Vierasblogi: Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkin kuulumiset Pohjois-Karjalasta

Monimetsä-hanke järjesti Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkin eli metsänomistajille suunnatun maastokoulutuksen 18.5.2021. Mukana oli kahdeksan metsänomistajaa, ja keskustelu kävi erittäin vilkkaana. Kouluttajina toimivat Metsäkeskuksen metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvojat Päivi Liimatta ja Salla Ovaskainen.

Päivän aikana vierailtiin kahdella metsätilalla. Kohteilla päästiin näkemään käytännössä, minkälaisia talousmetsien luonnonhoidon sekä monimuotoisuuden edistämisen keinoja metsänomistajat voivat hyödyntää.

Uudistushakkuukuviolle oli jätetty säästöpuuryhmiä ja tehty tekopökkelöitä, jotka elävinä ja myöhemmin lahotessaan tarjoavat elinympäristön monille lajeille. Kohteella käydyssä keskustelussa kiinnitettiin huomiota mm. säästöpuiden järeyteen, puulajivalikoimaan, sijoittumiseen ja säilymiseen. PECF- ja FSC-sertifikaatit määrittelevät vähimmäismäärät säästöpuille, mutta halutessaan metsänomistaja voi jättää niitä runsaamminkin.

Nuoren metsän hoidon kohteella puhuttiin riistatiheiköistä, joita metsänomistaja voi jättää riistaeläinten suojaksi ja ravinnoksi. Mikäli riistatiheikköjen pinta-ala jää alle 10 % metsänhoitoalan kokonaispinta-alasta, voi metsänomistaja saada kohteelle kemera-tuen koko pinta-alalle. Riistatiheikkö voidaan jättää kehittymään tulevaisuuden säästöpuuryhmäksi.

Yksi kohteista sijaitsi pohjavesialueella, joten siellä puhuttiin vesiensuojelusta. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Lisäksi alueella tulee välttää raskasta maanmuokkausta, kulotusta ja kunnostusojituksia. Uudistushakkuiden jälkeen tehtävä energiapuun korjuu vähentää hakkuutähteistä tapahtuvaa ravinnehuuhtoumaa. Korjuureittien ja korjuuajankohdan suunnittelu on myös osa puunkorjuun vesiensuojelutoimenpiteitä. Vesiensuojelutoimenpiteisiin kuuluvat lisäksi kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitovat vesien suojakaistat. Suojakaistojen merkitys vesiensuojelullisesti nousi esiin myös lähde- ja purokohteilla.

Toisella metsätilalla oli voimassa oleva ympäristötukisopimus-kohde, jossa mukana oli metsälain 10 §:n elinympäristöjen lisäksi METSO-ohjelman mukainen elinympäristö. Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen tuntui metsänomistajista haasteelliselta. Lahopuiden merkitys monimuotoisuudelle sekä erityisesti tärkeänä elinympäristönä useille uhanalaisille lajeille tuli lenkin varrella useassa kohtaa esille. Tällä kohteella puhuttiin myös kuusettumisesta, joka vähentää hiljalleen maan viljavuutta. Kuusettumista vastaan voi taistella kasvattamalla sekametsiä, jotka parantavat maaperän viljavuutta ja lisäävät metsikön kestävyyttä tuhonaiheuttajia vastaan.

Luonnon monimuotoisuudelle merkittävä kohde voi sijaita myös korkealla puussa. Haukan pesäpuun ympärille suositellaan jätettäväksi vähintään 20 metrin käsittelemätön alue. Hakkuut toteutetaan mieluiten pesimäkauden ulkopuolella tai ainakin viivästytetään hakkuuta siten, ettei toimenpiteitä tehdä vilkkaimpaan pesintäaikaan. Hakkuissa säilytetään myös yhteys ympäröivään metsään. Säästöpuut kannattaa keskittää pesäpuuta ympäröivälle säästöalueelle.

Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkillä asiasisältöä oli paljon, ja kaksi tuntia meni nopeasti. Koulutus sai metsänomistajilta paljon kiitosta. Erityisesti kiiteltiin koulutuksen antaneen konkreettisia keinoja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja talousmetsien luonnonhoidon huomioimiseen metsän kiertokulun aikana.

Päivi Liimatta, metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja, Suomen metsäkeskus