Uudet suuntaviivat maa- ja metsätalouden vesitaloudelle: luonnonmukaiset menetelmät käyttöön ja lisää yhteistyötä

Uudessa vesistrategiassa määritellään vesitalouden suuntaviivat. Vesirakentamisen suunnittelussa hyödynnetään paikkatietotyökaluja ja toimenpiteiden toteutuksessa luonnonmukaisia menetelmiä. Valuma-alueella panostetaan eri toimijoiden yhteistyöhön. 

Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä -julkaisun tavoitteena oli laatia uusi strategia edistämään pelto- ja metsäojien kestävää ja monitavoitteista hoitoa. Julkaisussa ehdotetaan uudenlaisia toimintatapoja ja käytäntöjä vesienhallintaan sekä vesiensuojeluun. Vastaava strategia peltojen kuivatustilan edistämisestä on laadittu 20 vuotta sitten. Strategiatyö on toteutettu maa- ja metsätalousministeriön, Tapion ja Salaojayhdistyksen toimesta.

Luonnonmukaiseen vesirakentamiseen siirtyminen

Vesien luontaista ja hallittua viivyttämistä on kehitettävä ja vesirakentamisessa korostetaan luonnonmukaisuutta entistä enemmän. Luonnonmukaisia menetelmiä ovat muun muassa ojien mutkittelu sekä erilaiset patorakenteet, veden virtauksen hidastamiseen ja sen säätelymahdollisuuksiin perustuvat rakenteet.

”Luonnonmukaisilla vesirakentamisen menetelmillä varaudutaan ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin; runsaisiin sateisiin ja kuivuuskausiin. Vesiä voidaan hallitusti viivyttää ja kuivina kausina ohjata vesiä kasteluun peltomailla”, sanoo neuvotteleva virkamies Ville Keskisarja, maa- ja metsätalousministeriöstä.

Yhteistoimintaa valuma-aluetasolla kehitetään

Yhteistoiminnan tiivistäminen valuma-aluetasolla maa- ja metsätalouden eri sektoreiden ja toimijoiden välillä on tärkeä kehityskohde. Tiiviimpi yhteistoimintaverkosto ja vuoropuhelu maa- ja metsätaloustoimijoiden sekä viranomaisten välillä toisi mahdollisuuden hyvään vesiensuojeluun liittyvään tietojenvaihtoon yhteisen valuma-alueen eri osissa. Yhteistyön etuna olisi, että vesiensuojelurakenteet pystyttäisiin miettimään mitoitukseltaan toimiviksi.

”Vesivarastoja kannattaa sijoittaa hyvien yhteyksien päähän pelloista. Varastointipaikkoja voivat olla esimerkiksi luonnontilaiset suot, mutta kastelun kannalta varmasti parhaita paikkoja ovat rakennetut altaat, joista vettä voidaan pumpata pellolle”, sanoo vesiensuojelun johtava asiantuntija Samuli Joensuu, Tapiosta.

”Maa- ja metsätalouden eri toimijoiden yhteistyö on avainasemassa. Tällöin esimerkiksi metsätalouden luonnonhoitohankkeissa voidaan huomioida rakenteet ja vesien hallinta myös maatalouden ja riistan näkökulmasta sekä päinvastoin”, jatkaa Joensuu.

Paikkatietoaineistot, laserkeilaus ja kaukokartoitus entistä laajemmin käyttöön

Metsätaloustoimijoiden käytössä oleva paikkatietoaineisto on tällä hetkellä jo erittäin hyvä, mutta kehitystyötä kannattaa tehdä kaiken aikaa, jotta eri aineistot koko ajan tarkentuvat. Tarkentuvia aineistoja vasten tarvitaan hyödyntämiseen soveltuvia uusia menetelmiä jatkuvasti.

Lisätietoa

Samuli Joensuu, vesiensuojelun johtava asiantuntija, Tapio, puh. +358 40 534 1043, samuli.joensuu(at)tapio.fi
Ville Keskisarja, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö, puh. +358 40 8611 229, ville.keskisarja(at)mmm.fi
Artikkeli: Kooste Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä -julkaisusta
Julkaisu: Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä