Metsäpolitiikkafoorumi: Suometsien hoidossa huomioitava monen tekijän yhteisvaikutukset

Metsäpolitiikkafoorumi keskittyi viime vuonna suometsiin liittyvien tutkimustulosten analysointiin. Tulokset politiikka- ja tutkimussuosituksineen on nyt julkaistu loppuraportissa. Politiikkasuositukset koskevat suometsien alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamista, vesiensuojelun tehostamista, suometsäosaamisen vahvistamista sekä suometsiin liittyvän yhteistyöverkoston perustamista. Lisää tutkimusta tarvitaan puolestaan eri toimenpiteiden panos-tuotossuhteista, peitteisestä metsänkasvatuksesta ja turvemaiden kasvihuonekaasutasapainosta. 

Suometsiin liittyviin tutkimustuloksiin perustuvia politiikka- ja tutkimussuosituksia työstettiin vuoden aikana kolmessa eri tutkijapaneelissa ja yhdessä sidosryhmäpaneelissa, joihin osallistui kaikkiaan noin 60 käytännön metsätalouden ja tutkimuksen edustajaa. Hankkeen loppuraportti suosituksineen julkaistiin 11.2.2020 pidetyssä loppuseminaarissa.

“Suometsien käsittelyn eri tavoitteet yhteensovittavan toimintamallin rakentaminen on yksi tärkeimmistä kansallisen metsästrategian kehittämishaasteista. On tärkeää, että tutkijayhteisö voi koko rintamallaan osallistua ratkaisujen luomiseen. Metsäpolitiikkafoorumi on ansiokkaasti koonnut faktoja ja näkemyksiä edessä olevan työn tueksi”, sanoo Metsäpolitiikkafoorumin ohjausryhmän puheenjohtaja Katja Matveinen.

Suometsät ovat tärkeitä monesta näkökulmasta

Erilaisilla metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteillä on suometsissä erisuuntaisia vaikutuksia puuntuotantoon, monimuotoisuuteen, hiilensidontaan ja vesistöpäästöihin. Jotkut toimenpiteistä vaikuttavat em. tekijöihin samansuuntaisesti, jotkut jopa keskenään täysin vastakkaisesti. Esimerkiksi ojien kunnostus lisää puuston ja samalla puuston hiilivaraston kasvua, mutta aiheuttaa toisaalta maaperän hiilipäästöjä ja vaikuttaa kielteisesti vesistöjen laatuun. Ennallistaminen vähentää puolestaan turpeen hiilipäästöjä, mutta lisää metaanin vapautumista.

Suometsien hoidossa onkin keskeisenä haasteena näiden eri vaikutusten yhteensovittaminen. Sen lisäksi on huomioitava vielä suotyyppeihin ja suometsien taloudelliseen merkitykseen liittyvät alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

“Suometsien hoidon kehittäminen vaatii monen tekijän yhteisvaikutuksen tarkastelua. Suometsillä on suuri taloudellinen merkitys tietyillä alueilla. Toisaalla vesistövaikutukset ja monimuotoisuuden huomioon ottamisen tarpeet korostuvat. Paikalliset ja alueelliset erityispiirteet tulee huomioida suometsien hoidossa, kun tavoitteena on kokonaiskestävyys”, sanoo Metsäpolitiikkafoorumin projektipäällikkö Henry Schneider Tapiosta.

“Vaikutusten kuvaamista varten laadimme matriiseja, joilla pystytään arvioimaan eri tekijöiden yhteisvaikutuksia ja arvioimaan kokonaiskestävyyttä. Matriisi on hyvä tapa jäsentää eri toimenpiteiden vaikutuksia suometsissä”, jatkaa Henry Schneider.

Turvemaiden metsien kasvu ja tilavuus 2,5-kertaistuivat viime vuosisadalla tehdyn ojitustoiminnan johdosta, ja turvemaiden osuus kaikista hakkuumahdollisuuksista on tällä hetkellä noin viidennes. Suometsien hyödyntämisen aluetaloudellinen merkitys on suurin Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, joissa suometsien osuus kuitupuun hakkuusuunnitteesta on 30-40 %.

Uudet tutkimustulokset korostavat vesienhallinnan merkitystä

Suomen metsien hiilivarastosta yli kaksi kolmasosaa on sitoutunut turpeeseen, ja ojien kunnostaminen aiheuttaa erityisesti rehevillä kasvupaikoilla kasvihuonekaasupäästöjä turpeen nopeutuvan hajoamisen seurauksena. Ojitusten kunnostukset ja muu suometsien hoito vaikuttavat myös vesistöjen laatuun. Metsänkasvatusmenetelmiä, joissa ojien kunnostaminen pystytään pitämään mahdollisen pienenä, olisikin suosittava.

Ojitus on muuttanut laajasti suoekosysteemejä, ja monet soiden luontotyypit on arvioitu erityisesti Etelä-Suomessa uhanalaisiksi. Soiden suojelua on siksi jatkettava ja soita ennallistettava. Ennallistamisessa on kuitenkin otettava huomioon myös ilmasto- ja vesistövaikutukset. Ennallistamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kohdevalintaan, jotta toimenpiteellä saavutetaan kustannuksiin ja mahdollisiin ilmastohaittoihin nähden mahdollisimman suuri monimuotoisuushyöty. Myös aktiiviset luonnonhoitotoimet metsätalouskäytössä olevilla ojitetuilla soilla ovat tärkeitä.

Metsätaloudesta syntyvä vesistöjen kuormitus on viimeisimpien tutkimusten mukaan aiemmin arvioitua suurempaa. Vesiensuojelurakenteiden lisäämisellä ja monipuolistamisella voidaan kuormitusta vähentää nopeasti. Metsien käsittelyssä tätä tukisi tarpeettoman syvien ojien kaivun välttäminen sekä peitteisen metsänkasvatuksen suosiminen herkillä kohteilla. Myös vesistöihin liittyvissä toimissa on tarpeen huomioida paikalliset erityispiirteet.

Osaamista ja yhteistyötä vahvistettava

Metsäammattilaiset, vesiasiantuntijat, kaavoittajat sekä metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden suojelun asiantuntijat tarvitsevat tietojen päivittämistä viimeisimpien tutkimustulosten mukaisiksi. Erityisesti on panostettava kokonaisvaltaisiin suunnittelumenetelmiin eri näkökulmien yhdistämiseksi, mukaan lukien ojien kunnostukset, ennallistamisvaikutukset, suometsien uudistamisen vaihtoehdot ja puunkorjuun suunnittelu.

Suometsissä on otettava kangasmetsiä laajemmin huomioon eri toimenpiteiden yhteisvaikutukset. Eri ulottuvuuksien yhteensovittaminen ja tasapainoinen kehittäminen edellyttää useiden viranomaisten, tutkijoiden ja käytännön toimijoiden yhteistyötä ja tiedonjakoa. Metsäpolitiikkafoorumi ehdottaakin siksi koordinoidun verkoston perustamista suometsistä kerätyn tiedon jakamisen ja hoidon suunnittelun tueksi.

Monitahoinen kokonaisuus hallintaan

Suometsien monitahoisen kokonaisuuden hallitsemiseksi tarvitaan uusia, laaja-alaiset panos-tuotosanalyysit mahdollistavia suunnittelu- ja laskentamalleja. Malleilla arvioidaan metsätalouden ja luonnonhoidon toimenpiteiden vesistö-, hiili- ja monimuotoisuusvaikutuksia sekä metsikkö- että aluetasolla. Mallien luotettavuus tulee varmistaa pitkäaikaisilla kenttäkokeilla sekä uusilla mittauksilla tunnuksista, joita ei ennen ole seurattu.

Peitteistä metsänkasvatusta pidetään usein lupaavana ratkaisumallina turvemaiden metsätalouden haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemisessä, mutta aiheesta ei ole vielä tutkimusnäyttöä. Lisää tietoa tarvitaan muun muassa vaihtuvasta taimiaineksesta, korjuun riskeistä sekä kannattavuudesta. Myös peitteisen metsänkasvatuksen kasvihuonekaasu- ja vesistövaikutuksista on toistaiseksi enemmän hypoteeseja kuin tieteellistä näyttöä.

Suometsien kasvihuonekaasupäästöt koostuvat pääasiassa maaperän ja puuston hiilipäästöistä sekä maaperän metaani- ja typpioksiduulipäästöistä. Hiilen ja muiden päästöjen mekanismit ovat vastakkaisia ja päästöt vaihtelevat suotyypeittäin. Suometsien käsittelyohjeisiin tarvitaan siksi tutkimusnäyttöä sekä näistä että tuhka- ja muun lannoituksen ja vesiensuojelurakenteiden ilmastovaikutuksista.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Metsäpolitiikkafoorumi kokoaa yhteen yliopistojen, tutkimuslaitosten ja käytännön metsänhoitoa tekevien organisaatioiden edustajia analysoimaan eri teemoista tehtyä tutkimusta ja laatimaan sen pohjalta politiikka- ja tutkimussuosituksia. Foorumi on osa metsien käytön kokonaiskestävyyteen tähtäävää Suomen kansallisen metsästrategian toteuttamista. Vuoden 2020 teemaksi on sovittu Ilmastoviisas metsätalous ja metsien terveys.

Lisätietoja:

Henry Schneider, projektipäällikkö Metsäpolitiikkafoorumi, puh. 040 160 8664, henry.schneider@tapio.fi
Risto Päivinen, senior advisor, Metsäpolitiikkafoorumi, puh 0500 577 308, risto.paivinen@tapio.fi
Katja Matveinen, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö, Metsäpolitiikkafoorumin ohjausryhmän puheenjohtaja, puh. 0295162287, katja.matveinen@mmm.fi

Metsäpolitiikkafoorumi
Suometsien kokonaisanalyysin loppuraportti
Suometsien kokonaisanalyysin tutkijapaneelit 2019
Suometsien kokonaisanalyysi sidosryhmäpaneeli
Kansallinen metsästrategia