Tarkempi tieto ojien kunnon kehityksestä voi vähentää kunnostustarvetta

Suometsien ilmastokestävässä hoidossa keskeinen kysymys on, miten ylläpitää riittävää kuivatustilaa puuston kasvulle välttäen samalla alueen turhaa kuivatusta ja siitä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistökuormitusta. Ojien kunnostusta harkitsevalle on tärkeää pystyä arvioimaan, kuinka pitkään ojan kunto säilyy hyvänä ja miten matalampi ojasyvyys säilyy toimivana verrattuna syväksi kaivettuihin ojiin. Tapion MEMMA-hankkeessa ojien madaltumisen arviointiin kehitettiin ennustemalli, jolla ojien umpeenkasvunopeutta voi arvioida eri kaivuusyvyyksille.

Ojien kunnostuksen tarveharkinta ja matalampi ojasyvyys ovat keskeisiä turvemaiden ilmastopäästöjen ja vesistökuormituksen vähentämisen keinoja. Maanomistajalle tulee myös kustannussäästöjä, kun hän ei kunnosta ojia turhaan. Ojien kunnostaminen aiheuttaa vesistökuormitusta, joka jatkuu pitkään varsinaisen toimenpiteen jälkeenkin.

Suometsänhoidon toimenpiteillä voidaan merkittävästi vaikuttaa maankäyttösektorin ilmastopäästöihin. Ojituksen myötä vedenpinta maaperässä laskee ja turvetta hajoaa, mistä syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Mitä syvemmät ojat, sitä paksumpi kerros turvetta altistuu hajoamiselle. Liiallisen syvillä ojilla ei saada parannettua puuston kasvua verrattuna maltillisen syvyisiin ojiin. Suositeltu, puuston kasvulle riittävä kuivavara on kasvukaudella 30–40 cm. Vedenpinnan tasoon voidaan vaikuttaa myös muilla metsänhoidon keinoilla, kuten jatkuvalla kasvatuksella, jonka avulla voidaan mahdollistaa, että alueella on aina riittävästi puustoa ylläpitämässä haihdutusta ja puuston kasvulle sopivaa pohjavedenpinnan tasoa.

Pitkäaikaiset mittaukset ojien madaltumisen arvioinnin pohjana

Ojien mataloitumiskehitystä arvioitiin pitkäaikaisen ojainventointitiedon avulla. Aineisto koostuu vuonna 1994, 2012 ja 2023 eri puolella Suomea mitatuista ojainventointitiedoista, johon kuuluu 40 kohdetta ja 1600 mittauspistettä. Ojainventointiaineiston lisäksi mallinnuksessa käytettiin vapaasti ladattavia maanmittauslaitoksen, GTK:n, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen paikkatietoaineistoja. Ennustemalli tuottaa arvion ojan madaltumiskehityksestä yhdessä ojan pisteessä.

Tärkeimpiä malliin vaikuttavia muuttujia ovat ojituksen toteutusvuosi sekä alkuperäinen ojitussyvyys ja turvekerroksen paksuus. Muita mallissa käytettäviä muuttujia, jotka tarkentavat mallin antamia tuloksia ovat kasvupaikkatyyppi, turpeen maatuneisuus, turvelaji, turvekerroksen alla oleva maalaji ja leveysaste. Turvekerroksen painuminen, ojissa tapahtuva eroosio ja liettyminen sekä ojiin kehittyvä kasvillisuus on todettu aiemmissa tutkimuksissa ojien mataloitumiskehitykseen vaikuttaviksi tekijöiksi.

Kaksi ennustemallia ojien madaltumisen arviointiin

Mallissa on kaksi versiota, joista ensimmäinen tekee ennusteen ojitushetkestä 50 vuotta eteenpäin, kun ojitusvuosi ja alkuperäinen ojasyvyys tunnetaan. Toisessa versiossa tehdään ennuste, kun ojitushetkestä on jo kulunut useita vuosia (olettaen, että edellisen ojituksen ajankohta tunnetaan).

Ennustemallissa on mukana neljä erityyppistä profiilia:

1. Paksuturpeiset profiilit sarkaojissa (turvepaksuus ojitushetkellä yli 0,8 m)
2. Ohutturpeiset profiilit sarkaojissa (turvepaksuus 0,3–0,8 m)
3. Kivennäismaiden profiilit (turvepaksuus alle 0,3 m)
4. Kokoojaojien ennustemalli

Ojien madaltumiskehityksen tuntemisesta on hyötyä suometsien hoidon suunnittelijoille ja maanomistajille päätöksentekoon ojien perkaustarpeesta ja riittävän ojitussyvyyden määrittämiseen.

Lisätietoja

• Tutustu hankkeen raporttiin, missä esitellään ennustemalli, ja hankkeessa kehitetyn ennustemallin esimerkkiversioon
• MEMMA-hankkeen verkkosivu

Metsäojien madaltumiskehityksen mallintaminen -hankkeen toteutti Tapio Oy vuosina 2023–2024 yhteistyössä Waterhope Oy:n kanssa. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja.