Avainkouluttajat Hyytiälässä: maastosta eväitä metsänhoidon suositusten kehittämiseen

Metsänhoidon suositusten avainkouluttajat kokoontuivat Hyytiälään, missä tarkasteltiin metsänhoidon valintoja ja ratkaisuja sekä haettiin suuntaa suositusten kehittämiseen. Päivä tarjosi vertaisoppimista sekä avointa näkemysten vaihtoa ammattilaisten kesken.

Metsänhoidon suositusten avainkouluttajat kokoontuivat 15. kesäkuuta 2026 tutustumaan erilaisiin maastokohteisiin Hyytiälän metsäasemalle. Päivän aikana käsiteltiin jatkuvan kasvatuksen edellytyksiä, kuusen kasvatusta karuilla kasvupaikoilla sekä vanhan metsän kehitystä ja käsitteitä. Hyytiälän metsäaseman johtaja Juho Aalto esitteli maastokohteet ja kertoi aseman toiminnasta.

Tapahtuma toteutettiin Tapion ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Päivän tavoitteena oli oppia toisilta avainkouluttajilta, verkostoitua sekä kerätä näkemyksiä metsänhoidon suositusten kehittämiseen.

Jatkuvan kasvatuksen edellytykset

Esimerkkikohteella tarkasteltiin jatkuvan kasvatuksen metsätaloudellisia edellytyksiä mäntyvaltaisessa varttuneessa, tasaikäisenä hoidetussa kasvatusmetsässä. Kuviolta löytyi myös varttunutta turvemaapohjan kuusikkoa.

Tehtävänä oli arvioida jatkuvan kasvatuksen edellytyksiä ja keskeisiä tarkasteltavia tekijöitä. Avainkouluttajien huomio kohdistui erityisesti alikasvokseen, välipuihin ja maapohjan taimettumiskykyyn sekä puuston latvuksiin ja terveydentilaan. Myös maaperän vaihtelu kivennäismaasta turvemaaksi nousi esiin.

Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen nähtiin mahdolliseksi kohteen ominaispiirteet huomioivilla hakkuilla, kuten poiminta- ja pienaukkohakkuilla sekä ryhmäpoiminnalla. Korostettiin kuitenkin, että suunnittelun ei tulisi johtaa taloudellisesti tehottomiin, liian pienipiirteisiin käsittelykuvioihin.

Pienaukkojen osalta keskusteltiin erityisesti aukkojen koosta. Hakkuiden tavoitteena on turvata taimettuminen ilman liiallista heinittymistä ja suunnittelussa on hyvin tärkeää huomioida mm. kasvupaikka. Pienaukkoja nähtiin järkeväksi toteuttaa useampia kerralla riittävän hakkuukertymän varmistamiseksi.

Keskusteluissa korostui, että jatkuvan kasvatuksen soveltuvuutta arvioitaessa on erotettava biologiset ja taloudelliset edellytykset. Metsä voi uudistua luontaisesti, mutta uudistuminen voi olla liian hidasta taloudellisista lähtökohdista. Esimerkiksi juurikäävän vaivaama kuusikko voi biologisesti uusiutua, mutta ratkaisu ei välttämättä ole taloudellisesti perusteltu.

Luonnonhoidon todettiin olevan yhtä tärkeää niin jatkuvassa kuin jaksollisessa kasvatuksessa, esimerkiksi säästöpuut säilyvät keskeisenä keinona. Jatkuvan kasvatuksen arvioitiin hyödyttävän osaa lajistosta, mutta se ei yksin takaa monimuotoisuuden paranemista.

Kuusikon kasvukyvyn arviointi ja kasvatusketjut karuilla mailla kaipaavat täsmennystä

Suomessa kasvaa kuusta kuivahkoilla ja sitä karummilla kasvupaikoilla arviolta noin 145 000 hehtaaria. Näillä kasvupaikoilla kuusen kasvu voi kärsiä ravinteiden puutteesta, kuivuudesta ja kivisyydestä. Luonnonvarakeskuksen mukaan kuusen kasvu on kuivahkoilla kankailla noin 25 % heikompaa kuin tuoreilla kankailla.

Maastokohteena tarkasteltiin 45-vuotiasta kuusikkoa, jossa ensiharvennus oli tehty vuonna 2018. Kairausten perusteella kuuset eivät olleet reagoineet harvennukseen merkittävästi, kun taas seassa kasvaneet männyt olivat hyötyneet lisätilasta paremmin.

Kasvupaikka vaikutti kasvillisuuden perusteella tuoreelta kankaalta, mutta kasvutulosten perusteella se oli lähempänä kuivahkoa kangasta. Heikomman kasvun syiksi arvioitiin ravinteiden puutetta, kuivuutta ja kivisyyttä. Myös viljelykuusen alkuperän sopivuutta alueelle pohdittiin.

Vastaavien kohteiden tunnistaminen pelkän metsävaratiedon perusteella voi olla haastavaa. Jos puuston ikä tunnetaan, voidaan kasvua verrata boniteettikäyriin. Maastossa puuston kasvuedellytyksiä voidaan tutkia uusimpien latvusten kasvusta, puuston väristä ja oksavälistä. Myös maalajin tunnistaminen ja kasvupaikan määrittely kasvillisuuden perusteella auttaa tunnistamaan heikkokasvuisia kohteita.

Kasvatusketjujen osalta todettiin, että epäoptimaalinen kasvupaikka tulisi huomioida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Taimikonharvennus voidaan tehdä tavanomaista harvempana, ensiharvennusta voidaan viivästyttää ja tehdä voimakkaammin ja kiertoajalla tähdätä vähäisempään harvennuskertojen määrään. Uudistushakkuu voi olla tarpeen tehdä tavanomaista aiemmin. Lannoituksen osalta hyöty riippuu kasvua rajoittavasta tekijästä.

Suomessa kuusta on viljelty viime vuosi kymmeninä paljon, myös liian karuille kasvupaikoille. Tulevaisuudessa karumpien kasvupaikkojen kuusikoiden käsittelyyn tarvitaan suosituksia ja tietoa päätöksenteon tueksi.

Susimäen aarnialueella pohdittiin vanhan metsän määritelmää

Päivän viimeisellä kohteella tutustuttiin biologisesti vanhaan metsään, jossa vanhimmat männyt olivat jopa yli 300-vuotiaita. Pääosa puustosta oli kuitenkin iältään vaihtelevaa kuusikkoa, ollen kuitenkin yli 100-vuotiasta kauttaaltaan.

Keskustelua herätti vanhan metsän määrittely: talousmetsässä vanhaksi saatetaan kutsua uudistuskypsää metsää, mutta biologinen vanhuus määrittyy eri perustein, kuten rakenteen ja lajiston kautta. Metsäkeskustelussa todettiin myös käytettävän ajoittain tulkinnanvaraisia ja jopa virheellisiä sanontoja, jotka voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä. Väärinymmärrykset voivat lopulta johtaa metsänomistajan tavoitteiden vastaisiin ratkaisuihin.

Metsiensuojeluun ja vanhojen metsien lisäämiseen todettiin olevan kiinnostusta metsänomistajien keskuudessa, mutta toteutusta voivat rajoittaa tiukat kriteerit sekä huoli esimerkiksi hyönteistuhojen leviämisestä. Samalla todettiin, että myös talousmetsissä voidaan edistää vanhan puuston säilymistä esimerkiksi säästöpuiden ja suojakaistojen avulla sekä tilojen välisellä yhteistyöllä.

Kirjoittaja: Jaakko Hätinen, metsänhoidon asiantuntija, Tapio