Metsänhoidon suositukset tarjoavat metsänomistajalle kättä pidempää hirvituhojen ehkäisyyn

Suomen metsät ja niiden hoito ovat muuttuneet paljon viimeisen sadan vuoden aikana, ja metsätietoa on kertynyt vuosikymmenten saatossa runsaasti. Tapio on tehnyt metsänhoidon neuvontaa jo vuodesta 1907 alkaen. Tapion koordinoimien metsänhoidon suositusten tavoitteena on jatkuvasti kehittää ja viedä käytäntöön ajantasaiseen tutkittuun tietoon pohjautuvia metsänhoidon parhaita toimintamalleja.

Metsänhoidon suositukset antavat tutkittuun ja hyväksi havaittuun tietoon pohjautuvia näkökulmia ja keinoja hoitaa metsiä metsänomistajan omien tarpeiden mukaisesti. Suositukset tarjoavat myös ohjeita, miten metsänhoidolla voidaan torjua hirvieläintuhoja. Hyvinvoivilla metsillä on korvaamattoman suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Ilmastonmuutoksen edetessä merkittäviä uhkia metsillemme ovat metsätuhot, jotka vähentävät metsien kykyä sitoa ja varastoida hiiltä. Tapion koordinoiman 2021 käynnistyneen Sorkka-hankkeen yhtenä tavoitteena on päivittää hirvieläintuhoihin liittyviä metsänhoidon suosituksia.

Hirvieläimet ovat olleet pitkään merkittävin metsien taimikkovaiheen tuhonaiheuttaja. Metsikön laatua alentavia hirvieläintuhoja on viimeisimmässä valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI:ssä) havaittu 536 000 ha alalla. Tuhoista valtaosa on ollut mäntyvaltaisissa metsissä. Suhteellisesti tuhoja on kuitenkin enemmän lehtipuuvaltaisissa metsissä. Karkea arvio VMI:ssä arvioitujen tuhojen vuotuisista suorista metsätalouskustannuksista on n. 50 miljoonaa euroa. Arviossa ei ole mukana kaikkia seurauskustannuksia.

Hirvieläintuhoista voi saada korvauksia, jotka maksetaan pyyntilupamaksuvaroista. Vuotuinen korvausala on vaihdellut n. 1300–4300 hehtaarin välillä. Valtaosa tuhoista on hirven aiheuttamia, mutta myös valkohäntäpeuran aiheuttamia metsätuhoja korvataan. Hirvieläimet aiheuttavat metsätaloudelle vahinkoa pääasiallisesti syksyisin ja talvisin. Hirvieläimet syövät mieluiten pihlajaa, pajuja, haapaa ja leppää. Talvisin myös mänty ja koivu maistuvat niille, mikä on metsätalouden kannalta harmillista. Pienet hirvieläimet hyödyntävät myös muita puulajeja taimivaiheessa niin kesällä kuin talvella.

Metsänhoidon suositukset tarjoavat ohjeita hirvieläintuhojen ehkäisyyn

Hirvieläintuhojen ehkäisemiseksi metsänhoidon suositukset ohjeistavat pitämään taimikot riittävän tiheinä ja hyvin hoidettuina. Lehtipuuvesakko houkuttelee hirviä syömään taimikkoalueelle. Todennäköisimmillä hirvituhoalueilla mäntyä ja rauduskoivua on suositeltavaa uudistaa kylvöllä tai luontaisesti. Erityisen pahoilla ongelma-alueilla mänty- tai lehtipuuvaltaista taimikkoa kannattaa kasvattaa vähintään viiden metrin pituuteen ennen taimikonharvennusta. Torjuntaan voi käyttää lisäksi erilaisia esto- ja karkotekeinoja, joita voi saada tuettuun hintaan riistakeskuksien kautta. Metsänhoidon suosituksissa on painotettu hirvien aiheuttamia tuhoja. Kasvavat kauris- ja peurakannat lisäävät tarvetta suositusten päivittämiseksi paremmin kaikkiin hirvieläimiin varautumiseen.

Hirvikanta on vaihdellut Suomessa suuresti eri vuosikymmeninä

Kuten metsät, myös hirvet ovat olleet pitkään tärkeä osa suomalaisten elämää. Vaikka riistasta ei ollakaan enää riippuvaisia ravinnonlähteenä, on saaliilla edelleen tärkeä merkitys osana hirvimetsästyskulttuuria. Hirvieläimien vaikutuksista metsiimme on keskusteltu ainakin 1880-luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen tieteellinen raportti aiheesta julkaistiin 1940-luvulla. Hirvikanta kävi lähellä sukupuuttoa 1800-luvun puolivälin tienoilla, mutta elpyi. Suurimmillaan kanta oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin talvikanta oli 156 000 hirveä. Talvikanta kertoo hirvikannan koon metsästyskauden jälkeen. Tämän jälkeen kantaa on pyritty pienentämään ja pitämään tasaisempana. 2020 talvikanta oli 82 000 hirveä.

Hirvieläinkantaa on lisännyt myös Suomeen 1940-luvulla siirtoistutettu valkohäntäpeura, jonka kanta on 1980-luvusta yli kuusinkertaistunut ollen nyt yli 125 000 peuraa. Myös luontainen pienikokoisin hirvieläimemme metsäkauris on arvioiden mukaan tällä hetkellä historiallisesti runsaimmillaan. Metsäkauriille ei ole toistaiseksi omaa kannanarvioitimenetelmää.

Sorkka-hanke etsii uusia ratkaisuja hirvieläinten aiheuttamien metsätuhojen vähentämiseksi

Tapio, Luonnonvarakeskus, Riistakeskus ja Suomen metsäkeskus käynnistivät keväällä 2021 Sorkka-hankkeen, jossa selvitetään hirvieläinten vaikutusta metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä kehittämällä uusia ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseksi. Yhteensovittamisella pyritään turvaamaan metsätalouden rinnalla mahdollisuudet kestävään riistakannan ylläpitoon, hoitoon ja metsästykseen.

Hankkeessa kootaan uusinta tutkimustietoa ja tuotetaan hirvikantatavoitteiden asettamiseen uusi päätöstukityökalu, jolla voidaan tarkastella erilaisten hirvikantojen vaikutusta metsiin ja metsätuhoriskiin. Hankkeessa pilotoidaan myös metsänhoidon ja riistanhoidon suunnittelua alueellisesti. Tavoitteena on päivittää metsänhoidon suosituksia hirvieläintuhoihin liittyvien sisältöjen osalta. Metsä- ja riistatalouden ammattilaiset, metsänomistajat ja metsästäjät tulevat saamaan koulutusta teeman päivitetyistä toimintaohjeista.

Hanke toteutetaan yhteistyössä metsä- ja riistatalouden toimijoiden kanssa. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja. Hankkeen tulokset valmistuvat syksyllä 2023.