Metsäntuntijat-podcast: Digitaalinen metsätieto tukee monimuotoisten kuntametsien suunnittelua ja hoitoa

Miten kaupungeissa mitataan metsien monimuotoisuutta? Entä mitä ekologinen kompensaatio tarkoittaa käytännössä? Tapion Metsäntuntijat-podcastin toisessa jaksossa keskustellaan, miten digitaalisella metsätiedolla ja työkaluilla voidaan tukea monimuotoisten kuntametsien suunnittelua ja hoitoa. Keskustelua luotsaavat Tapion palvelualueen päällikkö Mikko Lumperoinen ja johtava asiantuntija Lauri Saaristo. Vieraina kuullaan Espoon kaupungin metsänhoitaja Tiina Peippoa ja Hämeenlinnan kaupungin metsätalousinsinööri Mika Rantosta.

Espoon kaupungissa kaikki metsät ovat virkistysmetsäkäytössä, kun taas Hämeenlinnassa on taajamametsien ja suojelualueiden lisäksi myös talousmetsää. Monimuotoisuus ja vuorovaikutus kuntalaisten kanssa ovat tärkeitä arvoja metsien käytön suunnittelussa Espoossa. Espoossa luontoarvojen rooli konkretisoituu metsäsuunnittelussa mm. metsien erirakenteisuuden lisäämisenä, Tiina Peippo kertoo. Mika Rantonen puolestaan korostaa paikkatiedon hyödyntämisen ja ajantasaisen digitaalisen tiedon keskeistä roolia monitavoitteisessa metsäsuunnittelussa. Hämeenlinnassa monimuotoisuustavoitteet näkyvät mm. puuston kiertoajan merkittävänä pidentymisenä.

Monimuotoisuuden arvostus kuntametsien hoidossa ja metsien käytön suunnittelussa on ajan saatossa kasvanut. Peipon mukaan tämä näkyy mm. metsiin jätettävän lahopuun ja tiheiköiden määrän kasvuna. Espoossa tavoitteena on jättää metsiin mahdollisimman paljon lahopuuta ja saada aikaan lahopuujatkumo, jolloin metsistä löytyy monilajista ja moni-ikäistä lahopuuta. Varsinaisia numeerisia tavoitteita metsien monimuotoisuuden lisäämiselle ei Espoossa tai Hämeenlinnassa ainakaan vielä ole.

Espoossa metsien monimuotoisuutta suojellaan mm. METSO-ohjelman täyttävillä kohteilla. Peipon mukaan Tapion ja AFRYn kehittämän ForestKIT-järjestelmän tuottamat metsien hiilivarastoa ja -nielua kuvaavat luvut ja luontoarvoindeksi tukevat hyvin monimuotoisuuden lisäämistä. Monimuotoisuuden konkreettiset mittarit voisivatkin löytyä yhdistämällä erilaista jo käytössä olevaa tietoa. Hämeenlinnassa on parhaillaan työn alla uudet metsänkäytön linjaukset, joista Rantonen odottaa käytännön apua päätöksenteon tueksi myös monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Rakentamisen paine on nostanut ekologisen kompensaation ajankohtaiseksi niin Hämeenlinnassa kuin Espoossa. Hämeenlinnassa tämä tullee konkretisoitumaan metsän ostamisena kunnan ulkopuolelta, ja asiaa pohditaan uusissa metsänkäytön linjauksissa. Myös Espoossa ollaan ottamassa käyttöön ekologista kompensaatiota, mutta tähänkin kaivataan Peipon mukaan mittareita ja yhteisiä pelisääntöjä.

Mitä yksityinen metsänomistaja voisi ottaa työkalupakkiinsa kuntien metsienhoidosta? Peippo toivoisi metsänomistajia panostamaan sekametsäisyyteen ja lahopuun määrän lisäämiseen. Rantonen kannustaa paikkatiedon aktiiviseen hyödyntämiseen ja omien suunnitelmien ylös kirjaamiseen. Näin metsänhoidon ja metsien käytön tavoitteet ovat tiedossa myös mahdollisille jälkipolville.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin 2. jakso:
Monimuotoiset kuntametsät ja digitaalinen metsätieto

Aikaisemmat Metsäntuntijat-jaksot:

1. jakso: Metsänjalostus apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa