Talousmetsien luonnonhoidon kehitys – Luontolaaturaportin tiivistelmä

Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 on selvitetty. Tulokset perustuvat laajan seuranta-aineiston analysointiin. Luontolaatu-hankkeen raportin keskeisimmät tulokset talousmetsien luonnonhoidon kehityksestä on koottu tähän artikkeliin.  Koko raportti löytyy täältä:  Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella.

Tulokset perustuvat laajan seuranta-aineiston analysointiin

Talousmetsien luonnonhoidon laatua on seurattu vuodesta 1995 lähtien. Yksityismailla on arvioitu vuosittain keskimäärin noin 750 leimikkoa. Nykyisin arvioinnin toteutuksesta vastaa Suomen metsäkeskus. Tarkastettavat leimikot on valittu pääosin satunnaisotannalla metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Myös Luonnonvarakeskus on valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) arvioinut muutamia talousmetsien luonnonhoitoon liittyviä tunnuksia, kuten avainbiotooppien määrä ja laatu sekä kuolleen puun tilavuus, VMI9:stä (1996‒2003) lähtien. Molemmat seurantajärjestelmät ovat tuottaneet tietoa luonnonhoidon keinojen käytöstä hakkuissa ja metsänuudistamisessa parin edellisen vuosikymmenen aikana. Tietoja analysoineen Luontolaatu-hankkeen raportissa on koottu yhteen edellisen runsaan 20 vuoden seurantajakson tulokset ja ne on esitetty havainnollisina graafeina. Raportissa tarkastellaan myös luonnonhoidon laatua kuvaavien muuttujien keskiarvojen tilastollista luotettavuutta vuositasolla tai pidemmillä jaksoilla.

Keskeisiä tarkasteltavia muuttujia olivat luontokohteiden ja eri luontokohdeluokkien (luonnonsuojelulakikohteet, metsälakikohteet, sertifioinnin turvaamat kohteet sekä muut huomionarvoiset luontokohteet) pinta-alaosuus, luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston tilavuus, luontokohteiden säilyminen sekä uudistushakkuiden elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määrä. Kaikille tarkasteltaville muuttujille laskettiin vuosittaiset keskiarvot sekä keskivirheet. Muuttujien keskiarvoista esitetään aikasarjagraafit, joihin on laskettu 95 %:n luottamusvälit. VMI-aineistoista laskettiin tietoja mm. metsälakikohteiden ja arvokkaiden kohteiden pinta-aloista, elävän säästöpuuston ja kuolleen puuston määristä hakkuilla sekä kuolleen puuston säilymisestä hakkuissa.

Arvioitujen hakkuualueiden pinta-alasta 2,7 % on luontokohteita

Luontokohteiden keskimääräinen osuus arvioiduista alueista koko tarkastelujaksolla on ollut 2,7 % (kuva 1). Tästä metsälakikohteiden osuus on ollut 0,7 %. PEFC-sertifioinnin lakikohteiden lisäksi turvaamien kohteiden osuus on viime vuosina ollut vain 0,03 %. Pelkästään metsänhoitosuosituksiin perustuvien muiden huomionarvoisten luontokohteiden osuus on ollut keskimäärin 1,6 %. Muiden luontokohteiden osuudessa on kuitenkin viime vuosina ollut laskeva trendi, ja arviointijakson kolmen viimeisen vuoden aikana niiden osuus on ollut vain 0,6 %. Tulos viittaa siihen, että muita arvokkaita luontokohteita on jäänyt aiempaa enemmän huomiotta joko hakkuiden ja uudistamistöiden toteutuksessa tai luonnonhoidon laadun arvioinnissa. Tulos korostaa sitä, että luontokohteiden määrän ja osuuden säilymistä metsänkäsittelyssä on tarpeen jatkossakin seurata. Muiden luontokohteiden osuuden lasku näkyy vastaavana laskuna myös luontokohteille säästetyn elävän ja kuolleen puuston määrissä.

Säästöpuut on valittu monimuotoisuuden kannalta onnistuneesti

Luonnonhoidon laadun seurannan mukaan säästöpuuston keskimääräinen tilavuus uudistushakkuualoilla on ollut 2,8 m3/ha (kuva 2). Säästöpuuvalinta on ollut monimuotoisuuden turvaamisen kannalta onnistunutta, sillä säästöpuiden valinta on selvästi kohdentunut järeisiin lehtipuihin ja erityisesti haapaan. Nämä ovat säästöpuuryhmissä paremmin edustettuina kuin metsien puustossa keskimäärin: haavan ja raidan osuus säästöpuustosta on noin 20 %, kun muun lehtipuuston kuin koivun osuus koko puustosta on vain vähän yli 3 % (VMI).

Luonnonhoidon laadun seurannassa arvioitu tai mitattu uudistushakkuiden kuolleen puun määrä on mitä todennäköisimmin aliarvio. Keskitilavuuden arvio on vain 1 m3/ha, kun VMI:n tuottama arvio avohakkuualojen kuolleen puun keskitilavuudesta on lähes kuusinkertainen, vähän alle 6 m3/ha. Luonnonhoidon laadun seurannassa ei mitata 10–20 cm läpimittaista kuollutta puuta toisin kuin VMI:ssa, mikä voi selittää osan tilavuuden erosta.

Talousmetsien luonnonhoidon tasossa laskua 2010-luvulla

Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio on ollut viime vuosina hyvä, eli metsäsertifioinnin ja metsänhoitosuositusten mukaisella tasolla, noin 70 %:ssa leimikoita (kuva 3). Sellaisten leimikoiden, joissa luonnonhoidon taso on arvioitu erinomaiseksi, osuus on ollut parhaimmillaan 2000-luvulla noin 30 %, mutta on viime vuosina laskenut noin 15 %:n tasolle. Vastaavasti hyväksi tai välttäväksi arvioitujen leimikoiden osuus on kasvanut.

Laadunarvioinnin tulosten valossa talousmetsien luonnonhoito on 20 vuoden aikana heijastellut sille lainsäädännössä ja sertifioinnissa asetettuja kriteereitä. Jos kriteereissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, myös toteutus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Missään seurattavissa muuttujissa ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia. Luonnonhoidon taso ei kuitenkaan ole parantunut vaan laskenut 2010-luvulla verrattuna 2000-lukuun. Tarkastelujakson viimeisten viiden vuoden (2014–2018) aikana luonnonhoidon taso on määrällisissä muuttujissa keskimäärin noin 20 % heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla (kuva 4).

Luonnonhoidon laadun seurannassa tullaan jatkossa siirtymään yhä enemmän digitaalisten aineistojen hyödyntämiseen, kuten satelliittikuvien ja drone-kuvauksen käyttöön. Tämä tulee sekä parantamaan useiden seurattavien muuttujien (mm. elävä säästöpuusto, kuollut puu hakkuilla) mittauksen tarkkuutta että alentamaan seurannan kustannuksia.

Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella -raportti on osa Luontolaatu-hanketta. Hankkeen päätavoitteena on tuottaa tarvittava tietopohja talousmetsien luonnonhoidon laadun seurannan uudistamiseksi. Raportti auttaa päätöksentekijöitä arvioimaan, miltä osin seurantaa on hyödyllistä jatkaa nykyisessä muodossaan.

Taustaa

Luontolaatu – talousmetsien luonnonhoidon laadunseurannan kehittäminen -hankkeen toteuttavat yhteistyössä Tapio , Suomen metsäkeskus, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö osana Kansallisen metsästrategian toteutusta.