Metsänomistajalla on monta keinoa suosia elintärkeitä pölyttäjiä

Marjastus omassa metsässä on monen metsänomistajan suosikkiharrastus. Marjasadon kehittymistä ja luonnon monimuotoisuutta voi vahvistaa suosimalla pölyttäjien elinolosuhteita metsänhoidossa. Tärkeimmät keinot on nyt koottu osaksi metsänhoidon suosituksia.

Pölyttäjät ovat välttämättömiä luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemien toiminnalle. Suomen metsissä pölytystä tekevät pääosin mesipistiäiset, kukkakärpäset sekä yö- ja päiväperhoset. Mustikan tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, puolukan puolestaan kimalaiset ja maamehiläiset. Kukkakärpäset ovat keskeisiä lakan pölyttämisessä.

Valtaosa pölyttäjistä on lämpöhakuisia hyönteisiä. Väljät ja valoisat reunavyöhykkeet niin metsäteiden, hakkuiden kuin peltojenkin reunamilla ovat pölyttäjille mieleisiä alueita. Metsänomistaja voi auttaa pölyttäjiä monilla helpoilla tavoilla, jotka ovat tuttuja muustakin metsäluonnon monimuotoisuuden hoidosta.

Pölyttäjien suosiminen metsänhoidossa

Metsänhoidon suositukset pölyttäjien suosimiseen tiivistetysti:

• Säästetään hakkuissa pystylahopuut, maalahopuut ja tuoreet tuulenkaadot. Jos lahopuuta on vähän, määrää voi lisätä tekopökkelöillä.
• Valitaan säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi lehtipuita kuten raitoja, pihlajia, haapoja ja jalopuita. Säästöpuiden alla oleva pienempi puusto ja pensaskerros jätetään käsittelemättä.
• Taimikonhoidossa säästetään useaa eri lehtipuulajia. Hyvä tavoite on, että käsittelyalan puu- ja pensaslajien määrä ei vähene töiden seurauksena.
• Turhaa raivausta kuten pensaikkojen poistoa vältetään. Pölyttäjätkin hyötyvät lintujen ja nisäkkäiden suojaksi jätettävistä tiheiköistä.
• Taimikoissa säästetään kukkivia lehtipensaita (pajuja, paatsamaa, kuusamaa), joista ei ole haittaa taimikon kehitykselle tai haitta on vähäinen.
• Kasvatusmetsissä suositaan sekapuustoisuutta ja säilytetään lehtipuita. Myös lahopuusto ja mahdolliset pienaukot ovat pölyttäjille hyödyllisiä. Esimerkiksi kuorensa menettäneet pystykuuset ovat tärkeitä pölyttäjien pesäpaikkoja.
• Ennakkoraivaus ja harvennukset lisäävät kenttäkerrokseen valoa ja siten parantavat pölyttäjille tärkeiden kasvien elinolosuhteita.
• Paahdeympäristöissä, kuten rinteillä, pölyttäjiä auttaa puuston ja pensaiden raivaus sekä maanpinnan rikkominen. Lajistoa voi auttaa myös luonnonhoidollisella kulotuksella.
• Lehtometsissä tarpeellisinta on lisätä puuston väljyyttä vähentämällä etenkin kuusten määrää. Raivauksissa suositaan lehtipuustoa ja jaloja lehtipuita sekä säästetään kaikki lahopuusto.
• Metsän ja pellon reunavyöhykkeille sekä vanhoille puutavaran varastopaikoille ja kääntöpaikoille uudistuu tyypillisesti raitaa ja muita pajuja. Pajukon säilyttäminen niin pitkään kuin mahdollista hyödyttää pölyttäjien ravinnonsaantia.
• Tienvarsien vesakoituminen ja heinittyminen on haitallista pölyttäjien kannalta. Tienvarret kannattaakin niittää säännöllisesti – mutta vasta syyskesällä, kun mesikasvien kukinta ja pölyttäjien lisääntyminen ovat ohi.

Lisätietoa metsänhoidon suosituksista: Pölyttäjien suosiminen metsänhoidossa

Metsänhoidon suositukset esittelevät kestävän metsänhoidon vaihtoehtoja ja parhaita käytäntöjä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksesta saatuun osaamiseen. Suositukset on laadittu yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä koordinoi Tapio. Palvelu on osa kansallisen metsästrategian toteutusta ja sen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Katso myös opas, video ja tietovisa, Tapio.fi