Pintavalutuskenttä on tehokas vesiensuojelurakenne kunnostusojitusten yhteydessä

Tapion koordinoiman hankkeen tulokset kertovat, että kaivamalla matalampia ojia voidaan vähentää kunnostusojituksen vesistö- ja ilmastovaikutuksia, ja silti ylläpitää riittäviä edellytyksiä puuston kasvulle. Pintavalutuskenttä puhdistaa tehokkaasti vesiä kunnostusojitusten yhteydessä verrattuna yleisemmin käytettyihin vesiensuojelurakenteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriön ja Euroopan aluekehitysrahasto EAKR:n rahoittamassa Työkaluja ja menetelmiä turvemaiden metsien käytön vesistö- ja ilmastovaikutusten torjuntaan (TurVI) -hankkeessa on tutkittu turvemaiden kunnostusojitusten yhteydessä rakennettavien vesiensuojelurakenteiden toimivuutta ja eri syvyyteen kunnostettujen ojien ympäristövaikutuksia.

Pudasjärvellä Virtalansuon kunnostusojituskoealoilla testattiin rakennettujen vesiensuojelurakenteiden; virtaamansäätöpadon ja laskeutusaltaan toimivuutta sekä kahden erilaisen pintavalutuskentän toimivuutta. Pintavalutuskenttinä toimivat ojittamaton ja aiemmin ojitettu suo. Molemmat pintavalutuskentät pidättivät hyvin kiintoainesta ja ravinteita. Yleisemmin käytettyjen virtaamansäätöpadon ja laskeutusaltaan pidätyskyky taas jäi heikoksi.

”Tulosten perusteella voidaan todeta, että pintavalutuskenttä on tehokas vesiensuojelurakenne. Jos ojitusalueen läheisyydessä on pintavalutukseen sopivaa turvemaata, kannattaa sitä hyödyntää vesienpuhdistuksessa”, sanoo vesiensuojelun johtava asiantuntija Samuli Joensuu Tapiosta.

Pintavalutuskenttä on luontainen tai rakennettu kenttä, jolle johdetaan ojitusalueen vedet. Se hidastaa oleellisesti veden virtausta, ja vesi suodattuu maan pintakerroksen ja sen kasvillisuuden läpi. Veteen liuenneet ja huuhtoutuneet epäpuhtaudet sitoutuvat kasvillisuuteen ja pintamaahan.

Matalammilla metsäojilla ilmasto- ja vesistöhyötyjä

Pudasjärvellä Virtalan- ja Polvensuon koealoilla seurattiin myös kolmen kasvukauden ajan 90 cm ja 60 cm syvyyteen kunnostettujen ojien hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. Mittaustulokset osoittavat, että matalampaa ojasyvyyttä käyttäen voidaan vähentää turpeen hajoamisesta aiheutuvia päästöjä.

Polvensuolla CO2-päästöt olivat keskimäärin 38 prosenttia pienemmät matalammilla kuin syvemmillä ojilla. Virtalassa CO2-päästöjen erot olivat käsittelyjen välillä pienet ja vuosien välinen vaihtelu oli suurempaa. Metaanin osalta korkeimmat päästöt tulivat alueilta, joita ei ollut kunnostusojitettu. Pienimmät metaanipäästöt olivat syvillä ojilla, mutta ero ei ollut merkittävä mataliin ojiin verrattuna.

Puuston kasvua simuloitiin Suosimulaattori SUSIn avulla. Myös simulointitulokset osoittivat matalampien ojien tuottavan vähemmän ravinnekuormitusta ja hiilidioksidipäästöjä vähentämättä kuitenkaan puuston kasvuennustetta merkittävästi.

Suosimulaattori SUSI on Itä-Suomen yliopistossa, Luonnonvarakeskuksessa ja Helsingin yliopistossa kehitetty mallinnustyökalu, jolla voidaan simuloida kasvupaikan vedenpinnan tasoa, puuston kasvua, ravinnekuormitusta ja hiilitasetta erilaisilla ojasyvyyksillä suometsissä.

Kunnostetut ojat kehittyvät eri tavoin

Matalammiksi kunnostetut (60 cm) ojat säilyivät ensimmäisten neljän kunnostuksen jälkeisen vuoden aikana syvempiä (90 cm) ojia paremmin tavoitesyvyydessä. Pohjamaalaji ja turvekerroksen paksuus vaikuttivat syvempien ojien madaltumiseen. Kun pohjamaa on hienojakoista ja oja ulottuu turpeen läpi kivennäismaahan, lähtee maa-aines ojista helpommin liikkeelle. Tämä näkyi syvempien ojien pohjalla lietteen määränä ja ojasyvyyden mataloitumisena. Matalammiksi kunnostettuihin ojiin alkoi muodostua syvemmäksi kunnostettuja ojia nopeammin kasvillisuutta, mikä osaltaan hidastaa veden liikettä ojissa vähentäen myös kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista ojissa.

Hanke toteutettiin yhteistyössä Tapion, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen kanssa. Hankkeen rahoitti Euroopan aluekehitysrahasto EAKR ja maa- ja metsätalousministeriö.