Vierasblogi: Kohti sekametsäistä tulevaisuutta

20.1.2022

Suomen metsätalous nojaa vahvasti yhden puulajin tasaikäisiin metsäkuvioihin. Aikoinaan oli suosiossa uudistaa männylle lähes kaikki kohteet. Nykyisin kuusi on noussut vastaavaan asemaan. Viimeaikaiset kirjanpainajan aiheuttamat vahingot Keski-Euroopan kuusikoissa ovat osoittaneet kuusettumisen taloudellisen riskin. Olisikin korkea aika panostaa sekametsien kasvatukseen. Tähän keskittyy Sorkka-hanke.

Sekametsä on vähemmän altis vahingoille kuin yksipuulajinen metsä, koska vahingonaiheuttaja harvoin iskee kaikkiin puulajeihin. Tämä koskee niin myrskyä, hyönteisiä kuin hirveä. Ilmastonmuutoksen edetessä sään ääri-ilmiöt todennäköisesti lisääntyvät ja uusia, myös puita vaurioittavia, eliölajeja saattaa saapua maahamme tai nykyiset voivat lisääntyä tehokkaammin. Kehitykseen on hyvä varautua nyt, kun tilanne on vielä hyvällä mallilla.

Ilmastonmuutoksen lisäksi aikamme toinen merkittävä uhka on luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Monimuotoisuuden kannalta sekametsä on yksipuulajista parempi, joten sekin puoltaa sekametsien lisäämistä. Nyt Suomen metsäpinta-alasta vain noin 14 prosenttia on sekametsiä.

Metsätaloudessa asioita joudutaan katsomaan pitkällä tähtäimellä verrattuna moneen muuhun alaan. Tänään istutettavat puut ovat hakkuukoossa vuosikymmenien päästä. Kuka meistä osaa ennustaa, minkä puulajin kantohinta on silloin korkein? Tuskin kukaan. Tästäkin syystä sekametsän kasvattaminen on viisasta varautumista tulevaisuuteen. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.

Hirvi on merkittävä männyn ja koivun taimia vaurioittava eläin. Usein kuusen istutusta perustellaankin hirven muille puulajeille aiheuttamalla riskillä. Mikäli kuusta istutetaan liian karuille kohteille, jää sen kasvu ja tuotto kasvupaikalle paremmin sopivia puulajeja pienemmäksi. Tämä olisi syytä muistaa, kun puulajivalintaa tehdään. Julkisessa keskustelussa asia näkyy usein unohtuvan. Toitotetaan vain, ettei muuta voi istuttaa hirvivahinkojen takia. Yksipuolinen keskustelu varmasti vaikuttaa myös metsänomistajien asenteisiin ja joku voi tehdä sen takia huonoja valintoja.

Haapa, pihlaja ja pajut ovat hirvelle kaikkein parhaiten maistuvia puita. Kuva: Asko Hämäläinen

Sorkka-hankkeessa pilotoidaan Luonnonvarakeskuksen tuottamien vahinkoriskiaineistojen hyödyntämistä hirvieläinten verotussuunnittelussa ja metsätalouden päätöksenteossa. Tarkoituksena on löytää hyviä toimintatapoja, jotka voidaan myöhemmin ottaa laajasti käyttöön.

Aineiston on tarkoitus näyttää, missä hirvieläinten aiheuttama riski taimille on pienin ja panostaa erityisesti siellä sekametsien, männyn ja koivun kasvatukseen. Vastaavasti taimikoiden suojaamistoimenpiteet voidaan kohdistaa korkeariskisimmille alueille. Taimien suojaamisen lisäksi on tärkeää, ettei alueelta tarpeettomasti vähennetä muuta taloudellisesti vähempiarvoista puustoa, jota hirvet voivat hyödyntää ravintonaan. Mänty ei suinkaan ole hirven lempiruokaa. Jos hirville on riittävästi muuta ravintoa tarjolla, pienenee männyntaimien todennäköisyys tulla syödyksi.

Vahinkoriskin ennustamisen työkaluja on tarkoitus testata myös hirvieläinten kantatavoitteiden asettamisessa ja verotussuunnittelussa. Periaatteena on, että korkeamman vahinkoriskin alueella hirvieläinkannat pyritään pitämään pienempänä, jotta merkittäviä metsävahinkoja syntyisi vähemmän. Vastaavasti vähäriskisillä alueilla kannat voivat olla suurempia.

Esko Paananen
erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus