Ilmastonmuutos lisää metsiin kohdistuvia riskejä, kuten hyönteistuhoja ja myrskyjä. Miten vakuutusyhtiö näkee nämä uudet uhat? Entä voiko kehittyvä luonnonarvomarkkina tarjota uusia keinoja paitsi luontotyöhön, myös laajemmin kestävän liiketoiminnan tekemiseen? Metsäntuntijat-podcastissa aiheeseen syventyvät Tapion kehittämispäällikkö Matti Maajärvi ja LähiTapiolan ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Suvi Järvinen. Kuuntele jakso Spotifyssa!

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos kulkevat käsi kädessä, ja tämä näkyy myös vakuutusyhtiön arjessa. Suvi Järvisen mukaan luontoasiat ovat vakuutusalalle kuitenkin vielä ilmastoriskejä tuoreempi asia.

”Kun itse tulin LähiTapiolaan noin neljä vuotta sitten, niin silloin alettiin ottaa haltuun ilmastoriskejä. Ja nyt on tullut se aika ihan tässä muutaman viime vuoden aikana, että meidän täytyy alkaa ymmärtää myös luontoriskejä”, Järvinen kertoo.

Vakuuttajana LähiTapiola tarkastelee luontoasioita erityisesti riskienhallinnan näkökulmasta. Kun luonnon monimuotoisuus heikkenee, luonnon vastustuskyky ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten tulville tai tuhohyönteisille, pienenee. Tämä heijastuu suoraan vakuutusyhtiön asiakkaisiin, kuten maanviljelijöihin ja metsänomistajiin, ja muodostaa sitä kautta myös taloudellisen riskin.

Kasvavat luontoriskit vaativat uudenlaista varautumista

LähiTapiola on Suomen suurin metsien vakuuttaja, ja yhtiö näkee konkreettisesti, mitkä uhat metsissä yleistyvät. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vähentää luonnon vastustuskykyä ilmastonmuutokselle, mikä voi näkyä Suomen metsissä esimerkiksi voimakkaampina tulvina tai hyönteistuhojen leviämisenä. Ilmastonmuutos onkin riski kaikille yhtiön vakuuttamille tuhoille, kuten metsäpaloille, sekä myrsky-, lumi- ja hyönteistuhoille. Metsien osalta korvataan eniten myrskyjen aiheuttamia vahinkoja.

”Olemme havainneet, että hyönteistuhoihin liittyvät, erityisesti kirjanpainajan aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti”, Järvinen kertoo ja nostaa syiksi erityisesti kuivat kesät sekä kuusen istuttamisen sille sopimattomille kasvupaikoille.

Käytännössä luonnontuhoihin liittyviä riskejä voidaan hallita metsänkasvatuksen valinnoilla sekä huolehtimalla metsäluonnon monimuotoisuudesta. Yksittäinen metsänomistaja voi hallita riskejä metsissään esimerkiksi sekapuustoisuutta suosimalla ja käyttämällä monipuolisesti luonnonhoidon keinoja.

Tapiossa asiakkaiden ja omien asiantuntijoiden viestiin tuhojen voimistumisesta on vastattu kehittämällä konkreettisia työkaluja riskienhallintaan. Matti Maajärven mukaan tavoitteena on tarjota luonnon monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja, joilla asiakkaat voivat hallita riskejä ja saavuttaa liiketoiminnallisia hyötyjä.

Luonnonarvoista uutta liiketoimintaa

Luontoriskien hallinta vaatii kasvavia panostuksia luonnon monimuotoisuuteen, ja esimerkiksi EU:n ennallistamisasetuksen ja kansallisen ennallistamissuunnitelman toteuttamisen myötä julkisen rahoituksen rinnalle tarvitaan myös uudenlaisia yksityisiä rahoituslähteitä.

Yhtenä ratkaisuna on noussut luonnonarvomarkkinat ja ekologinen kompensaatio. Toimiville luonnonarvomarkkinoille tarvitaan sekä luontoarvojen tuottajia että niiden ostajia.

”Olemme Tapiossa pohtineet ja kehittäneet luonnonarvokaupan ratkaisumalleja, joissa maanomistajat luontoarvojen tuottajina voivat yhdistää taloudellisia tavoitteitaan ja ympäristötavoitteitaan”, Maajärvi kertoo. Samalla luontoarvojen ostajat, tyypillisesti yritykset, pystyisivät hyödyntämään hankkimiaan tuotettuja lisäisiä arvoja liiketoiminnassaan.

Myös LähiTapiolassa luontoarvomarkkinoista käytävää keskustelua seurataan suurella mielenkiinnolla, erityisesti asiakaskunnan kahden eri roolin vuoksi.

”Meillä on asiakkaina paljon metsänomistajia, joilla olisi mahdollisuus toimia luontoarvojen tuottajina. Toisaalta meillä on paljon yritysasiakkaita, joille luonnon monimuotoisuus on tärkeää ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita ekologisen kompensaation tyyppisistä ratkaisuista. Olemmekin pohtineet, voimmeko me jollain tavalla yhdistää asiakkaitamme”, Järvinen kertoo.

”Yrityksille ekologinen kompensaatio on vasta viimeinen keino hallita luontovaikutuksia, kun kaikki muut vaikutusten minimointikeinot on ensin käytetty”, Järvinen huomauttaa. Tästä huolimatta ekologinen kompensaatio nähdään myös mahdollisuutena toimia edelläkävijänä luonnon monimuotoisuuden huomioimisessa sekä liiketoiminnan hyväksyttävyyden tukemisessa.

Maajärvi nostaa esiin, että kyse on myös rahoituksen saatavuudesta. Rahoittajat voivat enenevissä määrin vaatia yrityksiltä konkreettisia luontotekoja ja tiettyä luontotyön tasoa ehtona rahoituksen myöntämiselle edullisin ehdoin.

Luonnonarvomarkkinat yhdistävät maanomistajat ja yritykset luontotyöhön

Vaikka kiinnostus luonnonarvomarkkinoita kohtaan on suurta, markkinat eivät ole kuitenkaan vielä kunnolla päässeet käyntiin Suomessa. Yksi koetuista esteistä on monimutkaisuus, joka liittyy erityisesti ekologiseen kompensaatioon markkinoiden keskeisenä työkaluna.

”Yrityksille olisi äärimmäisen tärkeää, että ekologinen kompensaatio olisi uskottavaa, luotettavaa ja ymmärrettävää”, Järvinen painottaa.

Järvisen mukaan ekologisessa kompensaatiossa on onnistuttu välttämään vapaaehtoisen hiilimarkkinan sudenkuopat, sillä laskentamenetelmät ovat uskottavia. Haasteeksi on kuitenkin muodostunut ymmärrettävyys.

Maajärvi on samoilla linjoilla. Monimutkaiset laskentamenetelmät ja prosessit ovat hankalia viestiä sidosryhmille, ja ne voivat nostaa osallistumiskynnystä myös maanomistajien puolella.

”Jos toimintamalli on liian vaikea, sitä ei haluta tai voida ottaa käyttöön. Selkeys ja ymmärrettävyys on elinehto myös sille, että luonnonarvomarkkina on ylipäätään uskottava”, Maajärvi tiivistää.

Kokeilujen kautta kohti toimivia luonnonarvomarkkinoita

Miten luonnonarvomarkkinat sitten saataisiin käyntiin ja luontoarvojen ostajat ja myyjät kiinnostumaan markkinoista? Järvisen mukaan tarvitaan ennen kaikkea kannustin, käytännössä jonkinlainen hinta luonnolle, sekä rohkeita edelläkävijäyrityksiä, jotka uskaltavat lähteä kokeilemaan.

Järvinen ja Maajärvi ovat yhtä mieltä siitä, että näille ensimmäisille luonnonarvomarkkinakokeiluille on luotava turvallinen ympäristö.

”Olisi tärkeää, että tällaisten rohkeiden edelläkävijöiden olisi mahdollista lähteä kokeilemaan ilman huolta siitä, että he syyllistyisivät viherpesuun tai että siitä aiheutuisi jotain maineriskiä”, Järvinen pohtii.

”Vaikka selvät pelisäännöt tarvitaan luotettavuuden takaamiseksi, kokeiluvaiheessa ei saisi rangaista, jos kaikki ei menekään heti nappiin. Tärkeintä on, että kokeiluista opitaan ja toimintamallia parannetaan”, Maajärvi komppaa.

Luontoriskien tunnistaminen ja hallinta ovat kestävän liiketoiminnan ytimessä, varsinkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Samalla on syntymässä uusia markkinaehtoisia ratkaisuja, kuten luonnonarvokauppa ja ekologinen kompensaatio.

”Kun näillä ratkaisuilla parannetaan luonnon tilaa, ne samalla varmistavat liiketoiminnan jatkuvuutta. Tapiossa olemmekin erittäin kiinnostuneita viemään näitä uusia mahdollisuuksia käytäntöön: tavoitteena on käynnistää luonnonarvokaupan kokeiluhankkeita ja tuottaa markkinalle asiantuntijapalveluita esimerkiksi ennallistamisen suunnitteluun”, Maajärvi summaa.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin uusin jakso Spotifyssa: Luonnonarvomarkkinoilta uusia keinoja luontoriskien hallintaan