkiä vesistöjä

Suomen ympäristökeskus on ELY-keskusten kanssa julkaissut uuden avoimen paikkatietoaineiston vesistöistä, joiden on tulkittu olevan herkkiä tai erityisen herkkiä metsätalouden vaikutuksille. Tietoa löytyy vesistön ekologisesta luokituksesta, veden viipymästä, pohjanläheisen hapen, värin ja kemiallisen hapenkulutuksen määrästä.

“Kaikista Suomen vesistöistä ei ole vielä kattavaa tietoa. Esitetyt tiedot herkkien vesistöjen sijainneista ja laadusta toimivat kuitenkin hyvinä herätteinä alan toimijoille ja metsänomistajille”, kuvailee vesiensuojelun johtava asiantuntija Samuli Joensuu Tapiosta.

Kun metsätöitä suunnitellaan vesistöjen tai pienvesien läheisyyteen, metsänhoidon suosituksista voi käydä tarkistamassa muistilistat töissä huomioitavista keinoista vesien laadun turvaamiseksi. Suosituksista saa tietoa muun muassa leveydeltään erilaisten suojavyöhykkeiden vaikutuksista.

Suosituksia pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen huomioimiseen metsänkäsittelyssä

Metsänhoidon suositusten muistilista:

• Rajaa pienveden ja vesistön lähiympäristön ympärille riittävä suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen leveys voi vaihdella maanpinnan kaltevuuden, maalajin, vesistön luonteen, rantametsän luonto- ja maisema-arvojen sekä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti.
• Huolehdi pienvesien ja vesistöjen lähiympäristön ominaispiirteiden säilymisestä. Olennaista on säilyttää rantapuuston ja pensaston vettä varjostava vaikutus.
• Keskitä säästöpuustoa hakkuissa suojavyöhykkeen yhteyteen.
• Jätä suojavyöhyke raivaamatta.
• Älä aja suojavyöhykkeellä koneella, älä riko maanpintaa, äläkä levitä sille lannoitteita tai torjunta-aineita.
• Älä kasaa hakkuutähteitä pienvesien suojavyöhykkeille. Poista veteen päätyneet hakkuutähteet.
• Jätä vesiuomaan kaatuneet puut, sillä ne ovat olennainen osa vesielinympäristön monimuotoisuutta.
• Jätä suojavyöhyke kokonaan käsittelemättä silloin, kun luontokohde on erityisiltä rakennepiirteiltään runsas tai kun jatkuvan varjostuksen säilyttäminen on pienilmaston säilymisen kannalta tärkeää.
• Tee tapauskohtaisesti suojavyöhykkeellä kevyitä poimintaluonteisia hakkuita, joiden keskeisiä tavoitteita ovat lehtipuuston suosiminen, riittävän varjostuksen säilyttäminen, puuston monikerroksisuus sekä järeiden vanhojen puiden sekä järeiden kuolleiden pysty- ja maapuiden säästäminen.
• Jätä suojavyöhykkeelle kasvamaan myös vähäarvoisia lehtipuita, pienikokoisia havupuita, rantapuita, pensaita ja alikasvospuita.

Lisäksi kaivinkonetyön suunnittelussa ja toteutuksessa

• Anna metsissä olevien uomien palautua mutkitteleviksi ja luonnontilaisiksi eli vältä tarpeetonta perkausta.
  Jätä perkaamatta lohikalakannan sisältävät uomat.
• Edistä vesistökohteeseen rajautuvalla kohteella lehtipuuston uusiutumista harventamalla havupuustoa, jolloin lehtipuusto saa tilaa kehittyä.

Lisäksi taimikonhoidossa

• Jätä luontokohteeseen rajautuvalla taimikkokuviolla kohteen välitön lähiympäristö raivaamatta ja anna puuston kehittyä lehtipuuvaltaiseksi sekametsäksi.
• Levennä suojavyöhykettä, mikäli se on rajattu hyvin kapeaksi aikaisemmassa uudistushakkuussa. Suojavyöhykettä voidaan leventää suosimalla taimikonhoidossa lehtipuustoa rantavyöhykkeellä ja antamalla puuston kehittyä monikerroksiseksi.

Suojavyöhykkeen leveys

Suosituksiin on kiteytetty tuoreimpaan tutkimustietoon perustuva vertailutaulukko, joka helpottaa valitsemaan metsänomistajalle ja kohteeseen sopivan suojavyöhykkeen leveyden. Vertailu tiivistää, miten keskimäärin 10, 15 tai 30 metriä leveät suojavyöhykkeet vaikuttavat verrattuna 5 metrin levyiseen vyöhykkeeseen.

Lue lisää metsänhoidon suosituksista:

Metsänhoidon toimenpiteet/Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt/Toteutus.

Metsänhoidon toimenpiteet/Vesiensuojelu