Kasvu- ja kasvupaikkatiedoilla kohti parempaa päätöksentekoa -hankkeessa tarkasteltiin kahtena eri ajankohtana kerätyn kaukokartoitusperusteisen paikkatietoaineiston analysoinnin mahdollisuuksia tarkempien puuston kasvuennusteiden luomisessa. Kahden eri ajankohdan puuston pituuksia vertaamalla syntyy pituuskasvukarttoja, joiden perusteella voidaan arvioida boniteettia eli puuntuotoskykyä. Luotettavammalla tiedolla metsien kasvusta voidaan tarkentaa toimenpide-ehdotusten ajankohtaa, tehdä todenmukaisempia hiililaskelmia, arvioida kuvion lannoitustarvetta, ja siten vahvistaa metsien hiilinieluja.

Pituusboniteetti sopii kasvupaikkaluokituksen tueksi, mutta ei korvaajaksi

Hankkeen aikana haastateltiin tutkijoita ja käytännön metsätalouden edustajia. Haastattelujen aiheena oli kasvupaikkaluokituksen kehittäminen pituusboniteettiin perustuen ja pituuskasvukarttojen hyödyntäminen. Esimerkiksi Ruotsissa kasvupaikkaluokitus perustuu kasvupaikkaindeksiin, joka pohjautuu pitkälti pituusboniteettiin.

Haastatteluissa kävi ilmi, että nykyisestä kasvupaikkaluokituksesta ei tule pyrkiä pois, vaan pituusboniteettia voitaisiin käyttää sen rinnalla ja tarvittaessa muuntaa perinteiseksi kasvupaikkaluokaksi. Tutkimusten valossa pituusboniteetti on kuitenkin itsenäinen menetelmä puuntuotoskyvyn arviointiin ja vaikka suurempi pituusboniteetti keskimäärin tarkoittaa myös ravinteisempaa kasvupaikkaa, menetelmien tuloksia ei voida suoraan rinnastaa.

Puuston pituuskasvun muutosta kuvaavia karttoja pilottialueille

Pituuskasvukarttojen tuottaminen kahden eri ajankohdan latvusmallista on mahdollista melko tehokkaasti avoimeen tietoon perustuen. Hankkeen aikana kehitettiin laskentamenetelmä, jonka tuloksesta visualisoidaan sekä puuston pituuskasvu että poistuma.

Pituuskasvukarttojen tuottaminen suoraan kahden eri ajankohdan laserkeilauspistepilvistä on myös mahdollista. Molemmissa menetelmissä kasvuennusteen luotettavuuteen vaikuttaa alkuperäisen laserkeilausaineiston pistetiheys sekä käytetty laskentamenetelmä. Laserkeilausaineiston perusteella tehtävässä kasvun muutostulkinnassa voidaan parhaimmillaan päästä jopa yksittäisten puiden tasolle erityisesti tilanteessa, jossa molemmilta tarkasteluajankohdilta on korkeamman pistetiheyden aineistoa.

Pituuskasvukartoilla on useita hyödyntämismahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa

Pituuskasvukarttojen arvojen luotettavuutta, karttojen hyötyjä ja jatkokehitystarpeita selvitettiin metsänomistajahaastatteluiden sekä mallinnettuihin arvoihin vertailemalla. Haastattelujen tukiaineistona oli pituuskasvukartat haastateltavien omistamista metsistä.

”Kartat todettiin hyödyllisiksi erityisesti niille metsänomistajille, jotka eivät vieraile metsissään säännöllisesti”, toteaa metsätietoasiantuntija Elise Penttala Tapiosta. Operaatiotason suunnittelussa nähtiin myös merkittäviä hyötyjä pituuskasvukartoista. Suurempien metsäomaisuuksien ollessa kyseessä nähtiin myös kehittämismahdollisuuksia kaukokartoitusaineistojen vertailuanalyysissä.

Hankkeen aikana tehtiin vertailua myös Luonnonvarakeskuksen MOTTI-kasvumalleilla tuotettuihin kasvun ennusteisiin. Vertailussa selvisi, että pituuskasvukarttojen tuottamisessa käytettyä laskentamenetelmää tulisi vielä jatkokehittää nykyisestä. Pituuskasvukarttojen laatu paranee oletettavasti myös tulevaisuudessa, kun molemmilta kaukokartoitusajankohdilta on tuotettu tiheäpulssinen laserkeilausaineisto. Vaikka hankkeessa tuotettujen pituuskasvukarttojen tuloksissa havaittiin myös epätarkkuutta, ne kuvasivat kuitenkin vaihtelua kuviotasolla selkeästi ja realistisesti.

”Kun saadaan luotettava tieto toteutuneesta kasvusta, voidaan esimerkiksi tarkentaa toimenpide-ehdotusten ajankohtaa, tehdä todenmukaisempia hiililaskelmia tai esimerkiksi arvioida kuvion lannoitustarvetta. Näillä toimenpiteillä vahvistetaan metsien hiilinieluja”, sanoo metsätietoasiantuntija Kalle Nisula Tapiosta.

Hankkeessa tehty kartoitus pohjautuu pienen testialueen tuloksiin ja niihin liittyviin haastatteluihin, mikä on auttanut tunnistamaan tarpeita ja kehityskohteita. Yksi potentiaalinen tulevaisuuden kehityshanke olisi myös vertailla kasvuarvoja laajemmin kasvupaikkatekijöihin, kuten esimerkiksi topografiaan tai vesitalouden tilaan. Kasvukarttoja voitaisiin myös hyödyntää turvemaiden metsien kunnostusojitustarpeen arvioinnissa.

Hankkeessa tuotetut aineistot on suunnattu esimerkiksi metsävara- ja paikkatietoa työssään hyödyntäville metsäalan ammattilaisille. Aineistoihin voi tutustua Tapion verkkosivulla.

Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö ja se oli osa ministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja. Lue lisää toimenpidekokonaisuudesta.