Korjuuvauriot – uusi normaali, jota on tarkasteltava | Blogi Kati Kontinen

16.4.2020

Aurinko lämmittää huhtikuun alun metsässä. Maa on pysytellyt lumettomana lähes koko talven, routaakaan ei ole ollut. Kiertelen tutuilla alueilla, kuivia kankaita, joissa nuoria ja varttuneita männiköitä. Tänä keväänä näkymä on kuitenkin erilainen ja se vetää mielen apeaksi. Samasta asiasta olen lukenut metsäalan lehdistä. Asia on toistunut myös metsäammattilaisten puheissa, oikeastaan useammin kuin haluaisin ajatella. Kokemusta on myös omien metsien osalta.

Mistä on kyse? Korjuuvaurioista

Metsäteollisuuden puunkäyttö on ollut korkealla tasolla jo vuosia, ympärivuotinen puunkorjuu on tätä päivää. Se tuo kuitenkin tullessaan sen, että vaikeissa olosuhteissa kohteiden optimointi ei aina onnistu. Joudutaan menemään sellaisille kohteille, että korjuuvaurioita syntyy. ”Rapatessa roiskuu” — sanotaan. Itse kysyisin sitä, onko tästä tulossa uusi normaali?

Suomen metsäkeskuksen tekemän viimeisimmän (2019) korjuujälkiarvioinnin mukaan maastovauriot olivat runsastuneet. Mitattua dataa, ei pelkästään omia havaintoja. Korjuujäljellä tarkoitetaan metsikön puuston ja maaperän tilaa puunkorjuun jälkeen. Metsässä tehtyjen toimenpiteiden on lähtökohtaisesti täytettävä sekä metsälain vaatimukset että metsänhoidon suositusten laatukriteerit.

Korjuuvaurioista aiheutuvat kustannukset realisoituvat vasta vuosien päästä

Huono korjuujälki aiheuttaa kasvu- ja laatutappioita sekä lisää tuuli-, lumi- ja hyönteistuhojen riskiä. Vaurioitunut puu altistuu lahottajasienten vaikutukselle, juuristovaurioituneen puun kasvu hidastuu veden ja ravinteiden saannin heikentyessä. Raiteiden suuri määrä vaikuttaa metsikön vesitalouteen ja saattaa lisätä myös raskasmetallien ja ravinteiden huuhtoutumista.

Miten asiaan voidaan vaikuttaa vai voiko?

Kasvavatko riskit ilmastonmuutoksen edetessä ja korjuuolosuhteiden muuttuessa? Kuinka sopeutetaan toimet, jotta voimme välttää lisäriskien aiheuttamista? Paikkatiedon ja digitaalisuuden hyödyntämistä tutkitaan ja kehitetään valtavalla vauhdilla, tavoitteena on saada käyttöön koneenkuljettajia opastavia järjestelmiä. Näin voidaan paikkatietoa sekä erilaisia karttapohjia- ja maaperätietoja hyödyntämällä luoda malliurastoja, joissa riskit ovat pienimmillään. Lisäksi hyödynnetään jo maaperän kantavuutta ilmentäviä korjuukelpoisuuskarttoja. Korjuukoneiden osalta uranmuodostumista voidaan vähentää pintapainetta pienentämällä. Se tapahtuu alentamalla renkaiden painetta tai lisäämällä leveät telat koneisiin. Lisäämällä siis pinta-alaa, vähenee maaperän kuormitus.

Pitäisikö korjuujälkitarkastuksen ohjeistukset arvioida uudelleen?

Metsäkeskus tarkastaa korjuujäljen laatua osana metsälain valvontaa. Korjuujälkeä arvioidaan vuosittain harvennus- ja energiapuuhakkuukohteilta. Maastoarvioinneissa tarkastellaan harvennusvoimakkuutta ja puulajivalintaa, puusto- ja maastovaurioita sekä ajouraväliä ja -leveyttä.

Tarkastelun alle tulisi ottaa nykyinen korjuujälkiarvioinnin kriteeristö ja tarkastella sen toimivuutta tässä hetkessä ja lähitulevaisuudessa. Jatkossa täytyy kiinnittää entistä enemmän huomioita kohdetta arvioitaessa mm. maaperään, kasvupaikkaan ja korjuuajankohtaan.
Lisäksi joutunemme opettelemaan uuden normin – lisääntyneet korjuuvauriot.

Kati Kontinen

Kirjoittaja on perehtynyt turvemaiden kesäaikaiseen puunkorjuuseen lisensiaattityön verran. Kontinen toimii Tapiossa johtavana asiantuntijana ja kehittää mm. metsänhoidon suositusten digitalisointia.

 

  • Kati Kontinen
  • Johtava asiantuntija
  • kati.kontinen(at)tapio.fi
  • +358 50 591 7456