Sekametsien kasvatuksen suositukset pohjataan tutkimukseen ja asiantuntija-arvioihin

Metsänhoidon suositusten päivitystyö sekametsien perustamiseen ja kasvatukseen etenee tutkimustiedon keräämisen myötä. Tapion järjestämässä tutkijatyöpajassa syvennyttiin sekametsän kasvatusketjujen mahdollisuuksiin sekä niiden vaikutuksiin talouteen, luonnon monimuotoisuuteen ja metsätuhojen ehkäisyyn. Keskustelussa korostui, että vaikka tutkimus on viime vuosina lisääntynyt, vielä on paljon asioita, joita ei sekametsien kasvatuksesta tiedetä. 

Sekametsiä pidetään yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luontokadon torjumisessa. Sekametsien kasvatuksen tutkimus on Suomessa lisääntynyt viime vuosina, ja esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen SEKAVA-hankkeessa perustetut koealat tulevat tuottamaan lisätietoa tulevaisuudessa. Edelleen on kuitenkin monia kysymyksiä, joihin ei voida antaa kattavaan tutkimustietoon pohjautuvia vastauksia.

Tapion 24.1.2024 järjestämässä tutkijatyöpajassa käsiteltiin nykyisen tieteellisen näytön tilaa sekametsien kasvatuksen osalta. Osallistujia oli yhdeksän, ja he edustivat viittä eri tutkimuslaitosta tai organisaatiota. Luonnonvarakeskuksen Saija Huuskosen alustus aiheesta sekametsät Suomessa loi hyvän pohjan työpajan keskusteluille.

Tarve ehtinyt tutkimuksen edelle – sekametsien kasvatuksessa paljon avoimia kysymyksiä

Työpajan tavoitteena oli saada selkeä kuva siitä, mitä tutkimuksen pohjalta voidaan suositella metsänhoidon suosituksissa. Maastomittauksiin perustuvia tutkimuksia sekametsien kasvatuksesta on Suomessa tai Suomeen verrattavissa oloissa tehty melko vähän. Mallinnuksiin perustuvat tutkimukset sisältävät tutkijoiden mielestä epävarmuuksia, joita ei voida metsänhoidon suosituksia tehdessä jättää huomiotta. Myös vertailevaa tutkimusta samankaltaisilla kasvupaikoilla olevista sekametsistä ja yhden pääpuulajin metsistä on niukkaa, mikä tekee vaikutusarvioinnista haastavaa. Tulevat suositukset joudutaan osittain rakentamaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden arvioon, sillä vahvaa tutkimusnäyttöä ei ole kaikilta osin saatavilla.

Avoimista kysymyksistä huolimatta toimijoiden tarpeisiin on myös paljon tutkimustietoa, jota metsänhoidon suositusten laadinnassa tullaan hyödyntämään. Yksi iso muutos tulee olemaan taimikon varhaisperkauksen ja taimikonhoidon ohjeistus: kun aikaisemmin lehtipuuta neuvottiin poistamaan runsaalla kädellä, tulee sitä nyt tutkimusten mukaan jättää kasvamaan, jos tavoitteena on sekametsä. Tämä johtuu siitä, että nykyisen jalostetun havupuutaimimateriaalin kasvu on niin hyvä, että varhaisperkausvaiheen jälkeen syntyneet lehtipuut jäävät niiden jalkoihin.

Sekametsien etuna pidetään tuhonkestävyyttä: vaikka yksi puulaji kärsisi vakavista tuhoista, metsään voi jäädä vielä riittävästi kasvatettavaa puustoa. Tutkijat huomauttivat, että sekametsä ei sinällään ole patenttiratkaisu, vaan tuhoriskiin vaikuttaa potentiaalisen tuhonaiheuttajan ja sekametsän laadun suhde. Esimerkiksi jos havu-lehtipuusekoitus on kuviolla puolet ja puolet, voi juurikäävän tartuntariski vähentyä huomattavasti, kun taas hirvieläinten aiheuttamat tuhot todennäköisesti lisääntyvät.

Tiedon tiivistäminen metsänhoidon suosituksiksi

Seuraavana sekametsien kasvatuksen suositusten laadinnassa on vuorossa tutkimustiedon ja asiantuntija-arvioiden tiivistäminen ytimekkäiksi metsänhoidon suosituksiksi.

”Sekä asiantuntijoiden että tutkijoiden työpajat ovat olleet todella tarpeellisia. Erityisesti tutkimustiedon vahvuuden arviointi vaatii näkemystä alan tutkijoilta, jotta varmasti tulkitsemme oikein saatavilla olevan tiedon. Tältä pohjalta on hyvä lähteä kirjoittamaan päivityksiä nykyisiin suosituksiin”, sanoo metsien käytön asiantuntija Laura Nikinmaa Tapiosta.

Suositukset sekametsien perustamiseen ja kasvatukseen päivitetään Tapion johdolla hankkeessa Ilmastokestävän metsänhoidon koulutus ja jatkokehitys 2023–2024, joka saa rahoituksen maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelmasta.

Uutisen kuva: Nuori sekametsä luo vaihtelevan maiseman. Ari Kotiharju.