Vastuullinen metsälannoitus on ilmastoteko

Metsälannoitus lisää puiden kasvua ja elinvoimaa, ja on siten tehokas keino kasvattaa talousmetsien hiilinieluja. Lannoitukselle otollisia kohteita olisi selvästi nykyistä enemmän. Tuplaamalla nykyiset lannoituspinta-alat saataisiin aikaan jopa miljoonan kuutiometrin vuotuinen lisäkasvu.  

Kasvupaikan ja pääpuulajin mukaan arvioituna selvästi yli puolet puuntuotannon metsämaan alasta on sellaista, jossa lannoitus olisi mahdollinen toimenpide ainakin jossakin puuston kehitysvaiheessa. Nykyään lannoitetaan vuosittain noin 60 000–80 000 hehtaaria (v. 2021 83 000 ha), josta kasvatuslannoitusten osuus on 70–80 %.Viime vuosien vuotuiset kasvatuslannoitusten pinta-alat ovat olleet 0,19 % puuntuotannon pinta-alasta ja 7 % harvennushakkuiden pinta-alasta, joten lannoituksen mahdollisuuksia hyödynnetään vain osittain.

Lannoitukset lisäävät puuston kasvua, minkä turvin on mahdollista kasvattaa puustopääomaa ja lisätä hakkuumääriä. Kaksinkertaistamalla lannoitusten pinta-alat, voitaisiin saada aikaan noin yhden prosentin suuruusluokkaa oleva lisäys puuston kasvuun koko maan tasolla. Pidemmän aikavälin tarkastelussa keskimääräisen kasvunlisäyksen suuruusluokka on noin 1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta arvio riippuu lannoituskohteiden valinnasta ja käytetyistä lannoitelajeista. Kasvun, kannattavuuden ja erilaisten ympäristövaikutusten näkökulmista merkittävää on se, missä suhteessa lisäkasvu ohjataan hakkuukertymiin ja hiilivarastoihin.

Oikein tehtynä metsälannoitus lisää puiden kasvua ja elinvoimaa, ja on siten tehokas keino kasvattaa talousmetsien hiilinieluja. Se myös korjaa ravinnepuutoksista johtuvia kasvuhäiriöitä. Ojitetuilla soilla lannoitus lisää puuston haihduntaa, mikä puolestaan vähentää kunnostusojitusten tarvetta. Useimmissa tapauksissa lannoitus on metsänomistajan näkökulmasta kannattava sijoitus tulevaisuuden hakkuutulojen kasvattamiseksi.

Tuhkalannoitteet ovat erinomaisia suometsien lannoitteita

Fosforia, kaliumia ja kalsiumia sisältävät puutuhkat ovat tunnettuja ja hyväksi havaittuja suometsien lannoitteita, joilla saadaan aikaan pitkäaikainen lannoitusvaikutus. Tuhkalannoitus onkin erinomainen tapa kierrättää puutuhkan sisältämät ravinteet takaisin metsään, ja edistää näin metsien kasvua ja hiilensidontaa. Kangasmetsien lannoitukseen tuhkat eivät sellaisenaan sovi, koska ne eivät sisällä typpeä, jonka puute rajoittaa kangasmetsien kasvua.

Tuhkat ja muut kierrätyslannoitevalmisteet ovat entistä toivotumpia metsälannoitukseen, kun energian hinnan nousun myötä mineraalilannoitteiden valmistuskustannukset ja hinnat ovat nousseet, ja kivennäislannoitteiden täytyy ensisijaisesti vastata maatalouden tarpeisiin. Tuhkaa riittää turvemaametsien lannoitukseen tulevaisuudessakin, mikäli puun polttoainekäyttöön ei tule merkittäviä rajoituksia ja tuhkien toimittaminen lannoitekäyttöön saadaan pysymään kilpailukykyisenä muihin hyötykäyttövaihtoehtoihin verrattuna.

Tuhkalannoituksen ympäristövaikutukset

Metsälannoitus on monilla mittareilla erittäin hyvä ja kannattava metsänparannustoimi, mutta sen yleistymistä haastaa vanhentuneet mielikuvat. Taustalla ovat aiemmin tehdyt virheet, ja siten pelko negatiivisista ympäristövaikutuksista.Ympäristöriskit liittyvät ravinteiden huuhtoutumiseen vesistöihin ja pohjavesiin, ja kivennäismailla lisäksi maan happamoitumiseen. Työn huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella minimoidaan haitalliset ympäristövaikutukset. Tämä edellyttää lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan tarkoituksenmukaista valintaa.

Vastuullisella metsälannoituksella ilmastohyötyjä (VaMeLa) -hankkeessa selvitettiin tuhkalannoituksen tuotannon ja levityksen ympäristövaikutuksia elinkaariarvioinnin avulla. Tarkastelussa oli tuhkalannoitteen itsekovetus ja rakeistus tuotantolaitoksessa sekä tuhkan levitys joko traktorilla tai helikopterilla. Tuhkalannoitteiden tuotannon ympäristövaikutuksia verrattiin mineraalilannoitteisiin.

Tulosten perusteella itsekovetettujen tuhkalannoitteiden ympäristövaikutukset ovat muita vaihtoehtoja alhaisemmat. Rakeistettujen tuhkalannoitteiden aiheuttamat vaikutukset olivat muita vaihtoehtoja korkeammat johtuen muun muassa tuhkan alhaisesta ravinnepitoisuudesta, minkä seurauksena käsittelyn ja kuljetuksen osuudet kokonaisvaikutuksista muodostuvat suuriksi suhteessa tuotteen ravinnepitoisuuteen.

Itsekovetettuun tuhkalannoitteeseen verrattuna rakeistettu tuhka on tasalaatuisempaa ja helpompi levittää. Lisäksi rakeistuksella varmistetaan oikeat ravinnemäärät. Rakeistetun tuhkan valmistusta tulisikin pyrkiä tehostamaan, jotta ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman matalat suhteessa tuotteen ravinnemäärään.

Metsälannoitus on ilmastoteko

Lannoituksella saavutetaan puuston kasvunlisäyksen ansiosta suurempi hiilinielu kuin lannoitteiden tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat päästöt ovat (kuva 1). Lannoitukset tulee tehdä soveltuville kohteille ja oikeaan aikaan, jotta positiiviset vaikutukset saavutetaan.

Hankkeesta saadut tulokset lannoitusten ilmastovaikutuksista on viety metsänhoidon suosituksiin. Suosituksista löytyvät kuvaukset lannoituksen soveltuvuudesta ja hyödyistä niin kannattavuuden kuin ilmastovaikutusten näkökulmasta.

VaMeLa-hanketta on toteutettu yhteistyössä VTT:n, Luken ja Tapion kanssa. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jonka avulla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.

Lisätietoja

Jyrki Raitila, VTT, jyrki.raitila@vtt.fi, 040 719 5117

Hannu Salminen, Luonnonvarakeskus, hannu.salminen@luke.fi, 029 532 5330

Varpu Kuutti, Tapio, varpu.kuutti@tapio.fi, 029 432 6052