Metsänhoidon suositusten avainkouluttajat jakoivat ajankohtaispäivässä näkemyksiä uusista metsänhoidon käytännöistä

Metsänhoidon suositusten avainkouluttajat suuntasivat 4. kesäkuuta Sonkajärvelle Pohjois-Savoon tutustumaan maastokohteisiin. Päivän tavoitteena oli jakaa tuoreinta tutkimustietoa, lisätä tietoa metsänhoidon suositusten päivityksistä ja metsätalouden kannustejärjestelmä metkasta sekä vaihtaa ajatuksia ammattilaisten kesken.

Avainkouluttajaverkoston retki tutustutti osallistujia metsänuudistamiseen, taimikonhoitoon, tuhoriskien huomiointiin sekä lannoitukseen. Tavoitteena oli lisäksi keskustella uusimmista metsänhoidon suosituksista ja siitä, miten suositukset päätyvät parhaiten käyttöön. Päivän turvemaavaltaiset kohteet sijaitsivat Sukevan yhteismetsän mailla.

Tapahtuma oli osa ToiMeKSi-hankkeen toteutusta sekä metsänhoidon suositusten avainkouluttajaverkoston toimintaa. Koulutuspäivän toteuttivat Tapio, Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus. Kohteilla kuultiin asiantuntijoiden tietoiskuja päivän teemoista. Osallistujia kannustettiin kysymysten esittämiseen ja keskusteluun.

Kohti sekametsiä

Päivän ensimmäisillä kohteilla keskityttiin sekapuustoisuuteen tähtäävään metsänuudistamiseen ja taimikonhoitoon. Sekapuustoisuuden suosiminen voi hajauttaa puustotuhojen aiheuttamaa taloudellista riskiä. Tuhonkestävyyden ja riskin hajauttamisen lisäksi sekapuustoisuuden tavoitteena on ylläpitää ja parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta.

Sekametsät ja sekapuustoisuuteen tähtääminen ovat herättäneet viime vuosina aiempaa enemmän kiinnostusta. Myös taimikon ja nuoren metsän hoidon metka-tuen ehtona on, että pääpuulajin kanssa yhdessä kasvamaan sopivien lehtipuiden turhaa poistamista vältetään, eli havupuutaimikoihin jätetään aiempaa enemmän lehtipuita taimikonhoidossa. Osallistujissa aiheutti keskustelua lehtipuuston sopiva osuus niin monimuotoisuuden säilyttämisen kuin riskinhallinnan kannalta silloin, kun pääpuulajina on havupuu.

Tuhkalannoituksella pitkäkestoista puuston lisäkasvua turvemaille

Päivän yhtenä pääteemana oli turvemaiden tuhkalannoitus. Tuhkalannoitus vapauttaa ravinteita puiden käyttöön, ja sen vaikutus kestää tyypillisesti vuosikymmeniä.

Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaille, joissa havupuiden kasvua hidastaa kaliumin ja fosforin vähyys tai ravinteiden epätasapaino. Tuhkalannoitus myös vähentää ojien kunnostuksen tarvetta lisäämällä puuston kasvua ja haihdutusta. Tuhkalannoitusta on saatavilla rakeistettuna ja irtotuhkana. Yleisesti nähdään, että tuhkalannoitus on metsänomistajalle kannattava sijoitus.

Lannoituksessa ja lannoituskohteen valinnassa on erityisen tärkeää huomioida sen aiheuttama vesistökuormitus. Vesistö- ja ympäristövaikutusten huomioiminen ja mahdollisten haittojen vähentäminen on ehto myös metka-tuen saamiselle. Lannoituksia tuleekin toteuttaa ainoastaan niihin soveltuvilla kohteilla. Esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeillä tai pohjavesialueilla ei tule lannoittaa.

Tuhkan alueellinen saatavuus riippuu polttoon päätyvän puun määrästä. Turpeen polton väheneminen ja energiapuun käytön lisääntyminen viime vuosina on parantanut käyttökelpoisen tuhkan määrää. Puhtaassa puutuhkassa on puu- ja turvetuhkan sekoitusta enemmän kaliumia ja hivenaineita.

Yhteismetsässä on tilaa kokeiluille

Sukevan yhteismetsän maille on perustettu koealoja, joilla on kokeiltu erilaisia metsänuudistustapoja turvemailla. Viiteen koealaan jaetulla kohteella kokeillut yhdistelmät ovat kaivurilaikutus ja luontainen uudistuminen, kaivurilaikutus ja männyn kylvö, kaivurin teloilla poljettu maa ja männyn kylvö telajälkiin, kaivurin teloilla poljettu maa ja luontainen uudistuminen sekä mätästys ja männyn istutus.

Kokeilumielessä perustetut koealat mahdollistavat vertailun saman tyyppisten kasvupaikkojen metsänuudistamisen lopputuloksista. Osallistujille oli arvokasta nähdä käytännössä, miten koealojen taimet kasvoivat kunkin uudistamistavan jäljiltä.

Kohteilla huomattiin, että kylvetyt männyn taimet ovat luontaisesti syntyneitä suorempia ja oksakulmaltaan parempia. Viimeisen koealan istutustaimet ovat ottaneet roimasti kasvuetumatkaa kylvettyihin ja luontaisesti syntyneisiin. Yhteismetsässä onkin todettu, että männyn istutus tuottaa vastaavilla kohteilla kylvöä paremman lopputuloksen.

Kasvava keinovalikoima lisää myös vastuuta

Metsänomistajalla on nykyisin lukuisia vaihtoehtoja metsiensä käsittelyyn. Vaihtoehtojen määrä voi aiheuttaa valinnanvaikeutta. Suurimmalle osalle metsänomistajista metsän omistamisen taloudellinen kannattavuus on tärkeää, mutta samalla yhä useamman metsänomistajan tavoitteisiin kuuluu talouden ohella monimuotoisuuden ja virkistysarvojen ylläpitäminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen.

Metsänhoidon suositukset ja suositusten avainkouluttajat, uusin tutkimustieto sekä Metsäkeskuksen ja Tapion tutkimustietoa jalkauttavat hankkeet auttavat metsänomistajaa tekemään informoituja valintoja metsiään koskien.

Metsänhoidon suositusten avainkouluttajia on jo yli sata. Avainkouluttajat edustavat muun muassa yrityksiä, metsänhoitoyhdistyksiä ja koulutuksen järjestäjiä. Avainkouluttajaverkostolle järjestetään valmennuksia ja kerätään materiaaleja, joiden avulla he voivat ylläpitää osaamistaan ja jakaa tietoa eteenpäin organisaatiossaan.

Maastoretket mahdollistavat paitsi verkostoitumisen ja ajatustenvaihdon, myös käytännön oppimisen pinnalla olevista aiheista. Eräs osallistuja summasi kokemuksensa retkestä kolmeen seikkaan: ”Konkretiaa, ajankohtaisuus, asiantuntijuus”.

Artikkelin kuvat: Reetta Pilhjerta, Tapio