Miten talousmetsissä voidaan edistää vesistöjen hyvää tilaa? Metsäntuntijat-podcastin syksyn ensimmäisessä jaksossa Tapion asiakkuusjohtaja Eero Mikkola keskustelee John Nurmisen Säätiön ohjelmapäällikkö Anna Saarentauksen ja Hämeen ELY-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Anna Isotalon kanssa vesiensuojelusta metsätaloudessa. Voisiko vesiensuojelu tulevaisuudessa olla yhtä luonteva osa metsänomistajan työkalupakkia kuin esimerkiksi taimikonhoito? Kuuntele jakso Spotifyssa!

Metsänomistaja voi edistää puhtaita vesiä metsänhoidossa

”Suomen vesistöjen tila on pääosin hyvä, mutta haasteita riittää etenkin pienissä ja matalissa järvissä, virtavesissä ja rannikkovesissä. Suurin ongelma on rehevöityminen, joka näkyy muun muassa veden sameutumisena, umpeenkasvuna ja sinileväkukintoina”, toteaa Anna Saarentaus.

Viime vuosina huolta on herättänyt myös metsätalouden aiheuttama vesien ruskettuminen, jonka uskotaan liittyvän muun muassa turpeen hajoamiseen liittyviin rauta- ja humuspäästöihin. ”Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta ja asia tuleekin vaatimaan tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota”, huomauttaa Saarentaus.

Metsänomistajien näkökulmasta talousmetsien tuottamaa kuormitusta syntyy erityisesti turvemaiden ojituksista, avohakkuista, maanmuokkauksesta ja lannoituksesta. Ratkaisuja löytyy kuitenkin läheltä: ojien kaivamatta jättäminen, ojitusalueiden ennallistaminen ja vesien palauttaminen luonnontilaisille tai ennallistetuille soille vähentävät kuormitusta ja parantavat vesien tilaa.

Tietoa, kannustimia ja käytännön esimerkkejä metsänomistajille

Eero Mikkola nostaa esiin, että vaikka monet metsänomistajat tietävät vesiensuojelun tärkeyden, hankkeet eivät aina etene. Onko kyse tiedon puutteesta, rahoituksesta vai kenties asenteista?

Saarentauksen mukaan suurin haaste talousmetsissä on se, ettei talousmetsissä tehtävien toimenpiteiden ja alapuolisten vesistöjen tilan välistä yhteyttä välttämättä hahmoteta riittävän selkeästi.

”Vesiensuojelu on metsätaloudessa suhteellisen uusi ajatus. Vaikka metsänomistajien neuvonnassa on perinteisesti käsitelty ojakatkoja ja laskeutusaltaita, tilanne muuttui kymmenisen vuotta sitten, kun tutkimus toi esiin vanhojen ojitusten merkittävän roolin vesistöjen kuormituksessa. Uuden tiedon pohjalta pitäisi tehdä muutoksia metsätalouden tukiin ja neuvontaan, jotta vanhojen ojitusten aiheuttamaa vesistöjen kuormitusta saadaan vähennettyä. Vanhojen ojitusten roolista ei ole mielestäni viestitty tarpeeksi vielä maanomistajille”, kommentoi Saarentaus.

ELY-keskuksissa ennallistamista toteutetaan osana Helmi-ohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja turvata ekosysteemipalveluja. Vaikka pääpaino on monimuotoisuuden edistämisessä, ennallistaminen hyödyttää usein myös vesistöjä: kun vesi viipyy pidempään valuma-alueella, se ehtii puhdistua ennen vesistöön päätymistä.

”Käytännön hankkeissa tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että ennallistettava suoalue sijaitsee matalan vesistön yläpuolella. Kun vesistön laadun heikkeneminen on selvästi seurausta yläpuolisesta ojituksesta, on yhteys helppo hahmottaa. Se voi motivoida ryhtymään toimiin”, kertoo Anna Isotalo.

Ennallistamishankkeisiin osallistuminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Isotalon mukaan niihin lähtevät yleensä maanomistajat, joille asia on jo ennestään tärkeä – esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden tai lähellä olevan vesistön tilan vuoksi. Myös naapureiden esimerkki voi olla ratkaiseva: kun yksi tarttuu tilaisuuteen, se rohkaisee helposti muitakin lähtemään mukaan.

Tammelan valuma-alueella keväällä 2025 käynnistyneessä Valtavirta-hankkeessa etsitään parhaillaan tapoja innostaa maanomistajia mukaan vesiensuojeluun. Tavoitteena on löytää käytännön keinoja, joilla ennallistaminen ja muut vesiensuojelutoimet tulisivat luontevaksi osaksi metsänhoitoa, kertoo Mikkola.

Mikkola korostaa, että julkisten tukien rinnalle tarvitaan myös yksityistä rahoitusta. Tapiossa on käynnistetty pilotteja luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseksi, jotta yrityksiä ja muita yksityisen sektorin toimijoita saataisiin mukaan käytännön luonto-, ilmasto- ja kestävyystalkoisiin. Näin voidaan kasvattaa toimenpiteiden mittakaavaa ja saada aikaan näkyviä vaikutuksia sekä luonnon monimuotoisuuteen että vesien tilaan.

Yhteinen tavoite vie vesiensuojelua eteenpäin

Miten vesiensuojelusta voisi sitten tulla metsänomistajalle yhtä arkipäiväinen asia kuin taimikonhoidosta tai puukaupasta?

Saarentauksen mielestä ratkaisu on ennen kaikkea ohjauksessa. Talousmetsissä valtionrahoitus ohjaa vahvasti metsänomistajien päätöksentekoa: jos taimikonhoitoa tuetaan mutta ennallistamiseen sopivien kohteiden palauttamista ei, viesti on selvä. Hän nostaa esimerkiksi maatalouden vihreän siirtymän uudistukset, joissa viljelijöille aiotaan maksaa ekosysteemipalveluista, kuten vesistöhaittoja aiheuttavien peltojen muuttamisesta metsäksi tai kosteikoksi. Kun tahtotila on olemassa, on luonnollista asettaa tavoitteet ja ohjata tarvittavat resurssit niiden saavuttamiseen.

Isotalon mukaan vesiensuojelun valtavirtaistaminen onnistuu vain, jos se nähdään yhteisenä tavoitteena.

”Ei se voi tarkoittaa sitä, että yksi sektori keskittyy puuntuotantoon ja toinen korjaa sen haitat. Vesiensuojelun pitää olla läpileikkaava tavoite, jota toteutetaan yhteistyössä. Käytännössä paljon riippuu esimerkiksi siitä, mitä metsänhoitoyhdistysten neuvojat puhuvat metsänomistajille ja miten eri alueille suunnitellaan maankäyttöä”, Isotalo sanoo.

Katse vuoteen 2035

Kun ajatusta venytetään kymmenen vuoden päähän, sekä Isotalo että Saarentaus haluavat katsoa tulevaisuuteen toiveikkaina.

Isotalon mielestä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pitää pystyä pysäyttämään, ja se onnistuu vain, jos joukossa on rohkeita metsänomistajia, jotka ottavat ennallistamisen ja muut vesiensuojelutoimet osaksi tavallista metsänhoitoa.

Saarentaus puolestaan näkee tavoitteen konkreettisesti vesissä: metsätalouden kuormitus olisi kääntynyt laskuun ja pienet järvet, joet sekä rannikkovedet alkaisivat kirkastua. Se voisi näkyä puhtaampana Saaristomerenä ja Perämerenä. Hänen viestinsä metsänomistajille on selvä: ennallistaminen on tehokas tapa vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, parantaa vesien tilaa ja tukea myös ilmastotyötä pitkällä aikavälillä.

Mikkola muistuttaa lopuksi, että keskustelu ei jää tähän. Keväällä käynnistynyt Valtavirta-hanke Tammelan valuma-alueella on vasta alkua, ja samankaltaisia hankkeita valmistellaan jo Pohjois-Suomeen Isojoen varteen sekä Kymenlaaksoon.

”Vesiensuojelu ja ennallistaminen eivät ole vaikeita projekteja, vaan usein yllättävänkin helppoja, järkeviä ja monella tapaa palkitsevia. Itse metsänomistajana olen myös nähnyt, miten ojitus voi johtaa veden karkaamiseen vesistöihin ja lisätä kuivuusriskiä. Nyt olisi oikea hetki pidätellä vettä, toteuttaa ennallistamiskohteita luonnollisille paikoille ja samalla parantaa vesistöjen tilaa, luonnon monimuotoisuutta sekä puuston kasvukykyä ja metsien elinvoimaisuutta”, Mikkola kannustaa.

Kuuntele jakso Spotifyssa