Tältä sivulta löydät luonnonarvokaupan keskeiset käsitteet. Termit avaavat, mitä luonnonarvokaupalla ja luonnonarvohehtaareilla tarkoitetaan sekä miten luonnonarvoja tuotetaan, varmennetaan ja hyödynnetään esimerkiksi ekologisessa kompensaatiossa.
Luonnonarvokauppa
Luonnonarvokauppa on vapaaehtoinen sopimus, jossa maanomistaja toteuttaa luonnon tilaa parantavia toimenpiteitä ja myy aikaansaadut lisäiset luonnonarvot ostajalle, esim. yritykselle. Vastineeksi ostaja voi hyödyntää luonnonarvoja omassa toiminnassaan. Luonnonarvokauppa on markkinaehtoinen rahoituslähde luonnonhoitoon ennallistamiseen ja suojeluun.
Luonnonarvohehtaari
Luonnonarvohehtaari (lyhenteenä lha) on mittayksikkö, jota käytetään kuvaamaan tietyn alueen luonnon monimuotoisuuden tilaa tai sen muutosta. Luonnonarvohehtaarien määrittämisessä yhdistyy kohteen pinta-ala ja ekologinen tila. Yksi hehtaari luonnontilaista luontotyyppiä vastaa yhtä luonnonarvohehtaaria. Yhden lisäisen luonnonarvohehtaarin tuottamiseksi esimerkiksi ennallistamistoimin tarvitaan siten useampia hehtaareja maastossa, joilla luonnon tilaa parannetaan.
Lisäisyys, pysyvyys ja mitattavuus
Lisäisyys, pysyvyys ja mitattavuus ovat luonnonarvomarkkinalle tuotettujen luonnonarvojen keskeisiä laatuvaatimuksia. Nämä varmistavat, että luonnonarvot ovat oikeasti olemassa, eikä luonnonarvokauppaan liity viherpesun riskiä. Lisäisyydellä tarkoitetaan sitä, että kyseisiä luonnonarvoja ei olisi muodostunut ilman luonnonarvokauppaa. Pysyvyys viittaa siihen, että aluetta, jolla luonnonarvot on tuotettu, koskee jatkossa heikentämis- ja hävittämiskielto, joka varmistaa luonnonarvojen säilymisen. Mitattavuus on keskeistä, jotta kaupankäynnin kohteena olevat luonnonarvot voidaan todentaa ja raportoida.
Varmennus
Varmennus liittyy luonnonarvohehtaarien määrän ja laadun varmistamiseen. Suomessa luonnonarvohehtaarien varmentaminen tapahtuu Lupa- ja valvontaviraston (aiemmin ELY-keskus) toimesta. Varmennukseen liittyy eri vaiheita. Ensin viranomainen antaa lausunnon luonnonarvojen lisäämisen suunnitelmasta (hyvityssuunnitelma) ja toisessa vaiheessa tuotetuista luonnonarvoista, kun luonnonarvoja lisäävät toimet on tehty. Mikäli kyseessä on ekologinen kompensaatio, varmennetaan kolmanneksi vielä haitan ja hyvityksen vastaavuus.
Ekologinen kompensaatio
Ekologinen kompensaatio on vapaaehtoinen toimi, jossa maankäytöstä aiheutunutta luontohaittaa hyvitetään lisäämällä vastaavia luonnonarvoja jossakin toisaalla. Luontohaitan aiheuttava toimija voi tuottaa hyvittämiseen tarvittavia luonnonarvohehtaareja itse tai ne voidaan hankkia luonnonarvomarkkinalta. Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino: toiminnan luontohaittoja tulee ensin pyrkiä välttämään ja lieventämään ja kompensaatiota käytetään jäljelle jäävän jäännöshaitan hyvittämiseen.
Ennallistaminen
Ennallistaminen tarkoittaa luonnontilaltaan heikentyneen luontotyypin tai elinympäristön luonnonarvojen parantamista aktiivisilla toimilla. Ennallistamisella voidaan nopeuttaa luonnonarvojen palautumista kohti tavoiteltua tilaa. Soita ennallistetaan ojia tukkimalla ja puustoa käsittelemällä, metsissä ennallistamista tehdään esim. lahopuuta lisäämällä ja metsän rakennetta monipuolistavin hakkuin. Ennallistaminen on yleensä kertaluonteista ja toimet kohdennetaan alueille, joilla niistä on saavutettavissa selviä monimuotoisuushyötyjä. Ennallistamisen jälkeen alue useimmiten suojellaan.
Ennallistamisasetus
Ennallistamisasetus on EU:n jäsenvaltioita sitovaa lainsäädäntöä ja osa EU:n biodiversiteettistrategiaa. Tavoitteena on suojeltujen alueiden lisääminen ja luonnon tilan parantaminen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen edistäminen. Ennallistamisasetuksen mukaan vuonna 2030 vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja meripinta-alasta sekä vuoteen 2050 mennessä kaikki heikentyneet ekosysteemit ovat ennallistamistoimien piirissä. Suomessa asetuksen toimeenpano perustuu kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan, joka valmistuu vuoden 2026 aikana.