Vierasblogi: Yhteislupa hirvikannan säätelijänä

Tänä päivänä tasaista hirvikantaa pidetään tavoiteltavana asiana. Kannan huiput ja laskut olisivat loivia, ja alueellisia tihentymiä ei olisi. Luonnostaan hirvikanta ei kuitenkaan pyri tällä tavoin jakautumaan, vaan tasaisuuden tavoittelussa joudutaan turvautumaan metsästyksen keinoihin. Yhteisluvassa tähän on parhaimmat edellytykset.

Hirvikanta on resurssi jota toisilla on ja toisilla ei, ainakaan aina. Vuodet eivät ole veljiä tässäkään asiassa, ja kevään kanta-arvion paikkansapitävyys selviää vasta syksyllä. Viranomaisen myöntämillä luvilla voidaan kyllä ehkäistä liian voimakasta metsästysverotusta tai kannustaa suurempaan saaliiseen isommilla alueilla, mutta verotuksen tarkempaan kohdentamiseen ne ovat kankea tapa. Lupamyönnössä ei voida huomioida yksittäisen metsäalueen hirvikeskittymää.

Metsästäjien tuleekin itse pyrkiä kohdentamaan lupia niille alueille, joilla hirviä on. Toki luonnostaankin kohdentamista tapahtuu, koska ainakaan tyhjästä on paha pyytää. Yleensä seurojen metsästysalueet ovat kuitenkin pieniä suhteessa hirvien laajoihin elinalueisiin, ja lupien alueellisessa kohdentamisessa tulee nopeasti rajat vastaan. Parhaiten tätä tarkoitusta palveleekin useamman seuran yhteinen yhteislupa.

Yhteisluvan monet hyödyt

Yhteisluvalla saavutetaan useita hyötyjä. Se vähentää luvanhakukuluja, mahdollistaa alueiden paremman yhtenäisyyden ja sallii osakkaiden kesken päällekkäiset pyyntialueet. Se lisää seurojen välistä yhteistyötä ja siirtää ajattelua ”meidän hirvistä” ”kaikkien yhteisiin hirviin”. Kun ollaan keskenään tekemisissä ja hyvissä väleissä, oman edun tavoittelu ja ahneus puhuttelevat osakkaita vähemmän ja mahdollisuudet tulevaisuuden huomioivaan hirvikannanhoitoon kasvavat. Suuremmalla porukalla voidaan päättää yhteisvastuullisemmin ns. ylimääräisten pankkilupien käytöstä mikä on monesti edellytys toimivalle pankkilupakäytännölle. Tämä puolestaan tarjoaa oikean työkalun jahdinaikaiselle reagoinnille hirvikannan vaihtelussa.

Suurin etu ja mahdollisuus lienee kuitenkin ei pinta-alaan perustuva lupien jako ja kohdentaminen. Samalla tämä voi olla myös haastavin kohta yhteistyössä. Vaikeudet ovat ilmeisiä siinä vaiheessa, kun jaetaan niukkuutta. Jos hirvikanta on tavoitteiden alaosassa tai jopa sen alapuolella, tullaan tilanteeseen, jossa suunniteltu metsästys ei mahdollista välttämättä jokaiselle omaa kaatolupaa. Se on tilanne, jota kaikki porukat haluavat välttää, ja tätä voidaankin estää jo ennakolta hirvilupien kohdentamisella.

Lupien alueellinen kohdentaminen

Hirvikantaan perustuva jako ei yleensä onnistu yhteisluvan suuren kokouksen yhden illan huutoäänestyksellä. Haettavan lupamäärän mitoitus ja sen jako osakkaiden kesken vaatii perehtymistä Luonnonvarakeskuksen arvioihin ja riistanhoitoyhdistyksen verotussuunnitelmaan. Tämän esityksen laatii usein luvanhakija tai hänen avukseen valittu työryhmä tai vastaava elin. Jakoperuste on yhteisluvan itse päätettävissä, mutta se vaatii avointa, reilua ja jämäkkää johtajuutta.

Lupakokousta valmistelevat tarvitsevat osakkailtaan avointa ja rehellistä tietoa hirvitilanteestaan. Moni yhteislupa käyttää esimerkiksi havaintoja per seuruepäivä -indeksin muutosta seuratasolla. Eli indeksi v. 2021 jaettuna indeksillä v. 2022 kuvaa seuran hirvikannan muutosta. Esimerkiksi 2,946/2,488 havaintoa per seuruepäivä viestii n. 18 % laskusuunnasta nähdyissä hirvissä eli siis hirvikannassa seuran alueella. Indeksit toimivat parhaiten, kun vertaillaan samaa seuraa peräkkäisinä vuosina. Seurojen vertailu toisiinsa ei ole niin yksiselitteistä.

Kaiken perusta on yhteinen kantatavoite muutaman vuoden päässä. Yhteisluvan osakkaiden kyky ja halu tehdä yhteistyötä ja viisaita päätöksiä on vaikeaa ilman tällaista tulevaisuuteen katsomista ja niukkuuden väliaikaisuuden ymmärtämistä.

Lauri Itkonen ja Joni Saunaluoma
hirvitalousaluesuunnittelijat, Suomen riistakeskus

Blogi on osa Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta (SORKKA) -hanketta, jossa vahvistetaan metsien ilmastokestävyyttä kehittämällä uusia ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseen. Hankkeen toteutuksesta vastaavat Tapio, Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus. Lue lisää

Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.