Talousmetsä on koti monelle pölyttäjälle – Tuore opas nostaa esiin keinoja, joilla pölyttäjiä voidaan huomioida talousmetsien käsittelyssä

Pölyttäjät ovat välttämättömiä viljakasvien sadontuotannolle, luonnonkasvien lisääntymiselle, ekosysteemien toiminnalle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Pölyttäjien määrän romahtaminen onkin viime vuosina huolestuttanut ympäri maailmaa. Suomessa pölyttäjille keskeisinä elinympäristöinä korostuvat maatalousympäristöjen lisäksi erilaiset metsäympäristöt, jotka peittävät valtaosan maastamme.

Luonnonhoito metsäpölyttäjien tukena -hankkeessa tuotettu uusi Pölyttäjien huomioiminen talousmetsien käsittelyssä -opas kokoaa valikoiman käytännön toimenpiteitä, joiden avulla metsänomistajat ja metsäammattilaiset voivat parantaa pölyttäjien elinolosuhteita talousmetsissä ja samalla edistää talousmetsien luonnon monimuotoisuutta.

– Pölyttäjien auttaminen ei vaadi uusia tai suuria toimenpiteitä, vaan sitä, että keskitytään oikeissa paikoissa oikeisiin asioihin. Esimerkiksi säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi kannattaa valita raitaa, pihlajaa, haapaa ja jalopuita, jotka tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja myöhemmin lahopuuna pesimäpaikkoja, listaa hankkeen projektipäällikkö Sara Turunen.

Pölyttäjät ovat välttämättömiä metsämarjojen sadon onnistumisen kannalta

Suomen metsissä pölytystä tekevät pääosin mesipistiäiset, kukkakärpäset sekä yö- ja päiväperhoset. Metsämarjojen sato on riippuvainen hyönteispölytyksestä. Mustikan tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, puolukan puolestaan kimalaiset ja maamehiläiset. Kukkakärpäset taas ovat keskeisiä lakan pölyttämisessä.

– Pölyttäjistä kannattaa pitää huolta, sillä muuten marjastaja joutuu palaamaan tyhjän sangon kanssa. Väljät ja valoisat reunavyöhykkeet niin metsäteiden, hakkuiden kuin peltojenkin reunamilla ovat pölyttäjille mieleen, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.

Metsäympäristön kasvillisuuden ja puulajiston monimuotoisuus ovat hyödyksi pölyttäjille

Pölyttäjät tarvitsevat keväästä syksyyn erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niille ravintoa. Pölyttäjät tarvitsevat metsäelinympäristöissä myös sopivia lisääntymispaikkoja. Pääosa pölyttäjistä on vahvasti lämpöhakuisia. Ne viihtyvät siksi kuivissa ja valoisissa pienympäristöissä. Poikkeuksiakin on: Esimerkiksi kukkakärpäset viihtyvät ja lisääntyvät kosteikoissa, soilla ja märällä lahopuulla.

Metsäteiden varsilla jopa 50 000 hehtaarin pölyttäjävyöhykepotentiaali

Metsäteiden reunamilla esiintyy usein paljon monipuolista ja kukkivaa ruohovartista kasvillisuutta. Tämän sekä lämpimän pienilmaston ansiosta tienvarret ovatkin metsäalueilla pölyttäjille mieluisia pienympäristöjä. Suomessa metsäautoteitä on noin 130 000 kilometriä. Jos tien varsien molemmin puolin olisi aina kaksi metriä avointa piennarta, tämä tekisi noin 50 000 hehtaaria pölyttäjävyöhykettä. Tienvarret kannattaakin niittää säännöllisesti – mutta vasta syyskesällä, kun mesikasvien kukinta ja pölyttäjien lisääntyminen ovat ohi.

Pölyttäjien huomioiminen talousmetsien käsittelyssä -opas on ladattavissa maksutta hankkeen verkkosivuilta.

Luonnonhoito metsäpölyttäjien tukena eli PÖLYMETSÄ-hanke (2021–2022) tarjoaa metsäalan toimijoille keinoja pölyttäjälajiston huomioimiseen osana talousmetsien hoitoa. Hanke on osa METSO-ohjelmaa, jonka tavoitteena on osaltaan pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen, sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys.