Perinneympäristö, joka kaipasi huolenpitoa

Meriniityn teollisuusalueen takana kohoaa Nakolinnan metsäinen selänne, jossa pensaiden takaa pilkottaa vanhoja rakennuksia. Vanhan luontopolun opasteet ovat osittain hävinneet, mutta salolaiset ulkoilevat mielellään vaihtelevassa maisemassa. Polku juoksee niityn poikki, sukeltaa tammimetsään ja kiipeää ylös näköalakalliolle.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Nakolinnan alueella on pääasiassa niitetty keskeistä niittyä Salo-Uskelan Seuran toimesta sekä kaupungin viheraluetiimin toimesta raivattu vesakkoa polkujen varsilta. Muuten luonto on saanut olla rauhassa ja aiemmin avonaiset alueet ovat umpeenkasvaneet tehokkaasti. Perinnebiotooppien luontotyypeille perinteisistä hoitomenetelmistä luopuminen ja esimerkiksi eläinten laiduntamisen loppuminen merkitsee luontotyypin muuttumista ja sille ominaisen lajiston köyhtymistä.

Nakolinnassa on asuttu satoja vuosia ja sinne on asutuksen ja perinteisen maatalouden harjoittamisen seurauksena syntynyt perinneympäristöjä eli perinnebiotooppeja. Perinnebiotooppeihin kuuluvat erilaiset kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä mm. pölyttäjille. Nakolinnassa perinnebiotooppien luontotyyppejä ja niiden lajistoa on vielä kohtuullisen hyvin säilynyt, mutta ilman hoitoa alue kasvaisi kokonaan umpeen. Käytössä olevia rakennuksia alueella on enää kaksi. Vanhoista pihapiireistä kertovat kivijalkojen jäännökset ja tietynlainen kasvillisuus, kuten marjapensaat ja syreenit.

Suomessa perinnebiotooppien määrä on alkanut vähentyä jo 1880-luvulta alkaen ja väheneminen on jatkunut voimakkaasti tähän päivään asti. Viimeisen 50 vuoden aikana perinnebiotooppien pinta-ala on vähentynyt rajusti, sillä niiden pinta-alasta on vähentynyt yli 90 prosenttia. Perinnebiotooppien 40 luontotyypistä 38 on arvioitu koko maassa äärimmäisen uhanalaiseksi ja kaksi erittäin uhanalaiseksi. Suuremmassa mittakaavassa kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä — luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä. Sen pysäyttämiseen tähdätään muun muassa EU:n biodiversiteettistrategialla. Käytännön tasolla luonnon monimuotoisuuden hyväksi voidaan tehdä paljonkin paikallisella aktiivisuudella ja yhteistyöllä. Nakolinnan perinnebiotoopin hoito ja pölyttäjien elinympäristöjen parantaminen on konkreettinen esimerkki siitä, miten lähiluonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä ja uhanalaistumista vähentää paikallistasolla.

”Kuin kunnostaisi antiikkihuonekalua”

Ensimmäisellä maastokäynnillä syyskuussa 2022 kartoitimme muiden asiantuntijoiden kanssa, millaisilla toimenpiteillä eli niin kutsutuilla luonnonhoidon toimilla Nakolinnan luonnon monimuotoisuutta voi tukea. Hankkeen kärkenä oli tukea myös pölyttäjien elinolosuhteita. Oli tärkeää tuoda yhteen eri alojen osaamista, jotta luonnonhoidolla ei aiheuteta haittaa Nakolinnan muille arvoille, esimerkiksi kulttuurihistorialle tai virkistyskäytölle.

Kollegani Sini Miettisen kanssa olimme vaikuttuneita alueen luonnosta. Kuusen, koivun ja männyn muodostaman tutun kolmikon lisäksi Nakolinnassa kasvaa mm. vaahteraa, tammea, raitaa, tuomea, haapaa ja katajaa. Alueelle on luontaisesti levinnyt nuorta jalavaa ja suomenpihlajaa. Joskus siellä on havaittu myös uhanalainen ruotsinpihlaja. Lisäksi alueella kasvaa istutettuina ryhminä vierasperäisiä puita kuten kuriilien lehtikuusta ja sitkankuusta. Monipuolisen puuston lisäksi myös muu kasvillisuus on monipuolista ja vaihtelevaa niittykasveista kalliolajeihin.

Nakolinnan työssä teimme yksityiskohtaisen suunnitelman alueen luonnonhoidosta. Luonnonhoitotyöt toteutti Salon kaupungin palkkaama erinomainen metsuri. Ennen töiden aloittamista muinaisjäännökset käytiin läpi Varsinais- Suomen alueellisen vastuumuseon edustajan kanssa. Luonnonhoitotyöt toteutettiin talven aikana, jotta voitiin minimoida maastoon syntyvät jäljet. Nakolinnan alueella raivattiin alikasvustoa, kaadettiin niittyä varjostavia puita ja poistettiin vieraslajeja, jotta niittylajit ja pölyttäjille tärkeät ravintokasvit saisivat tarvitsemaansa valoa. Samalla lisättiin lahopuun määrää, sillä tietyille pölyttäjälajeille lahopuun kolot tarjoavat pesäpaikkoja. Kukkakasvien lisäksi lehtipuut tarjoavat ravintoa pölyttäjille.

Vuoden aikana kävimme Nakolinnan alueella useaan kertaan seuraamassa töiden etenemistä. Viimeinen maastokäynti pidettiin toukokuun lopulla. Jo silloin huomasimme positiivisia merkkejä, kuten pölyttäjille tärkeiden kukkakasvien ilmestymistä kohtiin, joissa puustoa oli harvennettu. Nakolinnan luonnossa säilyneet arvokkaat piirteet tarvitsivat hiukan kunnostusta ja tukea päästäkseen kukoistukseensa. Kuten kollegani totesi: Nakolinnan luonnonhoito oli kuin kunnostaisi antiikkihuonekalua.

Lampaat pitävät alueen avoimena

Salon pölyttäjälinna -hanke päättyi kesäkuussa 2023. Työ Nakolinnan luonnon parissa ei kuitenkaan lopu. Salon kaupunki haki Valonian koordinoiman hankkeen kautta rahoitusta alueen laidunnukselle. Lampaiden laidunnus auttaa estämään umpeenkasvua, jotta niittykasvit eivät jää vesakoitumisen ja heinikoitumisen jalkoihin. Lampaista ilahtuvat luonnon lisäksi toivottavasti myös alueella vierailevat ihmiset. Ja ne pölyttäjät.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Salo-Uskelan Seuran Hakastarolainen-lehdessä nro 52.