Turvetuotannosta poistuvien alueiden maankäytön ohjauskeinoja koottiin yhteen

Tapio selvitti turvetuotannon lopettamiseen kohdistuvia velvoitteita ja turvetuotannosta poistuvien alueiden maankäytön ohjauskeinoja. Ratkaisuehdotus tunnistaa paremmin turvetuotannon ympäristöluvan rauettamisen tavat ja määrittää ajankohdan seuraavaan maankäyttöön siirtymiselle.

Energiaturpeen käytön voimakas lasku erityisesti päästöoikeuksien hinnan nousun seurauksena on johtanut turvetuotannon vähenemiseen ja turvetuotantoalueiden sulkemiseen suunniteltua nopeammin.

Tapion selvitystyössä perehdyttiin turvetuotannon lopettamisen jälkeisiin velvoitteisiin. Lisäksi koottiin jatkokäyttömuotojen lupa- ja ilmoitusmenettelyitä. Tietojen perusteella laadittiin ehdotus tunnistaa aiempaa paremmin tavat turvetuotannon ympäristöluvan rauettamiselle ja määrittää ajankohta seuraavaan maankäyttöön siirtymiselle.

Tapio laati selvityksen yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa. Selvitystä varten kuultiin turvealan toimijoita ja keskusteltiin eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena oli löytää oikeudellisesti perusteltu ja ympäristön kannalta hyvä ehdotus.

Turvetuotantoalueen ympäristöluvan rauettamiseen tunnistettiin 14 tapaa

Selvityksen laatijat tunnistivat 14 tapaa turvetuotantoalueen ympäristöluvan rauettamiseen. Kun osaa tunnistaa turvetuotantoalueelle soveltuvan tavan rauettaa ympäristölupa, voi saada sujuvuutta ympäristösuojelulakiin kuuluvien velvoitteiden täyttämiseen.

Tapion ehdotuksessa turvetuotannon päätyttyä alueen seuraava maankäyttömuoto määräytyy kasvupaikan ominaisuuksien, taloudellisten mahdollisuuksien, lainsäädännön ja maanomistajan tavoitteiden perusteella. Maankäyttömuodot määritellään tilastokeskuksen maankäyttöluokkien perusteella.

”Ehdotuksessa hyödynnämme tilastokeskuksen maankäyttöluokkia. Tunnistimme seitsemän erilaista maankäyttömuotoa alueille, joilla turvetuotanto on päättynyt tai päättymässä. Maankäyttömuodoille määritimme tietyn ajankohdan, jolloin voidaan sanoa alueen siirtyneen turvetuotannosta seuraavaan maankäyttömuotoon”, kertoo metsäasiantuntija Airi Matila Tapiosta.

”Kasvupaikan ominaisuudet pitää tuntea, kun valitaan alueelle soveltuvia jatkokäyttömuotoja. Maanomistaja valitsee eri vaihtoehdoista tavoitteisiinsa parhaiten soveltuvan”, sanoo Airi Matila.

Selvitys liittyi laajempaan maankäyttösektorin hankekokonaisuuteen, jossa tarkastellaan turvetuotannosta poistuvien alueiden uusia maankäyttömuotoja sekä laaditaan muun muassa työkaluja ja toimintamalleja turvetuotantoalueiden jatkokäytön suunnitteluun.

Selvityksen ovat laatineet asiantuntijat Airi Matila ja Isra Alatalo Tapiosta. Selvitys on julkaistu Tapion raportteja-sarjassa ja se on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.

Lataa selvitys