Ilmastokestävän metsänhoidon vaihtoehdot – kooste ajankohtaiswebinaarista 8.12.2021

Tilaisuuden avasi metsänhoidon suositusten johtoryhmän puheenjohtaja Anne Ilola Tapiosta. Ilola kertoi suositusten valmistelusta. Työtä tehdään laajapohjaisessa metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien yhteistyössä. Rahoitus saadaan maa- ja metsätalousministeriöstä ja Tapio toimii työn koordinaattorina. 2022 on käynnistymässä ilmastoteemojen lisäksi suositustyö ekologisen kestävyyden vahvistamiseksi ja luonnonhoidon toteutusvaihtoehtojen kuvaamiseksi.

Metsänhoidon toimintaympäristö muutoksessa

Mitä uusi IPCC-raportti tarkoittaa suomalaisen metsänhoidon kannalta?

Tapion neuvonantajana toimiva professori emeritus Markku Kanninen kertoi Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raporteista ja miten ne hänen arvionsa mukaan vaikuttavat metsäalaan Suomessa. Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen hillinnässä kuumaksi aiheeksi on nousemassa maankäyttösektori, joka tällä hetkellä tuottaa 11 gigatonnin vuotuisen päästön, mutta tarve olisi muuttaa se 4 gigatonnin nieluksi 2050 mennessä. Metsäalalla tämä tarkoittaa muun muassa metsäkadon ja laajojen metsätuhojen ehkäisyä. Esimerkiksi Kanadassa on tuhoutunut 16 milj. hehtaaria metsää, mikä on muuttanut alueen metsät nieluista päästöksi. Kanninen korosti, että ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastoriskien haltuunotto osana sopeutumista ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa:

“Jotta me pystyisimme jatkossakin pitämään metsät hiilinieluina, niitten on oltava hyvässä kunnossa, niitten on oltava hengissä“, Markku Kanninen totesi ja jatkoi: “Meillä on tässä samassa kysymyksessä kaksi puolta, jotka on molemmat otettava huomioon, kun mietitään metsien ilmastokestävyyttä tulevaisuudessa“.

Puuntuotannon ja hiilinielujen taloudellisesti tehokas yhteensovittaminen

Helsingin yliopiston professori Olli Tahvosen puheenvuorossa pohdittiin optimaalista ratkaisua, jossa sekä puuntuotanto tuotteisiin ja hiilensidonta metsiin voitaisiin yhdistää taloudellisesti järkevällä tavalla. Keskusteluissa tyypillisesti vastakkain ovat ääripäiden näkemykset, joissa metsä on ylläpidettävä metsänhoidolla nopean kasvun tilassa ja tuotettava raaka-ainetta puutuotteisiin ja toisaalta, että hiilivarastoja olisi kasvatettava elävässä puuvarannossa ja metsämaassa hakkuita vähentämällä.

Lähtökohdaksi Tahvonen näki, että hiilelle on määriteltävä hinta, minkä jälkeen sen arvoa voi tarkastella eri kohteissa. Lisäksi huomioon on otettava, millaisia fossiilipäästöjä puunkäytöllä voidaan ehkäistä tai korvata. Tahvonen korosti, että optimointi edellyttää jatkossa monitieteistä tutkimusta.

Teoreettisen asetelman tueksi hän esitteli 3 tutkimusta. Erilaisilla hiilen hinnoilla ja metsän tuottoprosenteilla tarkasteltuna optimaalinen metsän kasvatusaika vaihtelee merkittävästi. Yhteiskunnallisesti Tahvonen piti hiilen nettonielujen kasvattamista edullisena ratkaisuna verrattuna päästövähennysten hintaan muilla talouden sektoreilla.

“Jos hiilinielusta maksettaisiin julkista tukea, se kasvattaisi oleellisesti metsän omistuksen kannattavuutta. Vaikutuksen suuruus riippuu aivan keskeisesti siitä, maksettaisiinko tukea koko nielusta vai ainoastaan lisäisyydestä”, Tahvonen totesi.

Osallistujan esittämään kysymykseen “Miten tehdyt optimointitutkimukset huomioivat sen, että tietyt tuhoriskit kasvavat metsien ikääntyessä ja hiilivaraston kasvaessa?” Tahvosen vastaus oli, että niitä ei toistaiseksi ole otettu huomioon. Osallistujat pohtivat myös, mitä hiilen metsiin varastoinnin lisääminen tarkoittaisi metsäteollisuuden volyymin ja arvonmuodostuksen näkökulmasta.

Kommenttipuheenvuoro: Satu Rantala, MMM

Neuvotteleva virkamies Satu Rantala maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi, että metsien toimintaympäristön kehittämisessä on kaksi vahvaa pääteemaa: ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus. Näiden yhdistäminen tuotannon taloudelliseen tehokkuuteen on optimoinnin ytimessä. Metsänhoidon suositukset elävät ajassa ja ilmastokestävyyttä työstetään niiden kiinteäksi osaksi. EU:ssa on valmisteilla runsaasti metsiin liittyviä aloitteita. Suomelle on tärkeää kokonaiskestävyys ja elinvoimaisen metsäsektorin toimintaedellytysten säilyttäminen. Teollisuuden lisäksi tärkeitä erityiskysymyksiä ovat metsien vapaaehtoiset suojelutoimet ja turvemaiden metsien käsittely. Yksi vaikuttamisen keinoista on kansallinen metsästrategia hankekokonaisuuksineen ja sen uudistaminen. Ministeriö edistää maankäyttösektorin ilmastotoimia kymmenien miljoonien eurojen rahoituksella.

“Puuaineelle on entistäkin enemmän kysyntää, kun korvataan fossiiliperäisiä raaka-aineita. Samaan aikaan talousmetsien luonnonhoito on aina vaan tärkeämpää. Ekologinen kestävyys meidän on kyettävä turvaamaan”, Rantala painotti.

Kommenttipuheenvuoro: Harri Välimäki, mhy Pohjois-Karjala

Johtaja Harri Välimäki Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä kertoi, että riskienhallinta ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa on noussut selvästi metsänomistajien neuvonnan puheenaiheeksi. Tietoa ei ole vielä riittävästi, joten metsänhoidon suositusten muodostama tietopohja on tärkeä työkalu. Tällä hetkellä hyvä normaali metsänhoito – kuten nopea uudistaminen, jalostuksen hyödyntäminen ja eri menetelmien monipuolinen käyttö – on hänen mielestään se, mitä yksittäinen metsänomistaja voi parhaiten ilmaston eteen tehdä. Suometsissä jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat hänen mukaansa lisääntyneet lyhyessä ajassa.

“Kun hiilellä olisi hinta olemassa, niin taatusti löytyisi iso joukko metsänomistajia, jotka ovat valmiita siirtymään puuntuotanto-orientoituneesta näkökulmasta enemmän hiilinäkökulmaan”, Välimäki arvioi ja jatkoi: “Metsänomistajan kannattaa pitää jalat tiukasti maassa ja ainakin tietää, mihin on sitoutumassa, jos hiilikompensaatioon on pian lähdössä – pienet tekstit kannattaa lukea hyvin tarkkaan”.

Nostoja ajankohtaisesta tutkimuksesta

Onko kuolleilla puilla merkitystä myös ilmaston kannalta?

Professori Jari Kouki Itä-Suomen yliopistosta puhui aiheesta, onko kuolleilla puilla merkitystä myös ilmaston kannalta? Maailmanlaajuisesti kuolleeseen puustoon on sitoutunut hiiltä 73 000 000 000 000 000 g. Kuolleilla puilla on yhtä paljon merkitystä ilmaston kannalta kuin tällä hiilimäärällä, jos se vapautuisi ilmakehään.

Pohjoisissa havumetsissä kuolleen puun hajoaminen on hidasta, eli hiilivarastot ovat täällä pysyvämpiä kuin etelämpänä. Naturessa julkaistu tutkimustulos kertoo luontaisesti kehittyvien metsien hiilimäärän kasvavan satoja vuosia. Mekanismit ja ekologiset prosessit, joilla se tapahtuu, on kuitenkin arvoitus. Lahoamisnopeudesta on tietoa vasta vähän, kuten mikä merkitys on sillä, kuinka läheisessä kosketuksessa puu on maahan.

Kouki esitteli professori Pukkalan tutkimustuloksen, jonka mukaan nykytilanteessa varttuneiden puiden jättäminen metsään on pitkällä tähtäyksellä parempi vaihtoehto kuin niiden korjuu. Syynä on Pukkalan arvio nykyisten puutuotteiden riittämättömästä ilmastovaikutuksesta.  Jos tuotteiden pitkäikäisyyttä tai kierrätysastetta pystytään nostamaan, tilanne muuttuu.

Metsänhoidon suositusten kehittämistä ajatellen Kouki esitteli kaksi metsänomistajatyyppiä: Ilma Hiiltämön ja Aina Eurolan. Aina edustaa nykyistä valtavirtaa, joka haluaa metsältään puunmyyntituloja. Hän saa nykyisistä suosituksista hyvin tietoa tavoitteensa tueksi, samoin reunaehtoja monimuotoisuuden huomioimiseen. Ilma puolestaan on kiinnostunut metsästään hiilivarastona, eikä hänellä ole taloudellisia tuottotavoitteita. Suosituksista ei vielä löydy vastauksia hänen kysymyksiinsä:

• Millaiset kuolleet puut ovat parhaita hiilen varastoijia? Voinko pidentää varastojen kestoa?
• Miten varmistan ja kasvatan metsäni maaperän hiilivarastoja jatkuvasti ja pysyvästi?
• Voinko metsänhoidolla edistää kuolleessa puustossa olevan hiilen varastoitumista maahan?
• Auttavatko luonnon omat apuvoimat, esim. tuuli, tuli ja hyönteiset, yhdessä kuolleiden puiden kanssa metsäni hiilivarastojen kasvattamisessa ja ylläpidossa? Vai ovatko vain haitaksi?

Kouki myös listasi tutkimuksia, joista voi löytää tietoa näihin teemoihin. Kalle Vanhatalo Tapiosta kertoi, että metsänhoidon suosituksissa tullaan jatkossa antamaan vastauksia myös näihin kysymyksiin.

Kouki vastasi osallistujan kysymykseen, jossa pohdittiin hiilivaikutuksia, jos kirjanpainajatuhoja tulee jatkossa entistä enemmän: ”Ratkaisevaa on, mitä tapahtuu kuolleille puille (jätetäänkö metsään vai esim. poltetaanko) ja miten metsä uudistuu, jos puita kuolee paljon”.

Miten metsänhoidolla ja puunkorjuulla vaikutetaan metsien hiilitaseeseen

Yliopistotutkija Antti Kilpeläinen Itä-Suomen yliopistosta kertoi, miten metsänhoidolla ja puunkorjuulla vaikutetaan metsien hiilitaseeseen. Kilpeläinen esitteli aluksi, miten hiilitase lasketaan ekosysteemin ja teknosysteemin taseina. Taselaskenta edellyttää vertailua puunkäytön ja metsään varastoinnin välillä sekä varaston tuhoriskin huomiointia. Lisäksi tehdään alkutilanteen valintoja, esimerkiksi tarkastellaanko hyvin kasvavaa metsää tai hoitamatonta metsää, jossa hiilinielu on jo hiipunut. Puutuotteiden hyöty fossiilituotteiden korvaajana hiilitaseen näkökulmasta riippuu valmistettavista tuotteista. Kansainvälisenä vaihteluvälinä 1 tonni korjattua puuta korvaa 0,27–1,16 tonnia fossiilista hiiltä, keskimäärin 0,55 tonnia nykytuotteilla.

Metsänhoidolliset keinot lisätä hiilensidontaa ovat vielä epävarmoja. Esimerkiksi lehtipuu kasvaa nopeasti, mutta johtaako se tarpeeseen kasvattaa sekametsää harvempana ja miten lehtipuiden karike vaikuttaa metsänpohjaan? Lannoitus lisää hiilensidontaa, mutta vielä ei tiedetä sen vaikutuksista maaperään. Aluetasolla metsäkadon vähentäminen ja metsitys ovat selkeitä keinoja.

Myös Kilpeläinen korosti, että ilmastokestävä metsänhoito edellyttää sitä, että huomioidaan sekä sopeutumisen että hillinnän näkökulmat. Metsätuhojen riskiä voidaan ennustaa, mutta tuhon ilmastovaikutus riippuu siitä, mitä puille tapahtuu tuhon jälkeen.

Osallistujien kesken puhutti hiilivuoto, eli siirtyvätkö hakkuut muualle, jos niitä vähennetään Suomessa.

Metsänhoidon suositukset – ilmastokestävä metsänhoito

Metsänhoidon suositusten koordinaattori Kalle Vanhatalo Tapiosta esitteli metsänhoidon suositusten valmistelua. Keväällä ovat valmistuneet uudet suositukset metsitykseen ja äskettäin on julkaistu niihin perustuva verkkokurssi. Vanhatalo esitteli synteesimallin, jolla tutkimustuloksia kootaan järjestelmällisesti ja avoimesti suositusten pohjaksi.

Suositusten rakennetta selkeytetään niin, että tietoja esitellään sekä metsätilan, metsikön että toimenpiteiden tasolla. Toimien vaikutuksia tullaan esittämään lyhyellä ja pitkällä aikajaksolla ja tuodaan tietoa, joiden perusteella metsänomistaja voi painottaa eri tavoitteita tai pyrkiä kokonaiskestävyyteen. Vaikutuksia talouteen, luontoon, virkistykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään esitellään entistä systemaattisemmin. Metsätilan hoitoon liittyviä isompia tietokokonaisuuksia julkaistaan vuodenvaihteen tienoilla ja ruotsiksi ensi vuoden puolella.

Metsänomistajille tullaan esittelemään ilmastonmuutoksen hillintään kolme polkua, joista voi valita yhden tai hakea niiden väliltä omaa toimintatapaa. Eri metsätiloilla voi myös toimia eri tavoilla. Mallit ovat: hiiltä tuotteisiin, hiiltä metsään ja tasapainomalli, jossa pyritään samanaikaisesti ottamaan huomioon talous, luonnon monimuotoisuus, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä. Metsänhoidon suositusten pyöreän pöydän jäsenille tehdyn kyselyn perusteella mikään malleista ei ole kiinnostavuudeltaan ylivertainen, vaan kaikille löytyy kannatusta.

Uusia suosituksia julkaistaan kahden seuraavan vuoden aikana useita:

• metsänhoitotoimenpiteiden ilmastovaikutusten kuvaukset, 2022 painopisteenä on Pohjois-Suomea koskevat tarkennukset sekä metsänhoidon vaikutukset turvemailla
• kokonaistarkistetut suometsien hoidon suositukset, ml. vesitalouden hallinta ja ennallistaminen
• tarkennetut alueelliset suositukset tuhoriskien ehkäisyyn ja hallintaan sekä
• päivitetyt kasvatusmetsien harvennusmallit ja kohdekohtainen harvennusmallipankki.

Metsänhoidon suositukset ylläpidetään ajantasaisena sähköisessä tietopalvelussa www.metsanhoidonsuositukset.fi suomeksi ja ruotsiksi. Avoin rajapinta mahdollistaa suositusten tiedonsiirron metsäalan sähköisiin järjestelmiin ja uusiin palveluihin. Ne ovat jo käytössä mm. Metsään.fi-palvelussa ja metsänhoitoyhdistysten tietojärjestelmässä.

Tilaisuuden diaesitykset ja tallenne ovat saatavilla tapahtumasivulta. Tallenteen voi katsoa 22.12. saakka.

www.metsanhoidonsuositukset.fi

Kooste: Tarja Ollas, Tapio