Tapaninpäivän 2025 Hannes-myrsky kaatoi eri puolilla Suomea arviolta lähes neljä miljoonaa kuutiometriä puuta ja aiheutti mittavia häiriöitä muun muassa junaliikenteelle. Metsäntuntijat-podcastin tuoreessa jaksossa Tapion asiakkuuspäällikkö Sini Miettinen ja Lappeenrannan kaupungin metsäpäällikkö Janne-Perttu Rantonen keskustelevat siitä, miten kunnissa ja kaupungeissa voidaan varautua tällaisiin tilanteisiin jo ennen kuin myrsky, metsäpalo tai hyönteistuho osuu kohdalle. Kuuntele jakso Spotifyssa!

Kuntien näkökulmasta metsätuhoista puhuttaessa kyse ei ole pelkästään metsistä, vaan asukkaiden turvallisuudesta, rakennetusta ympäristöstä ja siitä, kuka vastaa mistäkin nopeasti muuttuvassa tilanteessa.

Janne-Perttu Rantosen mukaan juuri tämä on syy, miksi kunnille tarvitaan omat, yksityiskohtaiset valmiussuunnitelmat: ”2025 valmistunut kansallinen metsätuhoihin varautumisen ohjeistus on rakennettu ennen kaikkea metsätalousalueille – ei taajamiin, joissa metsälaki ja metsätuholaki eivät aina ole voimassa, ja joissa metsien hoitoa muovaavat asukkaiden turvallisuus, kunnallistekniikan läheisyys ja kaavamääräysten tuomat reunaehdot.”

Lappeenrannan kaupungin valmiussuunnitelma on osa ilmastonmuutokseen sopeutumisen hanketta, ja Tapio Palvelut Oy toimii kaupungin kumppanina suunnitelman valmistelussa. Yhteistyön tavoitteena on konkretisoida, mitä varautuminen juuri Lappeenrannassa tarkoittaa: mitä ennaltaehkäiseviä toimia tarvitaan, miten erilaisiin metsätuhoihin valmistaudutaan ja miten tuhotilanteessa toimitaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti. Käytännössä suunnitelma kokoaa yhteen sen, mitä on jo tehty, mitä vielä puuttuu ja miten vastuut ja tehtävät jaetaan heti tilanteen alkuhetkistä lähtien.

Valmiussuunnittelu ei ole yhden ammattilaisen harteilla

Lappeenrannassa valmiussuunnitelmaa on valmisteltu syksystä 2025 lähtien. ”Työ on ollut alusta alkaen vuorovaikutteinen prosessi. Valmisteluun on sisältynyt ryhmähaastatteluja ja työpajoja, joihin on koottu eri toimijoita sekä kaupungin sisältä että sen kumppaneista. Yhdessä on mietitty, ketkä on tärkeää saada mukaan, mitä näkökulmia tarvitaan ja millaisia kysymyksiä suunnitelmassa on syytä avata”, kuvailee Sini Miettinen.

Suunnitelmaa onkin rakennettu poikkeuksellisen laajassa yhteistyössä. Mukana on ollut kaupungin omia valmius‑ ja turvallisuustoimijoita, kunnossapidon, kaavoituksen ja energiainfran asiantuntijoita, pelastusviranomaisia sekä asiantuntijoita myös muista kaupungeista, kuten Jyväskylästä, Kuopiosta, Tampereelta ja Lahdesta. Lisäksi näkökulmia työhön ovat tuoneet Metsähallitus, Väylävirasto ja ELY‑keskus.

Keskusteluissa on noussut esiin jatkuvasti uusia teemoja ja kysymyksiä, joista osa sijoittuu selkeästi eri vastuualueiden rajapinnoille. Rantosen mukaan juuri näissä tilanteissa tarvitaan valmiutta tarkastella asioita ja ottaa vastuuta yli organisaatiorajojen, jotta mikään tärkeä näkökulma ei jäisi ilman vastuunkantajaa. Samalla esiin nousee runsaasti esimerkiksi lainsäädännöllisiä kysymyksiä, jotka vaikuttavat siihen, mitä eri tilanteissa voidaan tehdä ja miten toimivalta ja eri tahojen oikeusturva määräytyy.

”Siksi ennakointi ei ole pelkästään teknisten toimenpiteiden suunnittelua, vaan myös sitä, että tulkinnat ja toimintamallit ovat selkeät silloin, kun tilanne muuttuu nopeasti”, Rantonen kommentoi.

Myrsky ei odota – siksi toimintamallien on oltava valmiit

Myrskyt ja metsäpalot ovat tilanteita, joissa ennakointi on mahdollista vain rajallisesti ja toiminta on väistämättä reaktiivista.

Rantonen kuvaa, kuinka myrskyn iskiessä kaupungille tulee ilmoituksia useita eri kanavia pitkin, ja samaan aikaan pelastuslaitos ja energiaverkoista vastaavat hoitavat omia akuutteja tehtäviään: ”Pelastusviranomaiset raivaavat ensimmäisenä henkeä uhkaavat tilanteet, mutta heidän jälkeensä taajamaan jää suuri määrä erilaisia ongelmia, jotka vaativat nopeaa, systemaattista jatkotoimintaa: esimerkiksi tielle kaatuneita runkoja ja konkelopuita.”

Juuri tämän takia Lappeenrannassa on pureuduttu siihen, miten palautekanavat yhdistetään, miten tilanteet priorisoidaan ja miten työ organisoidaan. Vastuut, toimintatavat ja yhteistyön käytännöt on mietittävä etukäteen, kun aikaa ennakointiin vielä on – ei silloin, kun puhelimet soivat ja myrskyn jäljet ovat joka puolella kaupunkia.

“Osana valmiussuunnitelmaa meidän on myös esimerkiksi varmistettava, että kaupungilla ja urakoitsijoilla on valmiudet reagoida nopeasti. Sopimusten, resurssien ja toimintatapojen on oltava kunnossa etukäteen, jotta myrskytilanteessa ei tarvitse enää miettiä, kuka tekee mitä”, Rantonen kiteyttää.

Hitaasti etenevä kirjanpainajatuho voi vaatia nopeita päätöksiä

Kirjanpainajatuho on valmiussuunnittelun haastavimpia osa‑alueita, koska tuho etenee hitaasti ja voi laajentua huomaamatta. Taajamissa tämä on erityisen monimutkaista, sillä kirjanpainajatuho tuo mukanaan myös lakiteknisiä ja hallinnollisia kysymyksiä.

Kunnissa joudutaan säännöllisesti esimerkiksi arvioimaan, milloin kuolleen puuston poistaminen on turvallisuussyistä välttämätöntä ja milloin toimenpiteet edellyttävät maisematyölupaa. Rajan vetäminen normaalin hoitotyön ja häiriötilanteen välille ei ole yksiselitteistä, ja siksi koko lupamenettelyä on tarkasteltu uudelleen.

Lappeenrannassa yhtenä ratkaisuna on pohdittu pitkäkestoisten, ennalta haettavien maisematyölupien käyttöä tietyillä riskialueilla. Näiden avulla puustoa voidaan uudistaa pienialaisesti ja suunnitelmallisesti ilman, että jokainen yksittäinen toimenpide vaatisi uuden luvan. Malli mahdollistaisi sen, että kirjanpainajatuhoon voidaan puuttua riittävän ajoissa, ennen kuin vaurioiden laajuus kasvaa.

Hyönteistuhojen hallinta kytkeytyy myös muihin metsätuhojen riskeihin. “Kun puhutaan kirjanpainajatuhoista, puhutaan samalla heikkenevistä ja kuolleista puista, ja se tarkoittaa myös myrskyssä helpommin kaatuvaa puustoa ja korkeampaa palokuormaa. Nämä riskit limittyvät toisiinsa, ja vaikka aikajänteet ovat erilaisia, yhden uhan ennaltaehkäisy vaikuttaa väistämättä toiseen”, Miettinen kuvaa.

Valmius syntyy ennen kriisiä

Varautuminen pitää tehdä silloin, kun siihen on vielä aikaa. Ennakoimalla ja sopimalla toimintatavat etukäteen vältetään tilanne, jossa ratkaisuja joudutaan tekemään kiireessä ja puutteellisilla tiedoilla.

Kunnissa ja kaupungeissa työskenteleville kollegoilleen Rantonen tiivistää metsätuhoihin varautumisen kolme tärkeintä osa‑aluetta:

• Hallinto ja lainsäädäntö: Monet valmiuteen liittyvät kysymykset ovat lakiteknisiä ja vaativat huolellista ennakkotarkastelua.
• Rakennettuun ympäristöön liittyvät erityiskysymykset: Taajamissa metsänhoito kohtaa asutuksen, infra‑rakenteet ja kaavamääräykset, mikä tekee ratkaisuista monisyisempiä kuin talousmetsissä.
• Yhteistyön tiivistäminen: Varautuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa, jotta toiminta varsinaisessa tuhotilanteessa on sujuvaa ja organisoitua.

”Toimitaan, kun on vielä aikaa varautua. Ei jäädä odottelemaan sitä, että se metsätuho tapahtuu, vaan varaudutaan ja valmistaudutaan hyvissä ajoin”, täydentää Miettinen.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin uusin jakso Spotifyssa: Ennen kuin myrsky iskee – Miten metsätuhoihin voi varautua?

Haluatko vahvistaa kuntasi valmiutta? Ota yhteyttä!

Metsätuhojen ennakointi ja varautuminen ovat kokonaisuuksia, joita yksittäinen organisaatio ei ratkaise yksin. Tapio Palvelut Oy tukee kuntia ja kaupunkeja valmiussuunnitelmien laatimisessa, toimintamallien jäsentämisessä ja eri toimijoiden yhteistyön vahvistamisessa – juuri siinä vaiheessa, kun ennakointi tuottaa eniten hyötyä.