Vierasblogi: Mitä tutkimustieto sanoo pidennetyistä kiertoajoista?

Metsien kokonaiskestävä käsittely tarkoittaa erilaisten metsien käyttötavoitteiden yhteensovittamisesta. Siinä haetaan kompromissia, jossa eri tavoitteet otetaan huomioon, ja jossa yhtäkään tavoitetta ei maksimoida muiden kustannuksella. Kompromissin hakeminen ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Esimerkiksi luontoarvoiltaan erityisen arvokkaiden metsien säilyttäminen edellyttää suojelua, jolloin muita käyttömuotoja ei ole. Suurin osa Suomen metsistä on kuitenkin ”arkimetsiä”, joissa eri tavoitteita palvelevia metsänkäsittelytapoja on mahdollista yhteensovittaa.

Talousmetsissä kokonaiskestävän käsittelyn isoin haaste on yleensä puuntuotannon, hiilensidonnan ja monimuotoisuuden tavoitteiden yhteensovittaminen. Tähän mennessä saatujen kokemusten ja tutkimustulosten pohjalta on selvää, että yhteensovittaminen edellyttää talousmetsien käsittelytapojen monipuolistamista. Sellaisia ovat mm. metsien puulajikirjon lisääminen metsien uudistamisen ja varhaishoidon menetelmiä muuttamalla, sekametsien suosiminen kasvatusmetsissä, jatkuvapeitteinen kasvatus, sekä harvennusten toteutustapojen lisääminen ja kiertoaikojen pidentäminen jaksollisina kasvatettavissa metsissä. Kiertoajan pidentäminen tarkoittaa metsän kasvattamista nykysuosituksia vanhemmaksi lykkäämällä uudistushakkuita. PIKMA-hankkeessa tutkimme, voidaanko kiertoaikoja pidentämällä yhteensovittaa kestävästi metsien hiilensidontaa, puuntuotantoa, metsien monimuotoisuutta ja ylläpitää elinvoimaisuutta.

Hankkeen aluksi selvitimme, mitä tutkittua tietoa on jo olemassa pidennetyn kiertoajan hyödyistä ja haitoista. Merkittävin hyöty on hiilensidonnan lisääntyminen. Nykyiset kiertoajat ovat puuston kasvun ja hiilensidonnan näkökulmista liian lyhyitä. Kasvatusaikaa maltillisesti pidentämällä sopivissa kohteissa voidaan lisätä sekä puuston kokonaiskasvua että hiilensidontaa. Tärkein sopivuuden kriteeri on puuston terveys ja tuhoalttius. Hyväkuntoiset männiköt vaikuttaisivat olevan turvallisimpia kohteita. Sen sijaan varsinkin Etelä-Suomen kuusikoissa, joissa juurikäävän ja kaarnakuoriaisten tuhoriskit ovat jo nyt merkittäviä, pidennetty kiertoaika ei ole kestävä käsittelytapa.

Monimuotoisuuden osalta jo tunnistettuja hyötyjä ovat metsien peitteisyyden lisääntyminen vuosittaisten uudistuspinta-alojen pienentyessä, mikä näkyisi myös metsämaisemassa. Tämä hyödyttäisi peitteisyyttä ja varttuneita metsiä suosivia eliölajeja. Kiertoajan pidentäminen lisäisi myös kuolleen puun ja lahopuun määrää metsissä. Jos metsissä on lehtisekapuustoa, niin järeiden monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden kookkaiden lehtipuiden määrä tulisi lisääntymään.

Merkittävimmät haitat kiertoaikojen pidentäminen aiheuttaisi metsänkasvatuksen kannattavuudelle ja metsien hakkuukertymille. Nykyhinnoilla ja kustannuksilla laskettuna kiertoajan pidentäminen ei ole metsänomistajalle taloudellisesti kovinkaan houkutteleva vaihtoehto verrattuna nykyisiin kasvatussuositukseen ja kiertoaikoihin, joiden laadinnassa kannattavuus on ollut yksi keskeinen tavoite. Jos Suomen mittakaavassa talousmetsissä kiertoaikoja pidennettäisiin, seurauksena olisi vuotuisten hakkuumäärien ja hakkuukertymien väheneminen. Vaikutusten suuruus puuta käyttävälle teollisuudelle ja kansantaloudelle riippuu siitä missä laajuudessa pidempiä kiertoaikoja alettaisiin suosia.

PIKMA-hankkeessa tutkimuksen painopiste on kiertoajan pidentämisen kohdentamisessa: millaisissa metsissä ja millaisella käsittelyllä saadaan paras kokonaishyöty. Pelkän kiertoajan pidentämisen sijaan etsitään sellaisia kasvatusohjelmia, jossa jo metsien uudistamis-, varhaishoito- ja harvennusvaiheessa varaudutaan pidempään kiertoaikojen käyttöön. Lisäksi selvitämme pitkän aikavälin skenaariotarkastelujen avulla, miten isoja vaikutukset olisivat koko maan tasolla, ja löytyisikö korvaavia keinoja lieventää hakkuukertymien alenemista, jos osassa metsistä kiertoaikoja pidennetään.

Jari Hynynen
tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

Pidennetyn kiertoajan mahdollisuudet ja menetelmät metsien hiilensidonnassa (PIKMA) -hankkeessa selvitetään, minkälaisia vaikutuksia on, jos metsänomistajat ottavat kiertoajan pidentämisen laajemmin käyttöön. Samalla tarkennetaan kiertoajan pidentämiseen liittyviä riskejä ja puuston kasvatusmallien toimivuutta. Hanke toteutetaan vuosien 2022–2024 aikana.

PIKMA-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja. Lisää toimenpidekokonaisuudesta täällä.