Tutkijat arvioivat suositeltavia keinoja metsälintujen elinolojen parantamiseen 

Metsänhoidon suositukset täydentyvät tänä vuonna kuvauksilla, kuinka lajien elinolosuhteita voidaan turvata metsätaloudessa. Tarkastelussa ovat muun muassa metsälinnut, liito-orava, raakku ja vaelluskalat. Työtä pohjustettiin Tapion järjestämässä lintuteemaisessa tutkijatyöpajassa. Metsälinnuille tärkeitä ovat lahopuut ja monipuolinen metsämaisema.

Metsätalouden toimenpiteillä vaikutetaan metsien rakenteeseen ja sen myötä lintujen elinolosuhteisiin. Monien lintulajien kannat ovat vähentyneet niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Monet aikaisemmin runsaslukuisista lajeista, kuten hömötiainen, ovat nykyisin uhanalaisia. Talousmetsissä ei useinkaan ole riittävästi esimerkiksi lahopuuta, vanhojen metsien määrä on pienentynyt ja metsät ovat heikommin kytkeytyneitä toisiinsa.

Metsänhoidon suosituksista tukea metsiemme siivekkäille

Maanomistajilla on mahdollisuus parantaa lintujen tilannetta luonnonhoidolla ja suojelulla. Onnistumisiakin on jo nähty – esimerkiksi valkoselkätikan ja merikotkan kannat on saatu aktiivisen suojelun kautta kasvuun. Metsänhoidon suosituksissa tullaan vastaamaan tarpeeseen huomioida metsälinnut metsänkäsittelyssä.

Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon näkökulmaa on päivitetty suosituksiin jo 2023, kun sinne tuotiin tuore tieto tärkeiden luontokohteiden tunnistamisesta ja toimenpiteistä. Keinovalikoimassa kuvattiin muun muassa vesistöjen turvaaminen sekä säästö- ja lahopuiden jättäminen. Myös pölyttäjien suosimiseen löytyy oma artikkelinsa. Tänä vuonna suosituksiin lisätään lajikohtaisia suosituksia, muun muassa metsälintujen osalta.

Suositusten laadinnan tueksi Tapio järjesti 24.4.2024 työpajan, jossa kerättiin lintututkijoilta tutkimustietoa ja niiden pohjalta muodostettuja näkemyksiä metsälinnuista ja metsätalouden vaikutuksista sekä keinoista, joilla linnusto voidaan ottaa paremmin huomioon metsänhoidossa. Työpajaan osallistui yhteensä 11 tutkijaa yliopistoista ja tutkimusorganisaatioista.

Tutkijoiden työpanos on olennainen osa metsänhoidon suositusten laadintaa ja mahdollisuus viedä tuoreinta tutkimustietoa konkreettisiin suosituksiin.

– Osallistujilla oli tuoretta tietoa metsälintuja koskevista uhista. Saimme myös erinomaisia ehdotuksia lajeista ja lajiryhmistä, joiden huomiointi on tarpeen tuoda osaksi metsänhoidon suosituksia, toteaa luonnonhoidon asiantuntija Teemu Huikuri Tapiosta.

Hakkuut pesintäajan ulkopuolella ja lahopuun riittävyys turvaavat linnustoa

Tutkijaryhmällä oli hyvin yhteneväiset käsitykset keinoista, joilla metsälintuja voidaan turvata metsätaloudessa. Useimmat luonnonhoidon keinot, kuten säästöpuuryhmät, lahopuun määrän lisääminen, suojatiheiköt ja sekapuustoisuuden suosiminen hyödyttävät myös lintuja, jotka pesivät ja hankkivat ravintonsa metsistä.

Tutkijat toivat esille, että metsälinnuilla on hyvin erilaiset elinympäristövaatimukset, joten metsien rakenteenkin tulisi olla monipuolista. Tällöin kaikkien lajien tarpeet voivat täyttyä.

Erityisesti lahopuujatkumon turvaaminen korostui käydyssä keskustelussa. Eikä minkä vain lahopuun – eri kolopesijät tarvitsevat erilaista lahopuuta. Esimerkiksi tikat tekevät pesänsä järeisiin puihin, kun taas hömötiaiselle riittää pienempikin läpimitta, kunhan puu on riittävän pehmeää tiaisen pienemmälle nokalle. Lisäksi sopivaa lahopuuta täytyy löytyä jatkuvasti, jotta pesintä onnistuu vuodesta toiseen.

Linnustolle ongelmalliseksi nähtiin yleisesti kesäaikaiset hakkuut, jotka uhkaavat linnunpesiä niin maassa kuin puissakin. Erityisesti metsäkanalintujen poikasia uhkaavat myös turvemaiden ojitukset, sillä maassa liikkuvien kanalintujen poikaset voivat hukkua ojiin.

Metsämaiseman mosaiikkia ja yhteyksien ylläpitoa

Yksittäisillä kohteilla tehtävien toimenpiteiden lisäksi työpajassa keskusteltiin siitä, että monien lintulajien, kuten metson ja kuukkelin hyväksi on tärkeää huomioida myös metsien välinen kytkeytyneisyys ja maisematasolla tärkeiden rakennepiirteiden saatavuus.
Ratkaisuksi tähän ehdotettiin peitteisten metsänkäsittelytapojen suosimista ja mosaiikkimaista vaihtelua avohakkuiden ja muiden uudistustapojen välillä.

Työ jatkuu tutkijatyöpajan jälkeen tiivistämällä tutkimustietoa konkreettisiksi metsänhoidon suosituksiksi.

– Tutkijoiden apu helpottaa valitsemaan kaikista tärkeimmät luonnonhoidon toimenpiteet, jolloin uudistuneet suositukset vastaavat akuuteimpiin haasteisiin, kertoo metsien käytön asiantuntija Laura Nikinmaa Tapiosta.

Lajikohtaiset suositukset päivitetään Tapion johdolla vuonna 2024. Muista lajeista suosituksiin tuodaan muun muassa liito-oravan, raakun ja vaelluskalojen huomioiminen metsätaloudessa.

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön rahoittama palvelu metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Suositukset laaditaan yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä koordinoi Tapio. Ajantasaiset suositukset julkaistaan sivustolla metsanhoidonsuositukset.fi suomeksi ja ruotsiksi ja ne ovat saatavilla myös avoimen rajapinnan kautta, jolloin niillä voidaan rikastaa metsäalan tietopalveluita.

Metsänhoidon suositukset:
Metsätilan hoito – Luontokohteet ja lajien turvaaminen
Metsänhoidon toimenpiteet – Luonnonhoito ja monimuotoisuus

Kuva: Alpo Roikola