Kuivuneita suojelusoita kartoitetaan veden palauttamiseksi soille

Vesien palauttaminen suojelusoille -hankkeessa kartoitettiin tänä vuonna maastossa vesien palauttamisen mahdollisuuksia reilulla 30 suojelusuolla. Kartoituksen tavoitteena on löytää maastossa vesien palauttamiselle sellaiset reitit, että toimenpide onnistuu eikä aiheuta vettymishaittoja läheisyydessä olevaan talousmetsään. Useimmiten vesiä johdetaan yksityismailta suojelualueille. Maastokartoituksessa suunnitellaan vedenpalautusreitit ja vaaitaan ne riittävän kuivavaran saamiseksi yksityismaalle. Vesiä palauttamalla saadaan ojitusten seurauksena kuivahtaneen suojelusuon vesitalous palautumaan lähemmäs luonnontilaa, jolloin suon luontoarvot paranevat. Samoin talousmetsän ojien kunnostaminen hyötyy vesien palauttamisesta parantuneena vesiensuojeluna.

Miksi vettä palautetaan soille?

Natura 2000 -suojelualueet sisältävät huomattavan määrän vanhoja ojitusalueita. Lisäksi niihin rajoittuu tai niiden välittömässä läheisyydessä on aikanaan tehty paljon ojituksia, joiden kuivattava vaikutus on saattanut ulottua suojelualueelle. Kuivattavaa vaikutusta on lisännyt se, että ojitusvesiä ei saanut aiemmin ohjata suojelusuolle, vaan ne tuli ohjata pois suojelusuolta. Soidensuojelun täydennystyöryhmässä (2012–2015) ja elinympäristöjen tilan parantamista tarkastelleessa ELITE-työryhmässä (2014–2015) tuotiin esille, että soidensuojelualueilla olisi mahdollista parantaa elinympäristöjen tilaa palauttamalla vesiä suojelusoille. Suojelusoiden ympäristössä tehtyjen ojitusten kuivattavan vaikutuksen takia lajisto on muuttunut ja märkyyttä vaativat lajit ovat vähentyneet.

Kuivuneiden suojelusoiden kartoituksilla saadaan tietoa, miten ja mistä vettä voidaan palauttaa suolle. Vesienpalauttaminen on huomioitu myös Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Helmi-elinympäristöohjelmasta 2021–2030, joka vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista suojelemalla ja ennallistamalla soita, palauttamalla vesiä kuivahtaneille suojelusoille, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostamalla pienvesi- ja rantaluontoa.

Vedenpalauttamisella voidaan parantaa suoelinympäristöjen tilaa ja samalla parantaa vedenlaatua

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen, Suomen metsäkeskuksen ja Tapion yhteistyönä laadittiin vuoden 2016 aikana toimintamalli vesien palauttamisen suunnittelua varten. Hydrologia LIFE-hankkeessa pilotoitiin kyseistä toimintamallia vesien palauttamiseksi kuivahtaneille suojelusoille. Toimintamallia myös koulutettiin metsäammattilaisille. Hankkeella on saatu arvokasta kokemusta vesienpalautuksen onnistumisesta ja hankkeiden suunnitteluun liittyvän tarkemman taustatiedon tarpeista.

Vuosina 2020 ja 2021 Tapion ja Suomen metsäkeskuksen Vesien palauttaminen suojelusoille -hankkeessa toteutetut vesienpalauttamisen kartoitukset osoittivat, että suunnittelun ja toteutuksen kannalta on tärkeätä ennakkoon tietää vesien palauttamiseen tarvittavien johdeojien paikat. Vesienpalautuksella on myös vesiensuojelullinen merkitys. Veden viivyttämisellä on mahdollista pidättää kiintoainesta ja ravinteita sekä siten tasoittaa virtaamia. Samalla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat suot ja niiden hydrologia palautuvat lähemmäs luonnontilaa. Lisäksi turpeen hiili säilyy maaperässä ja hiilen sidonta käynnistyy uudelleen, kun suon hydrologia palautuu luontaisemmaksi.

Parhaiten vesien palauttaminen onnistuu aapasuolla. Aapasuovyöhyke sijoittuu maantieteellisesti Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin alueelle. Eniten vesienpalautukseen soveltuvia kohteita on Pohjois-Pohjanmaan alueella. Aapasuon pinnanmuoto sallii vesien johtamisen suon reunoilta keskustan suuntaan. Tämä mahdollistaa johdeojan suuntaamisen suojelusuon alueelle siten, että johdeojan pituus ei ole kohtuuttoman pitkä ja vettymishaitat suojelusuon ulkopuolella ovat mahdollisimman vähäiset. Vesienpalautuksen huolellisen suunnittelun ja toteutuksen tavoitteena on estää tai minimoida vettymishaitat naapuritilojen alueella.

Kokemusten mukaan maanomistajat ovat erittäin kiinnostuneita, miten heidän omistamiensa maiden rajojen läheisyydessä vesiä ohjaillaan. Myös hiilensidontaan liittyvät kysymykset nousevat keskusteluissa esille. Siksi on äärimmäisen tärkeätä tunnistaa vesienpalautuksen vaikutukset suojelualueen ulkopuolella mahdollisimman tarkkaan. Metsänomistajan halukkuus osallistua vedenpalautukseen oman alueensa kautta on usein kiinni toimenpiteen vaikutuksista talouteen. Sillä, että saadaan maanomistajat innostumaan vesienpalautushankkeista, on kokonaisuutena erittäin tärkeä merkitys toimenpiteiden onnistumisen kannalta.

Kartoituksella edistetään vesienpalautuksen toteutusta

Vesienpalautuksen kehittämiseen liittyneissä aiemmissa hankkeissa on tuotettu toimintamalleja siihen, miten vesienpalautus toteutetaan käytännössä. Samoin maanomistajien kanssa käytäviä neuvotteluja varten on laadittu sopimusmalleja vesienpalautuksen toteutukseen ja mahdollisiin korvauskäytäntöihin. Tällä hetkellä on paikkatietoaineistojen perusteella tunnistettu runsaat 430 ojitusten vaikutuksista kuivahtanutta suojelusuota, joille analyysin mukaan vesienpalautus olisi periaatteessa mahdollista. Tarkempi maastokartoitus on tärkeä siitä syystä, että kaikki kohteet, jotka on paikkatietoaineistojen tulkinnan perusteella arvioitu soveltuvan vedenpalautukseen sopiviksi eivät kuitenkaan maastotarkistuksen perusteella välttämättä sovellu tarkoitukseen. Helmi-ohjelmaan on asetettu tavoitteeksi kartoittaa etukäteen ja myös toteuttaa vesienpalautus 400 kuivahtaneella suojelusuolla. Luvussa ei ole vielä mukana Helmi-ohjelman aikana mahdollisesti suojelualueiksi lunastettavien uusien kohteiden vesienpalautukseen soveltuvia kohteita.

Ennen maastokartoitusta tehdään ennakkotarkastelu, jossa tarkastellaan kartoitettavaa kohdetta 40 cm korkeuskäyrästön ja korkeusmalleista laaditun virtausverkon avulla. Tarkastelussa katsotaan maanpinnan kaltevuudet ja veden luontaiset virtausreitit. Maastossa vaaittavat ojalinjat suunnitellaan kartalle etukäteen maastotyön jouduttamiseksi. Kartoituksen ennakkovalmistelun yhteydessä maanomistajiin otetaan yhteyttä ja pyydetään heitä mukaan maastoon. Kartoituksen kannalta on tärkeää tietää heidän tavoitteensa suojelusuon viereisellä yksityismaalla. Saatujen kokemusten mukaan maanomistajat suhtautuvat vedenpalautukseen myönteisesti, kun saavat lisätietoa toimenpiteestä. Tärkeätä on myös saada Metsähallituksen Luontopalveluiden ennallistamisasiantuntijat mukaan maastokohteelle, sillä heillä saattaa olla arvokasta lisätietoa kohteesta.

Maastokartoituksessa mitataan riittävä kuivavara metsätalousmaahan nähden (40–80 cm) ja varmistetaan johdeojan toimivuus korkeustiedon ja pintavesien virtausmallin avulla. Kartoituksen tavoitteena on helpottaa ja täsmentää vesienpalautuksen jatkosuunnittelua, edistää suunnitelman toteutumista ja hälventää maanomistajien ennakkoluuloja ja epätietoisuutta vesienpalautukseen liittyvistä riskeistä. Täsmällinen tieto vesienpalautusmahdollisuuksista innostaa ojitussuunnittelijaa ryhtymään ojien kunnostuksen suunnitteluun lähialueella. Tästä syystä vesienpalautukseen soveltuvien kohteiden maastossa tehtävä ennakkokartoitus on koettu tärkeäksi ja toimijoiden jatkosuunnittelua helpottavaksi työksi. Vesienpalautus voidaan toteuttaa myös Suomen metsäkeskuksen valmisteleman luonnonhoitohankkeen yhteydessä tai Metsähallituksen Luontopalveluiden asiantuntijan tekemän suojelusuon ennallistamissuunnitelman yhteydessä. Lisäksi valtion mailla Metsätalous Oy:n toimihenkilöt voivat toteuttaa vesienpalautuksia.

Toteutettiinpa vesienpalautus millä tavalla tahansa, suunnittelija pystyy etukäteiskartoituksessa kerättyjen korkeuspistetietojen perusteella suunnittelemaan tarvittavien johdeojien paikat maastoon ja esittämään vesienjohtamismahdollisuuden maanomistajille. Korkeustietojen perusteella voidaan samalla arvioida myös mahdolliset riskit vettymishaitoista. Vastaavasti ojasuunnittelijan on näiden tietojen perusteella helppo ottaa yhteyttä suojelualueesta vastaavaan Metsähallituksen luontopalveluiden asiantuntijaan ja sopia tarvittavasta yhteisestä maastokäynnistä suunnitelmanteon yhteydessä.

Kartoituksen yhteydessä tuotettu materiaali; korkeuspisteet ja valokuvat kootaan yhteen ja aineiston pohjalta tuotetaan raportti. Kartoitettujen suojelusoiden tiedot viedään kaikille avoimeen Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään Suometsänhoidon paikkatietoaineistot -karttapalveluun.

Johtopäätöksiä

Tavoitteena on, että vuosina 2022–2030 kartoitetaan ja toteutetaan Helmi-ohjelmaan kirjatut yhteensä noin 400 kohdetta, jossa vesien palauttaminen suojelusuolle on mahdollista. Kustakin alueesta viedään tiedot aiempina vuosina toteutettujen pilottihankkeiden antaman mallin mukaisesti Suomen metsäkeskuksen karttapalvelusivuille kaikkien toimijoiden käyttöön. Tiedot sisältävät tarkkavaaitusten tulokset, ehdotetut johdeojat ja maastokartoituksessa käytetyt tihennetyt 40 cm korkeuskäyräkartat. Maastokartoituksen yhteydessä selvitetään kohteen maanomistusolot ja otetaan yhteyttä vesien johtamisen kannalta olennaisiin maanomistajiin. Heitä haastatellaan ja haastattelun tulos dokumentoidaan. Toiminnan kulku kartoitettavalla kohteella dokumentoidaan ja tulos tallennetaan tarinakarttaan tai muuhun yhteisesti sovittuun tallennusalustaan. Maanomistajilta kysytään lupa heidän alueitaan koskevien uusien karttamerkintöjen julkaisuun Suomen metsäkeskuksen sivuilla.

Vesienpalautuksen etuina nähdään, että se parantaa suojelualueiden sekä luontokohteiden suoluontotyyppien edustavuutta sekä suolajiston elinympäristöjen tilaa. Kartoituksen hyötyjä taas ovat, että aineisto on kaikkien toimijoiden käytettävissä Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilla. Suometsien hoitohankkeiden suunnittelijat voivat hyödyntää hankkeidensa suunnittelun yhteydessä kartoituksessa tuotettua aineistoa vesien johtamiseksi suojelualueille. Samoin aineistoa voidaan hyödyntää Suomen metsäkeskuksen alueellisessa luonnonhoidon suunnittelussa. Myös suojelualueiden ennallistamisesta vastaavat asiantuntijat voivat käyttää aineistoa ennallistamisen ja vesienpalautuksen suunnittelussa. Samoin Metsätalous Oy:n toimihenkilöt voivat hyödyntää kartoituksessa tuotettuja tarkennettuja korkeustietoja suunnitellessaan ojien kunnostustoimenpiteitä valtion mailla suojelualueen yhteydessä. Tämän tyyppisten hankkeiden yhteydessä yhteistyö tiivistyy soidensuojelun ja talousmetsien hoidon välillä ja avaa myös uusia yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi valuma-aluetason suunnitteluun sekä vesienpalautuksen lisäämisen myös suojelusoiden ulkopuolella yksityis- ja valtionmaiden kitu- ja joutomaille.