Talousmetsien luonnonhoidon tulokset heikkenivät 2010-luvulla – ryhtiliike tulosten parantamiseksi on jo käynnistetty

Yhteistiedote 8.10.2020 Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen metsäkeskus ja Tapio

Yksityisistä talousmetsistä vuodesta 1995 lähtien kerätty luonnonhoidon seuranta-aineisto osoittaa, että metsähakkuissa kiinnitettiin 2010-luvulla vähemmän huomiota luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kuin edeltävällä vuosikymmenellä. Tulos käy ilmi luonnonhoidon laadun seurantaa kehittävän Luontolaatu-hankkeen osaraportista.

Metsätaloudessa sovittiin 1990-luvulla yhteisistä menettelyistä, joiden tavoitteena oli turvata luonnon monimuotoisuutta ja suojella vesistöjä. Yksityismetsistä kerätty talousmetsien luonnonhoidon seuranta-aineisto osoittaa kuitenkin, että 2010-luvulla tulokset pikemminkin heikkenivät kuin paranivat 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen verrattuna.

Seurantajaksolla 2014¬–2018 hakkuualueille jätettiin esimerkiksi niukemmin monimuotoisuutta turvaavaa säästöpuustoa ja vapaaehtoisesti säästettäviä luontokohteita kuin vuodet 2000–2009 kattaneella jaksolla. Luontolaadultaan erinomaiseksi arvioitujen hakkuukohteiden osuus oli tuolloin muutenkin edellistä jaksoa pienempi. Myös säästö- ja lahopuustoa, luontokohteita ja vesiensuojelua koskevat määrälliset tulokset olivat samansuuntaisia laadullisen arvion kanssa.

– Luonnonhoidon taso oli tarkastelujakson lopulla määrällisissä muuttujissa keskimäärin noin 20 prosenttia heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla, ja lähes 30 prosenttia heikompi kuin mitä se oli ollut parhaalla 2000-luvun viisivuotisjaksolla, kertoo analyysityöstä vastannut tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta. Siitonen korostaa, että hankkeessa ei selvitetty tulosten taustalla olevia syitä, joten niistä voidaan esittää vain oletuksia.

Yksi mahdollinen syy kehitykseen on se, että luonnonhoidon tavoitteista ja keinoista ei ole ennen viime vuosia keskusteltu ennen hakkuita riittävästi puun ostajien ja metsänomistajien välillä. Vastuu luonnonhoidon toteutuksesta on jäänyt näin käytännössä ostajien alihankkijoille, jotka ovat toteuttaneet hakkuut lakien ja sertifiointikriteereiden vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Lehtipuut ja kuollut puu on lisäksi usein korjattu energiakäyttöön, mikä saattaa ainakin osittain selittää kuolleen puun määrän vähenemistä hakkuualueilla (Mahdollisista syistä lisää Monimetsä-hankkeen raportissa Talousmetsien luonnonhoidon tehokkaat ratkaisut, 2017).

Kansallisen metsästrategian tavoitteena on luonnonhoidon laadun parantaminen

– Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen ja metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat vuonna 2018 päivitetyn Kansallisen metsästrategian keskeisiä tavoitteita, kertoo strategian monimuotoisuustyöstä vastaava erityisasiantuntija Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Tavoitteena on, että luonnonhoito saadaan talousmetsissä nykyistä vaikuttavammaksi ja kiinteämmäksi osaksi metsänhoitoa ja metsänomistajien palvelua. Tavoitteeseen pyritään muun muassa jo vuodesta 2016 asti käynnissä olleella ja edelleen jatkuvalla Monimetsä-hankkeella, jossa luonnonhoitoa edistetään kouluttamalla sekä metsänomistajia että urakoitsijoita. Luonnonhoidon kehittämiskeinoista keskustellaan markkinaosapuolten kesken myös parhaillaan meneillään olevissa sertifiointijärjestelmien uudistamisprosesseissa, kertoo Matveinen.

Metsien luonnonhoitoa parannetaan luontotiedolla

Luontolaatu-hankkeen aiemman selvityksen mukaan metsätalouden toimijat odottavat luonnonhoidon laadun arvioinnilta nykyistä laajempaa otantaa ja tulosten tehokasta raportointia. Talousmetsien monimuotoisuusominaisuuksista tulee lisäksi tulevaisuudessa olemaan tarjolla yhä enemmän ennakkotietoa ja työkaluja parhaiden vaihtoehtojen vertailuun.

– Kaukokartoitusmenetelmien kehittyminen on tehostanut merkittävästi metsistä tehtävää tiedonkeruuta, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa. Kaukokartoitukseen ja paikkatietoaineistoihin pohjautuva luonnonhoidon toteutus auttaa hänen mukaansa siirtämään myös hakkuiden yhteydessä tapahtuvan luonnonhoidon laadun seurannan digiaikakaudelle.

– Monimuotoisuustietojen mittaamista maastossa voidaan jatkossa vähentää ja seurantatiedon kattavuutta lisätä kaukokartoitusaineistoista automaattisesti tuotettavilla tiedoilla, Rakemaa kertoo.

Yksityisten talousmetsien luonnonhoidon laatua on arvioitu ja seurattu maastokäynneillä systemaattisesti vuodesta 1995 lähtien. Arviointia on tehty vuosittain noin 750 leimikolla, joiden yhteispinta-ala on ollut noin 2 500 hehtaaria vuodessa.

Kansallisen metsästrategian toteuttamiseen liittyvän Luontolaatu-hankkeen päätavoite on arvioida ja kehittää talousmetsien luonnonhoidon laadun seurantaa. Hankkeeseen osallistuvat Tapio, Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen metsäkeskus ja Suomen ympäristökeskus SYKE, ja sitä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeen loppuraportti julkaistaan 2021 alkuvuodesta.

Lisätietolinkit

Talousmetsien luonnonhoidon kehitys – Luontolaaturaportin tiivistelmä

Raportti Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella

Lisätietoja

Juha Siitonen, Luonnonvarakeskus (Luke), tutkija, juha.siitonen@luke.fi, puh. 0295 325 491
Katja Matveinen, maa- ja metsätalousministeriö, erityisasiantuntija, katja.matveinen@mmm.fi, puh. 0295 162 287
Lauri Saaristo, Tapio, johtava asiantuntija, lauri.saaristo@tapio.fi, puh. 040 573 9168
Anna Rakemaa, Suomen metsäkeskus, metsäjohtaja, anna.rakemaa@metsakeskus.fi, puh. 029 432 5402